Maailmalla seikkaileminen ja uusien paikkojen tutkiminen on muuttunut valtavasti sitten Tohtori Livingstonen aikojen 1800-luvun puolessa välissä. Tuolloin skotlantilainen tutkimusmatkailija Livingstone tutki eteläistä ”synkkää” Afrikkaa, joka lopulta koitui myös miehen kohtaloksi, kun hän kuoli Sambiassa vuonna 1873 malariaan ja punataudin aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon.
Nyt reilut 140-vuotta myöhemmin suomalaiset seikkailijat Mikko ja Janne lähtevät reissuun Livingstonen jalanjäljissä. Toki tapa reissata on hieman erilainen ja kävelyn sijaan huristelemme pitkin savanneja ja kansallispuistoja Toyota Hiluxilla, jonka lavalla on majoitusta varten teltat. Tarkoitus on ajaa viiden maan alueella yhteensä n. 3500 kilometriä ja majoittua milloin missäkin. Sen verran majoituspaikan kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei joudu hätistelemään nälkäisiä hyeenoja koko yötä kuten eräs reissaaja, joka kertoi kokemuksistaan omassa blogissaan.
Maailmalla seikkaileminen ja uusien paikkojen tutkiminen on muuttunut valtavasti sitten Tohtori Livingstonen aikojen 1800-luvun puolessa välissä. Tuolloin skotlantilainen tutkimusmatkailija Livingstone tutki eteläistä ”synkkää” Afrikkaa, joka lopulta koitui myös miehen kohtaloksi, kun hän kuoli Sambiassa vuonna 1873 malariaan ja punataudin aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon.
Nyt reilut 140-vuotta myöhemmin suomalaiset seikkailijat Mikko ja Janne lähtevät reissuun Livingstonen jalanjäljissä. Toki tapa reissata on hieman erilainen ja kävelyn sijaan huristelemme pitkin savanneja ja kansallispuistoja Toyota Hiluxilla, jonka lavalla on majoitusta varten teltat. Tarkoitus on ajaa viiden maan alueella yhteensä n. 3500 kilometriä ja majoittua milloin missäkin. Sen verran majoituspaikan kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei joudu hätistelemään nälkäisiä hyeenoja koko yötä kuten eräs reissaaja, joka kertoi kokemuksistaan omassa blogissaan.
Tällaisella autolla ollaan liikenteessä!
Lähdemme matkaan Etelä-Afrikan Johannesburgista, jossa olen käynyt lyhyesti 90-luvun alussa. Tuolloin emme päässeet astumaan edes turistibussin ovesta ulos heikon turvallisuustilanteen vuoksi, eikä tilanne nyt 25-vuotta myöhemmin ole juurikaan sen parempi. Lähdemme kuitenkin suoraan lentokentältä ajamaan kohti Pohjoista ja luultavasti jäämme ensimmäiseksi yöksi Polokwaneen tai aivan Zimbabwen rajan tuntumassa olevaan pieneen Musinan kylään.
Beitbridgen raja-asema on kuuluisa hämmentävistä rajanylitysmuodollisuuksista ja rajanylitykseen onkin syytä varata aikaa muutaman tunnin verran. Zimbabwessakin jatkamme suoraan kohti Hwangen kansallispuistoa ja Viktorian putouksia. Tälle alueelle jäämme sitten hieman pidemmäksi aikaa tutustumaan runsaaseen eläimistöön ja henkeäsalpaaviin maisemiin.
Viktorian putoukset sijaitsevat Zimbabwen ja Sambian rajalla. Piipahdamme todennäköisesti Sambian puolella, mutta vain lyhyesti. Matka jatkuu kapeaa Namibian puolella olevaa kaistaletta pitkin länteen ennen kuin ylitämme Botswanan rajan. Botswana on toinen pääkohteistamme ja tulemme viettämään useamman päivän Pohjois-Botswanan alueella, mahdollisesti Maun kaupungissa.
Lopulta palaamme takaisin Johannesburgiin, josta paluulentomme lähtee noin kahden viikon reissaamisen jälkeen. Kirjoittelen reissusta blogia, mutta nettiyhteydet taitavat reissussa olla sen verran huonot, että päivitystahti reissun aikana voi olla melko maltillinen.
Saimme reissuun hyviä vinkkejä Vaihda Vapaalle –blogin Elinalta, joka oli muutama viikko sitten suurin piirtein samalla reitillä miehensä kanssa. Kertomukset reitiltä olivat mahtavaa kuunneltavaa ja odotukset hyvälle reissulle ovat korkealla. Tässä postauksessa olevat kuvat ovat Elinan blogista.
Varmasti hieno reissu tiedossa ja upeita kuvia. Sitten vaan safarihattu päähän ja menoksi :)