Chicagossa amerikkalaisuuden ytimessä

Kevät on ollut kiireistä aikaa eikä ole oikein ollut aikaa reissuille, mutta Lentodiilit Facebook-sivun edulliset lennot Chicagoon sai vipinää reissusuunnitelmiin. Olen jo vähän kyllästynyt yksinreissaamiseen, mutta kun matkaseuraakin oli nyt tarjolla, niin reissuun oli helppo lähteä. Olimme jo aikaisemmin puhuneet vanhan säbätuttuni Elinan kanssa, että Chicago voisi olla kiva paikka reissata ja kun sopivat lennot löytyivät, päätimme varata matkan. Olen tuntenut Elinan jo noin 18-vuotta kun hän 11-vuotiaana pelasi silloisessa Etelä-Vantaan Viikingit salibandyseurassa (kuvassa oikealla).

Reissuun lähtö oli kuitenkin vaakalaudalla. Jenkkeihin matkustaessa tulee ostaa 14 dollarin hintainen matkustuslupa ESTA, joka tulee hommata mielellään 72 tuntia ennen reissuun lähtöä, mutta käytännössä vaikka edellisenä päivänä. Aloin varaamaan omaa ESTAani viikkoa ennen lähtöä ja törmäsinkin ikävään ongelmaan. Alkuvuodesta oli astunut voimaan uusi laki, jonka mukaan en saanutkaan ESTAa, koska olin matkustanut Iranissa 2011 vuoden jälkeen. Tutkin vaihtoehtoja ja tilanne näytti heikolta. Minun tuli hommata varsinainen viisumi, jonka saaminen viikossa olisi haastavaa.

Soitin maanantaiaamuna lähetystöön, jossa viesti ei ollut kovin lupaava. Aloin kuitenkin täyttämään viisumihakemusta, kävin valokuvassa ja maksoin 152 euron viisumimaksun. Sain haastatteluajan torstaille, eli vain kaksi päivää ennen reissuun lähtöä. Haastattelun jälkeen passi lähetettäisiin minulle postitse, joten aikataulu vaikutti mahdottomalta. Viisumijärjestelmässä oli kuitenkin mahdollisuus lähettää “hätätilannehakemus”, josta sainkin vastauksen muutamaa tuntia myöhemmin: pyyntöni oli hyväksytty! Sain haastatteluajan seuraavalle päivälle ja lopulta 10 vuoden viisumilla höystettu passini olikin haettavissa jo keskiviikkona Jenkkien suurlähetystöstä! Kaikki sujui todella sutjakkaasti eikä Iranin reissuani katsottu kovinkaan pahalla :)

Lento Chicagoon kulki Kööpenhaminan kautta. Kävimme Köpiksen kentällä lounaalla ja odottelimme vajaan neljän tunnin vaihdon ajan. Siinä nettiä selatessamme Elina heitti yhtäkkiä, että olisikohan paikallisella baseball jengillä matsia ja olihan Cubsilla matsi sopivasti sunnuntai-iltana. Ostimme liput siltä istumalta, vaikka hintaa tulikin melko paljon. 180 dollaria kahdelta lipulta. En ole ikinä käynyt baseball-matsissa, mutta kuuluihan se Jenkkireissuun.

Saavuimme Chicagoon ja jonot olivat jäätävät! Jonotimme passijonossa lähemmäksi kaksi tuntia. Tiskillä virkailija alkoi tivaamaan Iranin matkastani. “Miksi olet ollut Iranissa?”, “Lomareissulla”, “Miksi?”, “Iran on kiehtova maa”, “No it's not” oli virkailijan tiukka vastaus. Aloin kertomaan kuinka tavanomaiset iranilaiset ovat mitä ystävällisintä porukkaa ja maa on ollut yksi upeimmista. Ennen kuin ehdin kertoa reissuistani lumoavassa Pohjois-Koreassa, iski virkailija leimat passiini ja pääsin jatkamaan matkaa.

Otimme taksin hieman keskustan ulkopuolella sijainneelle Airbnb-asunnollemme. Siellä Steve jo odotteli meitä. Olimme rutkasti myöhässä, mutta Steve oli ystävällinen eikä tarinan kertomisesta meinannut tulla loppua. Kello oli jo aika myöhä ja Suomen aikaa aamuviisi. Lopulta Steve lähti ja pääsimme nukkumaan. 

Kämppä oli hyvä ja tilava. 

Lincoln Park

Keskusta oli varsin lähellä ja kävelimmekin muutaman kerran kämpiltä keskustaan.

