Leijonia norsunraadolla ja hyeenoiden piirittäminä leirinuotiollaLauantai 12.12.2015 - Mikko Yö meni tällä kertaa todella hyvin ja heräsimme virkeinä uuteen aamuun Choben kansallispuistossa Savutin alueella. Juttelimme paikan työntekijän Sidneyn kanssa ja maksoimme 102 dollarin majoitusmaksun. Sidney kertoi, että n. 15 kilometrin päässä oli raportoitu tiellä makaava kuollut norsu, jonka ympärillä saattaisi hyvinkin olla leijonia ja hyeenoita. Tieto sai meihin vauhtia ja pakkasimme auton nopeasti ajokuntoon. Takaluukkuun oli eilisessä rytinässä hajonnut pari kaljapulloa ja pyyhimme hieman paikkoja ja heitimme lasinsirpaleita roskikseen. Vielä portilla törmäsimme seikkailijaan, joka kertoi tohkeissaan nähneensä norsun raadolla leijonia. Lähdimme ajamaan hurjaa vauhtia pitkin kuoppaista hiekkatietä ja arvoimme muutamien risteysten kohdalta mihin suuntaan mennä. Ohitimme seeproja kuvaamaan jääneen maasturin ja hetkeä myöhemmin huomasimme kuolleen norsun tiellä ja sen edustalla vartioivan leijonan! Mahtavaa! Ajoimme n. 50 metrin päähän ja pysäköimme auton. Nousimme ulos autosta ja kuvasimme leijonaa. Pusikossa näkyi toinen vielä isompi leijona ja norsun raatoa vartioinutkin leijona löntysteli rauhallisesti puun alle varjoon. Paikalla ei ollut ketään muita ja hetkeä myöhemmin ohittamamme maasturi ajoi paikalle leijonan jo lähdettyä reilun 50 metrin päähän puun alle varjoon. Meillä kävi hyvä tuuri, että saimme ikuistettua leijonan vartioimassa saalistaan. Päätimme jäädä paikalle päivystämään vähän pidemmäksi aikaan. Hieman yllättäen täällä ei näkynyt muita eläimiä, esimerkiksi hyeenoita, jotka kärkkyisivät saalista. Norsu näytti varsin “hyväkuntoiselta” ja se oli ollut kuolleena arviolta pari päivää. Aurinko porotti kuumasti ja tähyilimme nähdäksemme muita saalistajia puiden katveissa. Ympärillä, hieman kauempana, käveli norsuja, seeproja ja jonkinlaisia puhveleita. Ajoimme norsun toiselle puolelle ja huomasimme, että sen päästä oli syöty osa. Muuten norsu näytti edelleen täysin ehjältä ja ihmettelimme hieman miksei se maistunut paikalliselle eläinkunnalle. Edellisenä iltana norsun ympärillä oli parveillut kuulemma jopa toistakymmentä leijonaa. Lähdimme jatkamaan matkaa. Maasto oli edelleen pomppuista ja sateella kulku voisi olla hyvinkin haastavaa jopa nelivedolla. Siellä täällä oli mutaisia kohtia, joista läpipääsy onnistui ottamalla hieman vauhtia. Vastaantulijoita ei näkynyt koko matkan aikana kuin muutamia, joten säästyimme tällä kertaa kolareilta. Tie oli niin kapea, että auton tullessa vastaan piti jomman kumman väistää pusikon puolelle. Aurinko paahtoi kuumasti ja maisemat vaihtuivat tiuhaan. Välillä näkymä oli kuin maailmanlopun kuvauksesta kuolleine puineen ja toisinaan ajoimme mutkittelevia teitä rehevien puiden ja puskien läpi. Hetken ajeltuamme katseemme kiinnityi vaaleaan hahmoon puun juurella. Ajettuamme lähemmäksi huomasimme, että puun juurella nukkui leijona selällänsä. Pysäytimme auton ja aloimme kuvaamaan tätä hienoa näkyä. Leijonan takaa pilkahti ainakin kaksi muuta leijonaa, jotka kaikki olivat nukkumassa. Ajoimme aivan leijonien vierestä, mutta ne eivät reagoineet meihin lainkaan. Samalla huomasimme lisää leijonia seuraavan puun alla. Nyt iso urosleijona oli aivan tien vieressä ja pälyili meitä. Ajoimme tietä eteenpäin ja olimme vain n. kolmen metrin päässä leijonasta ja napsimme kuvia ja videoita. Leijona katsoi meitä suoraan silmiin, muttei ollut meistä juuri kiinnostunut. Ehkä se oli syönyt jo niin monta turistia, ettei sitä enää juuri kiinnostanut. Vilkuilimme koko ajan ympärillemme sen varalta, että leijonia olisi lisää. Enempää emme kuitenkaan niitä nähneet ja jatkoimme etenemistä kohti Choben kansallispuiston poistumisporttia. Norsuja, seeproja, antilooppeja ja kirahveja näkyi siellä täällä. Niihin oli kuitenkin jo kaiken kokemamme jälkeen ehtinyt tottua, eikä jokaista norsua enää jääty kuvaamaan. Pysähdyimme joen uomalle syömään purkillisen tonnikalaa ja säilykelihaa. Pälyilimme jälleen ympärillemme siltä varalta, että jokin eläin hyökkäisi päällemme tai että alligaattori nousisi joesta. Huomasimme, kuinka suuri norsu tallusteli meitä kohti, mutta vaihtoi sitten suuntaa ja käveli joen rannalle. Tie jatkui hyvin mutkittelevana ja tuntui, että joka mutkan takaa vastaan tuli uusia norsuja. Olimme jopa törmätä yhteen suureen yksilöön, joka selkeästi säikähti