Torstaista tuli todella tapahtumarikas päivä. Päivään mahtui ensin auton vuokraus lentokentältä, Sulttaanin upea moskeija ja sitten parisataa kilometriä kohti Wadi Shabia, joka oli todella näyttävä paikka. Illan kruunasi kolari liikenneympyrässä, jonka vuoksi pääsin jälleen tutustumaan paikalliseen poliisiasemaan (viimeksi Zimbabwessa). Lopulta asiat kuitenkin kääntyivät parhain päin. Mutta aloitetaanpa alusta.
Herätys kasilta ja taksi lentokentälle, joka sijaitsi melko lähellä hotellia. Tilasin kahvin ja kävelin autovuokraamon tiskille, josta minulle luovutettiin eilen illalla varaamani auto navigaattorilla varustettuna. Tänään oli tarkoitus lähteä ajamaan kohti Surin kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella ainakin Wadi Shabin luonnonihmeellä. Taksissa kentälle mennessäni huomasin, että Sulttaanin massiivinen 2001 valmistunut moskeija oli aivan lähellä, joten päätin ajaa autolla ensin sinne.
Torstaista tuli todella tapahtumarikas päivä. Päivään mahtui ensin auton vuokraus lentokentältä, Sulttaanin upea moskeija ja sitten parisataa kilometriä kohti Wadi Shabia, joka oli todella näyttävä paikka. Illan kruunasi kolari liikenneympyrässä, jonka vuoksi pääsin jälleen tutustumaan paikalliseen poliisiasemaan (viimeksi Zimbabwessa). Lopulta asiat kuitenkin kääntyivät parhain päin. Mutta aloitetaanpa alusta.
Herätys kasilta ja taksi lentokentälle, joka sijaitsi melko lähellä hotellia. Tilasin kahvin ja kävelin autovuokraamon tiskille, josta minulle luovutettiin eilen illalla varaamani auto navigaattorilla varustettuna. Tänään oli tarkoitus lähteä ajamaan kohti Surin kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella ainakin Wadi Shabin luonnonihmeellä. Taksissa kentälle mennessäni huomasin, että Sulttaanin massiivinen 2001 valmistunut moskeija oli aivan lähellä, joten päätin ajaa autolla ensin sinne.
Saavuin juuri sopivaan aikaan, sillä paikka oli auki ei-muslimeille vain klo 11 asti. Pysäköin auton, vedin pitkät housut jalkaan ja kävelin sisään moskeijaan. Monta moskeijaa olen nähnyt ja tämä oli yksi upeimmista. Sisään mahtui 6600 ihmistä ja moskeijan muurien sisään jopa 20 000. Mattoa pakersi valmiiksi 600 naista neljän vuoden ajan.
Täällä Omanissa on ollut mukavaa kun turisteja ei ole ollut liiaksi asti. Vain eilen Soukissa länkkäreitä näkyi hieman enemmän, sillä risteilyaluksen pysähtyivät sen edustalle. Kiertelin moskeijaa sisältä ja ulkoa. Mokseijan rakentaminen vei kuusi vuotta yötä päivää.
Moskeijan jälkeen aloitin matkan kohti Suria, jonne oli matkaa parisen sataa kilometriä. Matka sujui jouhevasti, sillä tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa. Nopeusrajoitus olisi 120 km/h ja kameratolppia oli todella tiuhasti. Toivottavasti posti ei muista minua jälleen sakkolapuilla kuten Italian reissun jälkeen.. Taas pohdin ajaessa miten hienossa kunnossa Omanin infra ainakin täällä Muscatin läheisyydessä on. Sulttaani on tehnyt kyllä vaikuttavaa jälkeä ja hän on arvostettu toimija koko Lähi-Idän alueella.
Lopulta saavuin Wadi Shabille. Ajattelin ensin olevani väärässä paikassa, sillä paikalle mentiin pienen kyläpahasen läpi ja paikan päällä ei näyttänyt erityisen mielenkiintoiselta. Alueen sisäänkäynti sijaitsi moottoritien todella korkean sillan alla ja maisema oli kuitenkin tuttu valokuvista. Pysäköin auton ja maksoin yhden realin päästäkseni veneellä toiselle puolelle pientä lampea. Korealaisperhe tuli kanssani samalla veneellä ja isän ilme oli ikimuistoinen kun kerroin viihtyneeni erinomaisesti Pohjois-Koreassa muutama vuosi sitten.
Lyhyen venematkan jälkeen aloitin patikoimisen kivikkoisella tiellä. Jaloissa onkin jo aikamoiset rakkulat, mutta mitäpä pienistä. Maasto muuttui kokoajan haastavammaksi ja lopulta minun piti puikkelehtia isojen kivilohkareiden yli ja ohi. Toisinaan reitiltä myös eksyi, tai ehkei sinne edes yhtä reittiä edes ollutkaan. Paikoin jatkaminen oli varsin haastavaa.