Kämppä oli oikein mukava. Kaksi makuuhuonetta ja alue oli oikein kiva, vaikkei ihan keskustassa ollutkaan. Kävimme kiertelemässä aamulla ympäristöä ja tutustuimme Lincoln Parkiin. Otimme junan Chicagon keskutaan, eli Looppiin, jossa jäimme Willis Towerin kohdalla. Willis Tower tunnettiin aikaisemmin Sears Towerina ja on Chicagon korkein rakennus n. 450 metrin korkeudellaan. Ostimme liput ylös ja pienen jonottelun jälkeen olimme kaupungin huipulla. Näkymät yli Chicagon olivat upeat. Kävimme myös rakennuksen erikoisuuden, eli seinästä ulkonevilla lasiparvekkeilla. Tuntui upealta seistä lasisella ulokkeella 412 metrin korkeudessa. 

Juna keskustaan, eli Looppiin

Näkymä Willis Towerista 412 metrin korkeudesta.

Kiertelimme hetken Loopissa ennen lähtöä kohti yli 100-vuotiasta Wrigley Fieldia, jossa paikallinen baseball joukkue Cubs pelaa kotiottelunsa. Baseball on kyllä erikoinen laji. Stadionilla oli yli 40 000 katsojaa, mutta peli oli niin verkkaista, että ihmiset pyörivät pitkin stadionia, juttelivat tuttujen kanssa, jonottivat kaljaa ja söivät roskaruokaa. Sellainen sosiaalinen tapahtuma selkeästi. 

Itse ottelu oli uskomattoman tylsä. Kotimaisessa pesäpallossa sentään tapahtuu, mutta koko ottelun aikana kotijoukkue ei päässyt kertaakaan edes kolmospesälle ja palloonkin osuttiin todella harvakseltaan. Kavereille maksetaan miljoonia ja sitten palloon osuminen on niin vaikeaa. Fiilis stadionilla ja sen ulkopuolella oli kuitenkin upea. Alussa epävireinen laulaja esitti versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta ja aika-ajoin sotaveteraanit ilmestyivät screenille suurten hurraahuutojen saattelemina. Tämän amerikkalaisemmaksi ei homma enää mene.

Wrigley Field on yli 100-vuotias Baseball areena

Säät ovat olleet odotettua paremmat. Sunnuntaina ja maanantaina aurinko paistoi niin, että naama pääsi hieman palamaan. Otimme jokilaivan, joka kulki Chicago-jokea molempiin suuntiin ja aina Michigan järvelle asti. Näkymät joelta kaupunkiin olivat kertakaikkisen upeat ja aurinko paistoi. Opas kertoi hauskoja tarinoita ja mielenkiintoisia faktoja. 

Jokiristeily lähti tästä liikkeelle.

Tiistaina kaupunkikierroksen jälkeen oli tiedossa yksi reissun kohokohdista: NHL Playoffs-ottelu Chicago Blackhawksien ja St. Louis Bluesin välillä. Ottelusarja oli ennen illan peliä Bluesille 2-1, joten tappio laittaisi Blackhawskit jo kuilun partaalle. 

Herkullinen aamupala. Salaatinlehdet olivat vähän tummuneet.

Saavuimme hallille hyvissä ajoin ja paikalla oli jo paljon faneja. Tunnelma hallin käytävillä oli todella käsinkosketeltava ja itse halli valtavan kokoinen. NHL:n suurimpaan halliin mahtuu jopa reilut 22 000 katsojaa ja tupa oli tänään täysi! Kaikkialla näkyi kotijoukkueen fanipaitoja ja sellainen oli päällä varmasti ainakin 85%:lla katsojista. Fanikauppa kävi kuumana useissa liikkeissä, vaikka pelipaidasta olisikin saanut pulittaa peräti 215 taalaa! Muuta fanikamaa oli tarjolla myös yllinkyllin.

Paikallinen kaveri tuli samaa matkaa juna-asemalta hallille.

