Autolla Afrikassa - 3000 kilometriä seikkailuja eteläisessä Afrikassa

Share |

Sunnuntai 6.12.2015 - Mikko


Pitkään odotettu reissumme Afrikkaan oli vihdoin valmis alkamaan. Keltakuumerokotukset, malarialääkkeet ja erilaiset varusteet oli hankittu ja lähdimme Turkish Airlinesin lennolla Istanbulin kautta kohti Johannesburgia iltakuuden aikaan.

Saavuimme Johannesburgin lentokentälle sunnuntaina noin kello 11:00. Astuimme ulos koneesta ja ilma lähenteli jo kolmeakymmentä astetta. Rajamuodollisuudet menivät todella nopeasti eikä maahan tarvittu lainkaan viisumia. Nappasimme rinkkamme hihnalta ja kävelimme tuloaulaan. Siellä meitä oli vastassa autofirman kaveri, joka kuljetti meidät n. 30 minuutin ajomatkan päähän kaupungin ulkopuolelle. Ensisilmäys maahan oli varsin miellyttävä. Leveäet monikaistaiset tiet, varsin hyvä autokanta ja hyväkuntoisia rakennuksia.

Ajoimme erään alueen ohi, johon oli ahdettu jopa miljoona köyhää etelä-afrikkalaista pienelle alueelle. Vain kivenheiton päässä alueesta oli puolestaan yksi koko Afrikan rikkaimmista asuinalueista, joten kontrastit ovat täällä huikeita. Näin auton ikkunasta katsottuna alue ei näyttänyt mitenkään erityisen slummilta ja viranomaiset olivatkin rakentaneet pieniä mutta muuten varsin kelvollisen näköisiä pikkukoteja.

Kaarsimme autovuokraamon pihaan ja aloimme täyttämään dokumentteja. Pihalla oli runsaasti erilaisia autoja ja oma Toyota Hiluximme olikin jo valmiina odottamassa. Janne väitti varanneensa meille auton kahdella teltalla, mutta auton katolla näytti olevan vain yksi. Veikkaan, että Janne halusi vain tarkoituksella majoittua samaan telttaan hyeenojen pelosta.

IMG_7021.jpeg

IMG_7023.jpeg

Kävimme auton varusteita läpi, mutta teltan osalta tarvittiin toinen kaveri paikalle. Koska häntä ei kuulunut, lähdimme läheiseen supermarkettiin tekemään ruokaostoksia. Ostimme säilykkeitä, leipää, vettä, sipsejä ja olutta. Hintaa ostoksille tuli noin 60 euroa.

IMG_7041.jpeg

Palattuamme autovuokraamolle, oli zimbabwelainen henkilö saapunut paikalle ja aloimme tutustumaan auton katolla olevaan telttaan. Sen pystyttäminen onnistui todella kätevästi ja kaiken kaikkiaan auto lisävarusteineen näytti todella passelilta. Emme kuitenkaan saaneet takaosan sähköjä pelaamaan eikä esimerkiksi jääkaappiin ei tullut lainkaan virtaa. Hetken aikaa asiaa ihmeteltyään kaveri haki meille toisen auton ja niin olimme lopulta valmiina aloittamaan ajomatkan kohti pohjoista. Olimme alkuperäisestä löyhästä  aikataulusta hieman jäljessä autonvaihtoepisodin vuoksi, joten vaikutti siltä, ettemme ehtisi tänään ajaa 300 kilometrin päähän Polokwaneen ennen hämärää. Koska täällä ei ole katuvaloja ja ihmiset ja eläimet saattavat kävellä pitkin teitä, ei pimeän tulon jälkeen voi käytännössä enää ajaa lainkaan. 

Suurimpana uhkana kaveri kertoi olevan toisaalta hurja liikennekulttuuri ja toisaalta autokaappaukset, joita tehdään esim. liikennevaloissa tai pysähtyessä odottelemaan tietä ylittävää junaa. Pidetäänpä siis auton ovet lukossa!

