Kapeita kujia ja aurinkoa. Kesälomareissu KroatiassaTiistai 23.7.2019 - Mikko Pohdimme pitkin kevättä ja alkukesää, teeemmekö tänä kesänä reissua ulkomaille. Hilla olisi kolme viikkoa kielikursseilla Brightonissa ja Vilholla oli puolestaan Hesa Cup fudisturnaus heinäkuun alussa. Tutkimme siskon perheen kanssa erilaisia vaihtoehtoja, katsoimme lentoja ja hotelleja. Minulla oli reilusti Norwegianin lentopisteitä, joten lennot Norwegianin operoimiin kohteisiin kiinnostivat erityisesti.
 Meille sopivana ajankohtana lentoja oli tarjolla edullisesti mm. Pulaan, Mallorcalle ja Barcelonaan. Barcelonassa on tullut viime aikoina reissattua duunin puolesta ihan riittävästi, mutta toisaalta noin tunnin ajomatkan sisällä olisi useita kivoja pikku rantalomakohteita.
Lopulta kohteeksi valikoituikin juuri Pula, jossa olen joitakin vuosia sitten lyhyesti piipahtanut. Tuolloin ajelin autolla Slovenian Lublijanasta Italian Triesteen, sieltä Pulaan, Zagrebiin ja Mariborin kautta takaisin Lublijanaan. Slovenia on muuten myös todella upea maa!
Erinäisten aikatauluhaasteiden vuoksi siskon perhe lähti reissuun jo torstaina ja me tulimme lauantaina illalla perässä. Yhdessä oloaikaa oli tiedossa siis nelisen päivää. Hilla ei siis tälle reissulle osallistunut ja Vilho sai Aapeli-serkun matkaan mukaan. Kaikki edellytykset kivalle reissulle olivat siis olemassa!
 Sisko Eevi ja lankomies Janne olivat ehtineet tutkia lähialueita muutaman päivän ajan kun saavuimme paikalle. Hotellimme Resort Del Mar sijaitsi hieman syrjässä ja viitisen kilometriä Pulasta. Hotelli oli oikein mukava uima-altaineeen ja rantoineen. Lähialueella oli jonkin verran ravintoloita, kauppa ja leipomo. Päätimme kuitenkin vuokrata minibussin, jotta voisimme tutustua alueeseen paremmin.
 Ennen auton vuokrausta ajoimme bussilla Premantura nimiseen pikkukylään. Vuokrasimme sieltä polkupyörät ja pyöräilimme upean off road reitin niemen kärkeen. Lapset pulahtivat uimaan idylliseeen pikku poukamaan ja söimme mielenkiintoisessa Safari Bar ravintolassa isot burgerit.
Safari Baarissa lapset, ja vähän aikuisetkin, kikkailivat trapetsinuoralla. Ja eihän siinä hyvin sitten käynyt ja Aapeli loukkasi alaselkänsä siinä tuoksinassa. Kipeä selkä vihoitteli pitkin koko reissua, mutta onneksi ei kuitenkaan estänyt loman onnistumista.
            Seuraavana aamuna haimme Jannen kanssa minibussin lentokentältä kolmeksi päiväksi. Hintaa vuokraukselle tuli noin 2600 kunaa ja lisäksi otimme päälle täyden vakuutukseen, joka kattoi kaikki mahdolliset kolhut. Olen aika usein ottanut tällaisen vakuutuksen ja joskus se on ollut oikeinkin hyvä valinta.
Suuntasimme auton nokan kohti Opatija nimistä vanhaa lomakaupunkia. Matkaa tähän rantakaupunkiin oli noin sata kilometriä, mutta pikkuteitä ajaessa matkaan kului aikaa muutama tunti. Opatija oli ihan mukava paikka, mutta ei kuitenekaan erityisesti sykähdyttänyt. Ensi silmäykseltä rantakatu muistutti hieman Nizzaa upeine hotelleineen, mutta siihen ehkä ne yhtäläisyydet jäikin. Ranta oli betoninen ja edusti lähinnä Neuvostohenkistä rakennussuuntausta. Ihmiset ottivat aurinkoa betonin päällä ja jotenkin tunsin toveri Breshnevin suorastaan hönkivän niskaani rantaa pitkin kävellessäni.