Omat paikkamme olivat lähes piippuhyllyltä, josta näkymät kentälle olivat kuitenkin mitä mainioimmat. Alkushow, pelaajaesittelyt ja kansallislaulut nostivat karvat pystyyn ja meteli oli korvia huumaava. Peli oli myös vauhdikasta ja kotijoukkueen hallintaa. Maalinteossa vierasjoukkue Blues oli kuitenkin terävämpi ja ottelu päättyi kirvelevään 3-4 tappioon. Kotijoukkueessa pelasi Jokerit-taustainen Teuvo Teräväinen ja Bluesilla yhden syöttöpisteenkin kirjannut Jori Lehterä. Ottelun lopussa nähtiin erikoinen tilanne kun Blues iski tyhjään maaliin 5-3 numerot noin parikymmentä sekuntia ennen ottelun loppua. Pettyneet fanit lähtivät hallista ja ennen kuin peliä oltiin saatu uudelleen käyntiin, oli hallissa paikalla enää selkeästi alle puolet katsojista. Videotarkistuksen jälkeen maali kuitenkin hylättiin paitsiona ja näin ottelun loppusekunnit pelattiin vielä tiukasti tasoituksesta. Jos Blackhawks olisi tasoittanut pelin ja vienyt sen jatkoajalle, olisi ollut mielenkiintoista nähdä olisiko jo kotiin palanneet fanit saapuneet kenties takaisin hallille? :)

Lähdimme seuraamaan fanilaumaa hallin ulkopuolella kunnes tajusimme heidän kävelleenkin lähinnä omille autoilleen. Olimme eksyksissä eikä hieman kauempana ollutta juna-asemaa tahtonut löytää mistään. Kello oli jo yli puolenyön kun talsimme Chicagon pahamaineisissa lähiöissä taksia etsien. Lopulta saimme taksin alle ja singahdimme kämpille kellon ollessa jo lähempänä yhtä yöllä. 

Millenium Parkin nähtävyys papu

Viimeiset pari päivää kulutetiin kaupungilla kierrellen ja Elinalle saattoi jokunen ostoskin syntyä. Piipahdin hieman keskustan ulkopuolella sijainneessa vesipiippubaarissa ja hoitelin kotosuomessa pyöriviä mielenkiintoisia duuni- ja Pikkuyrittäjät juttuja. Kotirintamalla on ollutkin matkan aikana melko vilkasta ja huikeita juttuja tapahtuu!

Kävimme keskiviikkoiltana katsastamassa myös 360 Signature Launchin, joka on yksi Chicagon “jutuista”. Mojitot 100 kerroksessa upeaa Chicagon kaupunkia katsellen toimi mukavasti, vaikkei nyt ehkä parhaimmat mojitot ollutkaan. 

Näkymät Signature Loungesta

Torstaina checkasimme ulos kämpiltä 11:00 jälkeen. Kävimme jälleen runsaalla aamiaisella ja otimme sinisen junan lentokentän lähellä sijainneelle suurelle Outlet Mall’ille. Mukaan tarttui mm. kakka emoji tyynyt ja kuusi paria Converseja. Sisäinen shoppailijani heräsi esiin, mutta vain kuollakseen jälleen vuosiksi.

Ostin lapsille kakka-emojit :)

Kohtuullisen kokoinen Converse-kauppa

Mukaan tarttui kuusi paria Converseja :)

Hieno reissu Chicagoon tuli päätökseensä ja kivaa oli!

Huomioita reissusta:

• Chicago on oikein mukava kaupunki. Keskustassa on helppo liikkua ja metro toimii hyvin. Ostimme ensin muutamia yksittäisiä metrolippuja ja lopuksi kolmen päivän kortin, jolla matkustaminen sujui joustavasti. 

• Säät olivat pääasiassa erittäin hyvät. Reissua varatessamme säätilat huitelivat nollan molemmin puolin, mutta matkan lähestyessä säätila alkoi nousemaan ja ensimmäiset pari päivää aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin, että naamakin pääsi hieman palamaan. Vaikka myöhemmin sää oli hieman viileämpi, niin ennakko-odotuksiin nähden säät suosivat todella mukavasti

• Majoituimme hieman keskustan ulkopuolelle Lincoln Parkiin. Alue oli oikein mukava ja rauhallinen. Metrolla pääsi keskustaan nopeasti ja kävelimme puiston kautta ytimeen myös pari kertaa. Meillä oli tilava kahden makkarin Airbnb-asunto, joka oli kohtuuhintainen kaupungin yleinen hintataso huomioiden.

• Reissun erityisimmät jutut olivat käynti baseball-matsissa (Go Cubs!), Chicago Blackhawksin playoff-ottelu St. Louis Bluesia vastaan, käynti Willis Towerissa 412 metrin korkeudessa lasisella ulokkeella, drinksut Signature Lounge 360 näköalatasanteella, upeassa säässä tehty jokiristeily ja ylipäänsä kaupungin vilskeen seuraaminen ja ympäriinsä kävely

• Yhteensä 125 000 askelta reissun aikana