meitä (ja me sitä!) kun kurvasimme tiukan mutkan vasemmalle. Tätä lähemmäksi meidän ei kyllä tarvitse norsuja päästä! Vaikka välillä olimme hyvinkin lähellä norsuja, ei niistä tuntunut olevan meille juurikaan uhkaa. Kuitenkin yhdessä kohtaa törmäsimme arviolta parinkymmenen norsun laumaan, jossa muutama norsu vaikutti varsin agressiiviselta tehden pieniä hyökkäysliikkeitä ja voimakkaita töräytyksiä päästellen. Norsu tuli meitä kohti ja ylitti tietä, jota olimme ajamassa. Ajoimme hitaasti eteenpäin ja norsun liikkeistä ei voinut olla lainkaan varma lähtisikö se tulemaan meitä kohti, vai jäisikö se vain uhittelemaan ja töräyttelemään samalla kun se hitaasti ylitti tietä. Lopulta ajoimme läpi kymmenien norsujen, joista osa oli tien oikealla ja osa vasemmalla puolella. Hieman oli kuumottava tilanne päällä! Choben kansallispuiston ulkopuolella ohitimme pienen kylän, jossa lapset olivat leikkimässä pihalla. Huomasimme talon pihassa pienen kaupan ja päätimme pistäytyä ostamaan tölkit kokista. Kauppa oli kuitenkin lähes tyhjä, eikä siellä ollut tarjolla ainuttakaan juomaa. Juttelimme hieman talon isännän kanssa, joka puhui täysin sujuvaa englantia, kuten lähes kaikki tällä reissulla törmäämämme ihmiset. Olimme jo saapuneet lähelle Moremin kansallispuiston porttia. Nyt tien poskessa oli Shopping Centre (kts. kuva), josta saimme ostettua tölkit kolaa. Vieressä oli jalkapallokenttä, jossa oli käynnissä harjoitusottelu paikallisen Kwain -joukkueen ja n. 30 kilometrin päästä tulleen joukkueen kesken. Kentän laidalla oli runsaasti ihmisiä ja laulua ja meteliä kuului pitkälle kentän ulkopuolelle. Ylitimme puisen sillan ja saavuimme Moremin kansallispuiston Northern Gatelle, jonka yhteydessä oli myös leirintäalue. Täytimme paperit ja maksoimme kahden päivän pääsymaksusta 580 pulaa, eli 58 dollaria. Meitä varoitettiin, että edellisenä yönä oli alueella liikkunut rosvoja, joten kaikki tavarat oli syytä pitää lukkojen takana. Lisäksi alueella oli kymmenittäin, ehkä sadoittain paviaaneja, jotka olivat hyvin agreessivisia ja varastaisivat kaiken irtotavaran, jonka jättäisimme vartioimatta. Pysäköimme automme puun alle ja laitoimme kahvit porisemaan. Jalkapallo-ottelun äänet kantautuivat tänne asti. Paviaaneja pyöri alueella runsaasti ja osa niistä oli todella suuria. Ne pysyttelivät vielä sopivan matkan päässä, mutta naapuripaikalla olevilta ne olivat jo vieneet kaikenlaista tavaraa ja syömistä. Pian pimeyden laskeuduttua niiden kanssa olisi oltava hyvin varovaisia. Sytytimme jälleen nuotion puilla, jotka ostimme 50 pulalla, eli viidellä eurolla. Puut syttyvät yllättävän huonosti, mutta kun ne saa palamaan, ne palavat kyllä pitkään. Pimeys laskeutui nopeasti ja hetkeä myöhemmin ei enää nähnyt metriä pidemmälle. Leiripaikan reunalta kuului välillä hyvinkin voimakkaita apinoiden ääniä ja nyt huomasimme myös taskulampun valossa muutaman metrin päässä liikkuvia hyeenoita ja villikoiria, joiden silmät loistivat heinikosta. Hyeenat ja villikoirat kävelivät vain muutamien metrien päässä nuotioltamme, mutta pysyttelivät ainakin toistaiseksi poissa. Hyeenan leuat ovat todella voimakkaat ja ne pystyvät murskaamaan jopa luuta, ne ovat siis pahimmillaan todella vaarallisia. Pyörittelimme taskulamppua aika ajoin ja nähdäksemme lähistöllä liikkuvat eläimet ja pidimme myös auton ovia lukossa alueella liikkuvien varkaiden varalta. Lähdin kävelemään vielä parin sadan metrin päähän suihkurakennukselle. Siellä täällä näkyi hyeenoiden silmiä ja rakennuksen takana oli runsaasti eläimiä. Eksyin hieman paluumatkalla ja harhailin hetken aikaa taskulampun valossa. Huomasin tiellä myös pienen skorpionin. Jännittävä yö tulossa, sillä näin paljon eläimiä ja hämärämiehiä ei olekaan aikaisemmin leirissämme ollut, joskin Sidney arveli edellisenä yönä norsun kävelleen aivan telttamme vierestä. Viikko reissua takana ja onpas ollut huikeita juttuja. Tänään näimme useita leijonia, lukemattomia norsuja ja koimme kuumottavia hetkiä pillastuneen norsulauman vierellä. Huomenna jatkaisimme Moremin kansallispuistoa eteenpäin. Nettiä ei ole ollut tarjolla muutamaan päivään eikä edes puhelinverkkoon ole päässyt kirjautumaan hetkeen. |
Avainsanat: reissut, etelä-afrikka, zimbabwe, botswana, sambia |
|
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
Upeita kuvia ja tuosta leijonakuninkaasta saa varmasti printattua hienon taulun.