Reilun puolen tunnin hikisen matkanteon jälkeen olin jo varma, ettei alueella olisi yksikään muu valkoinen mies aikaisemmin käynyt, kun vastaan tuli lapsiperhe ja eläkeläispariskunta. Lapset hyppelehtivät innoissaan kivenlohkareelta toiselle laulua rallattaen. Se siitä mielikuvasta siis!
Matka oli itsessään jo upea, sillä maisemat olivat kertakaikkisen mykistäviä. Oli kuin olisi Grand Canyonissa kävellyt. Lopulta saavuin kanjonin perälle, josta alkoi veden täyttämä uoma. Osa ihmisistä lähti uiden eteenpäin ja se olikin ainoa keino nähdä perällä sijaitseva luola. En pystynyt jättämään tavaroitani rannalle, joten jatkoin kiipeämistä ylös. Sieltä ei kuitenkaan oikein nähnyt hyvin ja ehdottomasti paras vaihtoehto olisi uida loppumatka.
Aurinko porotti todella kuumasti ja jäin istuskelemaan kalliolle. Maisemat olivat upeat ja oli vaikea käsittää miten ne olivat syntyneet. Ehkä Allah..?
Lähdin patikoimaan takaisin ja paluumatka oli jälleen tuskien taivalta, mutta lopulta pääsin takaisin autolle useamman tunnin matkan jälkeen. Turhaan ei tätä paikkaa kehuttu, on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!
Lähdin ajamaan jälleen kohtia Suria, jonne oli matkaa parisenkymmentä kilometriä. Yritin löytää hotellin osoitetta navigaattorista, mutta tuloksetta. Sitten hetken herpaantuminen isossa liikenneympyrässä ja takaa porhalsi auto suoraan perään! Nämä liikenneympyrät ovat todella hankalia ja autoja tulee toisinaan miten sattuu. Vika taisi tällä kertaa kyllä olla oma, mutta tätä ajologiikkaa on ollut hieman hankala sisäistää.
Nousin autosta ja huomasin, että koko takapuskuri/katteet olivat irronneet. Perään ajanut kaveri soitti ensin paikalle veljensä ja sitten saapuivat poliisit. Toinen poliiseista puhui varsin hyvää englantia ja selitti minulle miten ajoin väärin. Lähdin poliisien perässä ajamaan poliisiasemalle, jonne myös veljekset saapuivat. Pienen selvittelyn jälkeen poliisi sanoi, ettei vastapuolella ollut vaatimuksia ja vakuutukseni kattaisi molemmat autot. Poliisisetä naputteli vielä jonkun paperin minulle mukaan, jossa luultavasti luki jälleen että “en enää törttöile liikenteessä tai mörökölli minut vieköön”. En saanut sakkoa ja lopulta vastapuolen kaverit, jotka olivat itse alunperin Syyriasta, halusivat vielä lähteä viemään minua tutulle autokorjaamolle.
Ajattelin aluksi, että nyt minut varmasti viedään jonnekin teollisuusalueelle muilutettavaksi, mutta ajoin kuitenkin veljesten perässä alueelle, jossa oli runsaasti autokorjaamoita. Kaveri kurkisteli autoani ja jotain osia puuttui. Toinen veljeksistä hyppäsi autoni rattiin ja ajoi pariin liikkeeseen, josta sopivat ruuvit löytyivät. Palasimme jälleen pajalle ja sitten alkoi tapahtumaan. Kaverit ruuvailivat ja meikkasivat auton varmasti alkuperäistä parempaan kuntoon vaivaisella viiden realin (12,50 euroa) maksulla. Lopulta sovimme vielä, että eiköhän jätetä koko asia kertomatta vakuutusyhtiölle kun molemmista autoista tuli pienellä hiomisella oikein hyvät. Paiskasin kättä veljesten kanssa ja näin matka pääsi jälleen jatkumaan!
Kun ajoin auton pois pajalta, ilta oli jo pimentynyt. Minulla ei ollut edelleenkään hajua missä hotellini sijaitsi. Pysähdyin toisen hotellin pihaan ja kävin kysymässä neuvoa. Sain ohjeeksi ajaa kaksi liikenneympyrää eteenpäin (kolaroimatta) ja kääntyä Shellin jälkeen vasemmalle. Kahden liikenneympyrän jälkeen huomasinkin tienvarressa oman hotellini nimen ja vedin liikenneympyrästä takaisinpäin. Lopulta pääsin pikkutietä hotellin pihaan.
Kävin vielä syömässä läheisessä ravintolassa. Sisha-paikkaa ei tällä kertaa löytynyt, vaikka hotellin respa minulle oikein piirsi kartankin.
Vauhdikas ja tapahtumarikas päivä siis takana. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan! :)