    Päätimme jatkaa matkaa vielä Rijekaan, Kroatian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Fiilis ei tästä varsinaiseti noussut ja lyhyt tutustuminen tähän tärkeään satamakaupunkiin ei sekään herättänyt suuria intohimoja. Mutta tulipahan nähtyä tämäkin paikka. Ehkä Kroatia on kuitenkin parhaimmillaan pienemmissä idyllisissä rantakohteissa ja pikkukylissä.
Tiistaina otettiin rennosti. Kävimme kuitenkin piipahtamassa Rovinj nimisessä pikkukaupungissa n. 35 kilometrin päässä Pulasta. Vanhakaupunki oli upea kapeine kujineen ja putiikkeineen. Söimme myöhäisen lounaan ja pelasimme jälleen pari erää Monopoly Deal -korttipeliä, joka on suositun lautapelin pikaversio. Ja totaalisen koukuttava! Monopoly Dealia tuli pelattua varmaan sata kierrosta reissun aikana. Välillä annoin lastenkin voittaa.
Pojat lähtivät takaisin hotellille ja naiset jäivät vielä shoppailemaan palaten myöhemmin bussilla hotellille. Vilho lähti hotellin rannassa olevaan "vesipomppulinnaan" ja käytiinpä me hiukan polkuveneilemässäkin.
         Monopoly Deal -pelit käynnissä. Olut ei ollut Vilhon.      Illalla kävimme syömässä reilun kilometrin päässä sijainneessa Kamik ravintolassa. Pihalla pyöri vartaassa houkuttelevasti kokonainen possu, joka ei kuitenkaan osoittautunut ihan nappivalinnaksi. Pizzat olivat sen sijaan todella maukkaita!
Seuraavana aamuna lähdimme ajoissa liikenteeseen. Pohdimme pitkään, että kannattaako Plitvicen kansallispuistoon asti lähteä ajamaan, sillä se tietäisi pitkää päivää autossa. Aluetta oli kuitenkin kehuttu kovasti ja lopulta päätimme lähteä matkaan. Ajoimme 290 kilometriä pohjoiseen, Rijekan ohi ja lähelle Bosnia-Herzegovinan rajaa.
Plitvicen kansallispuisto on perustettu vuonna 1949. Alueen merkittävin nähtävyys on puiston läpi virtaavaan Koranajokeen muodostunut, kuudestatoista järvestä sekä lukemattomista putouksista koostuva alue.
Puisto on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979 alkaen. Plitvicen henkeäsalpaavat maisemat muodostuvat 16 järvestä, jotka kahdeksan kilometrin pituisella matkalla muodostavat lukemattomia putouksia, joista Veliki on Kroatian korkein 78 metrillään. Putoukset ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana kalkkikivipitoiselle alueelle. Veden virtaus on syövyttänyt pehmeää kallioperää, jolloin paksut kalkkikivikerrokset ovat kuluneet karstimaaksi eli erikoiseksi kumpuilevaksi maisemaksi.
    Ja toden totta, alue oli kyllä upea. Kuitenkin valtavat turistimäärät ja jonossa käveleminen söivät hieman tunnelmaa. Eräs kaverini oli sattumoisin ollut samassa paikassa muutamaa päivää aikaisemmin ja mennyt alueelle jo varhain aamulla. Silloin ihmismäärät olivat olleet ilmeisesti maltillisemmat.
Mutta alueen kauneutta turistimäärät eivät toki vieneet. Upea turkoosi vesi, vesiputoukset ja vehreä luonto olivat ihmeellistä. Valitsimme noin neljän tunnin mittaisen reitin, joka sisälsi myös pari pientä venematkaa ja lopuksi vielä lyhyen bussimatkan.
Pari vinkkiä Plitviceen:
       Kaikesta pikkusäädöstä huolimatta alue on kyllä näkemisen arvoinen ja suositeltava paikka.
Torstaina Eevin porukka lähti heti aamusta lentokentälle ja paluumatkalle Suomeen. Me jäimme nauttimaan auringosta, jota kylläkin oli tiedossa myös kotisuomessa, jossa elohopea nousisi seuraavina päivinä lähelle 30:tä astetta!
Päätimme vuokrata pikkuauton, nyt kun meitä oli reissussa vain kolme. Autolla olisi helppo liikkua ja tutustua lähiseutuihin. Kun altaalla oli vietetty riittävästi aikaa, hyppäsin Huyndain rattiin ja lähdimme kohti Balen keskiaikaista pikkukylää.
Balessa ei ollut juuri lainkaan turisteja. Tai ei itse asiassa oikein ketään. Upeat kapeat kujat, vanhat ikkunat ja mukulakivet toivottivat meidät tervetulleiksi. Kiersimme nukkuvan kylän, josta löytyi myös muutamia pieniä majataloja. Ehkä täällä pidemmän päälle tulisi tylsää, mutta yksi yö tällaisessa kylässä voisi olla ihan kokemuksen arvoinen juttu!
         Balesta jatkoimme takaisin Rovinjiin, joka oli jättänyt meihin lähtemättömän vaikutuksen. Peppiä oli jäänyt hieman kaivelemaan muutama vaateliike ja lounaan jälkeen kävelimmekin pitkin pääkatua, jossa sijaitsi monenlaisia pikkuliikkeitä. Tällä kadulla on kuulemma hiljattain kuvattu Hollywood elokuva The Hitman's Wife's Bodyguard, jota tähdittävät Salma Hayek, Samuel L. Jackson ja Ryan Reynolds. Pitääpä tsekata!
Piipahdimme yhdessä kaupassa, josta loppujen lopuksi tarttuikin minulle kasa kaikenlaisia pellavavaatteita kohtuu hintaan. Nyt minusta tuli kuulemma kertaheitolla tyylikäs!
   Lähdimme ajelemaan takaisin kohti hotelliamme. Nyt otimme reitiksi kuitenkin rannan ja pysähdyimme Peroj Beachilla. Keskellä ei mitään oli autoja parkkeerattu sinne tänne ja oikein mukava baari rantakeinuineen oli hauska tuttavuus. Kun vanhempi herrasmies alkoi laulamaan ja virittelemään karaoke-vehkeitään, tiesimme että meidän oli aika jatkaa matkaa.
  Päätimme jatkaa rantatietä ja huomasimme vilkkaan pikku Fazanan kylän. Ajoimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kaunista rantakatua. Täällä oli todella vilinää ja vilskettä! Täysiä ravintoloita, iltamarkkinat, musiikki- ja tanssiesityksiä ja paljon väkeä liikenteessä. Ihastuimme heti paikkaan. Tällaista iltamenoa olisi voinut toivoa omankin hotellimme lähistölle!
     Seuraavana päivänä jouduimme luovuttamaan hotellin erikoisen aikaisin: jo puolikymmeneltä aamulla. Oleilimme altaalla aamupäivän ja lähdimme sitten takaisin vajaan 30 kilometrin päähän Fazanaan syömään ja loppuillaksi vielä itse Pulan kaupunkiin, jossa emme olleet vielä ehtineet käydä.
Pula oli ihan kiva pikkukaupunki, mutta pienemmät rannikkokylät ovat kyllä viihtyisämpiä. Myös Pulan pääkatu oli ihan mukava ja aukiolla oli useita todella vanhoja roomalaisaikaisia rakennuksia. Pulan keskustaa hallitsee yli 2000 vuotta vanha amfiteatteri, joka muistuttaa paljon Rooman Colosseumia. On uskomatonta ajatella, että tällaisia rakennuksia on osattu rakentaa jo pari tuhatta vuotta sitten. Amfiteatterissa oli parhaillaan käynnissä elokuvafestarit ja edellisenä iltana ohjelmistossa oli ollut myös jokin suomalainen elokuva.
        Hyvä ja onnistunut reissu. Kroatia on kiva paikka ja hintataso on kohtuullinen. Kroatiaan tullaan vielä uudelleenkin!
|
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