Niinpä ajoimmekin tien sivuun lähellä Mokapanea ja lähdimme ajamaan kapeaa hiekkatietä kohti leirintäaluetta, jonka oletimme olevan tien päässä. Kysyimme paikalliselta perheeltä neuvoa ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Lopulta saavuimme autiolle alueelle, joka näytti jonkin sortin majapaikalta, mutta paikalla ei ollut ketään. Lopulta kuulimme auton äänen ja paikan isäntä kurvasi paikalle. Hän kertoi, ettei heillä ollut varsinaisesti leirintäaluepaikkoja, mutta voisimme kyllä ajaa automme tuohon viereen puiden lomaan ja viettää yömme siinä. Sehän passasi meille etenkin kun saimme luvan käyttää myös läheisiä suihkutiloja.

IMG_7059.jpeg

IMG_7065.jpeg

Kiersimme vielä aluetta hieman autolla ennen kuin tuli pilkkopimeä ja palasimme takaisin majapaikalle. Näimme pusikoissa muutamia antilooppeja liikkumassa. Aluksi oli todella outoa ajaa täällä vasemmanpuoleisen liikenteen seassa, mutta nopeasti siihen tottui. Silloin tällöin ohittaessa tuli laittaneeksi pyyhkijät suuntavilkun sijaan päälle ja muutaman kerran ajoimme pienen pätkän väärää puolta tiestä, mutta ei sen vakavampaa.

IMG_7082.jpeg

IMG_7094.jpeg'IMG_7101.jpeg

Teimme nuotion, jonka Janne sai vain vaivoin syttymään. Puolustukseksi voidaan kuitenkin sanoa, että puut olivat todella vaikeasti syttyviä eikä Janne ole käynyt edes partiossakaan. Laitoimme ostamamme papupurkin nuotioon lämpiämään ja minä avasin tonnikalasäilykepurkin ja pussillisen nakkeja. Kylläpä maistui hyvältä ulkoilmassa nuotion loimutessa, heinäsirkkojen sirittäessä ja tähtitaivaan alla. 

Siinä syödessämme ja pari olutta juotuamme lähestyi musta hahmo meitä. Paikalle tuli 26-vuotias zimbabwelainen Khelmo, joka tuli juttelemaan hetkeksi. Hänen aksenttinsa oli sellainen, ettei puheesta saanut oikein kunnolla tolkkua. Hän oli kuitenkin tullut tänne työn perässä, sillä Zimbabwessa töitä on tarjolla varsin niukalti. Juttelimme hetken, jonka jälkeen hän lähti jatkamaan matkaansa.

IMG_7110.jpeg

IMG_7114.jpeg

IMG_7129.jpeg

Oli upeaa istuskella nuotion ääressä luonnon ääniä kuunnellen. Nuotio ritisi ja ilma oli miellyttävän lämmin, ehkä 23 astetta eikä hyttysetkään juuri kiusanneet. Välillä pusikosta kuului todella mielenkiintoisia ääniä, mitä lie siellä liikuskellut. Meillä oli tosin käytössä myös Varustelekasta ostettu hyttyskarkotinlaite, joka saattoi myös auttaa asiaa.

Ensimmäinen päivä Afrikassa meni siis todella mukavasti ja sutjakkaasti. Tarkoituksena on nousta aamulla varsin aikaisin ja jatkaa matkaa kohti Zimbabwen rajaa 

Avainsanat: reissut, etelä-afrikka, zimbabwe, botswana, sambia


Kommentit

14.12.2015 17.46  Ellu

Tuo katuvalojen puuttuminen on ilmeisesti ongelma useassa Afrikan maassa. Akon (senegalilais-afrikkalainen muusikko) on ratkaissut ongelman rahoittamalla aurinkoenergialla toimivia katuvaloja. Etelä-Afrikka voisi ehkä ottaa tuosta oppia.

14.12.2015 19.15  Mikko

Jep! Tuli myös mieleen että aurinkoenergialla toimivat valot olisi tosi kova juttu!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini