Satoja norsuja Choben kansallispuistossa Botswanassa

Ensimmäinen aamu Botswanassa. Yö oli melkoisen tuskainen, sillä teltassa oli kuuma eikä tuulta ollut juuri lainkaan. Aamua kohden ilma kuitenkin onneksi viileni ja sain jokusen tunnin nukuttua. Keitimme kahvit ja menimme hetkeksi hotellin ravintolaan naputtelemaan blogia. Lähdimme liikkeelle normaalia myöhemmin, vasta noin yhdeksän jälkeen ja piipahdimme läheisessä supermarketissa ostoksilla. Ostosten jälkeen oli vielä tankkauksen vuoro, mutta rento tankkaajakaveri kertoi dieselin olevan lopussa ja kehotti meitä palaamaan n. 10 kilometrin päähän rajalle. Emme meinanneet aluksi uskoa, mutta lopulta lähdimme takaisin kohti Zimbabwen rajaa. 

Botswanan puolella diesel on huomattavasti halvempaa kuin Zimbabwessa. Zimbabwessa litrahinta on n. 1,15-1,30 USD kun täällä hintaa tulee n. 0,75 USD per litra. Laitoimme n. 150 litran tankkimme täyteen, sillä seuraavalle huoltoasemalle oli matkaa satoja kilometrejä. Pohdimme, että sellaista skenaariota emme edes olleet ajatelleetkaan, että huolehtisimme kyllä säännöllisestä tankkaamisesta, mutta että kylän ainolta asemalta olisi päässyt diesel loppumaan ja joutuisimme käytännössä odottamaan uuden erän saapumista.

Ensimmäinen aamu Botswanassa. Yö oli melkoisen tuskainen, sillä teltassa oli kuuma eikä tuulta ollut juuri lainkaan. Aamua kohden ilma kuitenkin onneksi viileni ja sain jokusen tunnin nukuttua. Keitimme kahvit ja menimme hetkeksi hotellin ravintolaan naputtelemaan blogia. Lähdimme liikkeelle normaalia myöhemmin, vasta noin yhdeksän jälkeen ja piipahdimme läheisessä supermarketissa ostoksilla. Ostosten jälkeen oli vielä tankkauksen vuoro, mutta rento tankkaajakaveri kertoi dieselin olevan lopussa ja kehotti meitä palaamaan n. 10 kilometrin päähän rajalle. Emme meinanneet aluksi uskoa, mutta lopulta lähdimme takaisin kohti Zimbabwen rajaa. 

Botswanan puolella diesel on huomattavasti halvempaa kuin Zimbabwessa. Zimbabwessa litrahinta on n. 1,15-1,30 USD kun täällä hintaa tulee n. 0,75 USD per litra. Laitoimme n. 150 litran tankkimme täyteen, sillä seuraavalle huoltoasemalle oli matkaa satoja kilometrejä. Pohdimme, että sellaista skenaariota emme edes olleet ajatelleetkaan, että huolehtisimme kyllä säännöllisestä tankkaamisesta, mutta että kylän ainolta asemalta olisi päässyt diesel loppumaan ja joutuisimme käytännössä odottamaan uuden erän saapumista.

Olimme saaneet vinkin lähteä ajamaan aivan Botswanan ja Namibian rajalla olevaa joenuomaa pitkin. Joki oli pääasiassa kuiva ja tie varsin vaikeakulkuinen eikä tänne olisi normaalilla autolla mitään asiaa. Sateella voisi monessa kohtaa tehdä tiukkaa meidänkin huipputehokkaalla (not) Toyota Hiluxilla. 

Saavuimme Choben kansallispuiston portille. Hämmennyimme kun kuulimme, että meidän olisi pitänyt varata lippu alueelle jo etukäteen, sillä alueelle pääsyä halutaan kontrolloida ja varmistua siitä, että alueen harvat yöpymispaikat eivät yllättäen täyty. Emme oikein ymmärtäneet ongelmaa, sillä ainakaan näin low season aikaan ei luulisi camperin ajaminen majoitusalueelle olevan kovinkaan suuri ongelma. Lopulta saimme varmistuksen, että reilun 150 kilometrin päässä sijaitsevalla Savutin alueella olisi meille tilaa. Hintaa tuolle yölle tulee kuitenkin n. 15 euron kansallispuiston pääsymaksun lisäksi 50 dollaria henkilöltä, joten selkeästi reissun tähän astisista kallein paikka.

Lähdimme ajamaan joen uomaa ja maisemat vaihtelivat tiheästi. Välillä maasto oli hyvin kuivaa ja hiekkaista, toisinaan vihreämpää. Yhtäkkiä edessämme seisoi pieni norsulauma, joka söi rauhallisesti ruohoa aivan tien vieressä. Ajoimme varovasti norsujen viereen ja otimme innoissamme kuvia ja videoita.

Lopulta maltoimme jatkaa matkaa ja arvioimme, että näkisimme näitä valtavia eläimiä reitin varrella vielä lisääkin. Ja niin toden totta nähtiinkin! Myöhemmin näimme aivan tien varrella ja kauempana joenuomassa satoja norsuja, jotka liikkuivat verkkaiseen tahtiinsa meistä välittämättä. Aivan kivenheiton päässä sijaitsi Namibia, jonne emme tällä reissulla ole kuitenkaan menossa.

Näimme reitin varrella runsaasti norsuja, antilooppeja, muutamia kirahveja, pahkasikoja ja muutaman suuren lauman vesipuhveleita, jotka kuuluvat myös nk. “Big Five” -eläinlajeihin, joita ovat norsu, leijona, leopardi, sarvikuono ja vesipuhveli.

Ajettuamme pitkään välillä hyvinkin vaikeakulkuista reittiä, saavuimme Ihahan alueelle. Sitä muutamat tapaamamme seikkailijat suosittelivat ja mekin pohdimme hetken olisimmeko yrittäneet vaihtaa varauksemme sinne 5 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Savutin sijaan. Kiersimme Ihahaan alueen läpi ja ihmettelimme hieman mihin sen suositukset perustuivat. Kello oli vasta iltapäivä yhden ja totesimme, ettei meidän olisi mitään järkeä jäädä tähän aikaan sinne norkoilemaan. Meitä kyllä hieman kiinnosti aamulla tapaamamme saksalaisen naisen varoitukset, että kapean joen toiselta puolelta saapuu öisin namibialaisia rosvoja turistien omaisuutta ryöstämään.

Jatkoimme matkaa ja tähyilimme tiiviisti pusikoihin nähdäksemme lisää eläimiä. Antilooppeja näkyi paljon, mutta paljon toivomastamme leijonasta ei näkynyt merkkiäkään.

Tulimme kansallispuiston portille ja jatkoimme siirtymätaipaleen toiselle kansallispuistolle ensin hyväkuntoista asfalttitietä ja sitten kymmeniä kilometrejä todella pehmeää ja runsashiekkaista hiekkatietä pitkin. Ajaminen hiekassa oli todella hauskaa, mutta parinkymmenen kilometrin jälkeen sitä toivoi jo pääsevänsä perille. Tie ei tuntunut päättyvän koskaan, mutta loputla saavuimme toisen kansallispuiston portille ja ajoimme sisään alueelle. 

Vain hetken ajettuamme törmäsimme jälleen norsulaumaan. Nyt norsut olivat huomattavasti varautuneempia ja pysähdyttyämme kuvaamaan, kasaantuivat he poikasten ympärille tehden valehyökkäyksiä voimakkaiden töräytysten saattelemina. Tilanne tuntui hieman uhkaavalta. 

Lopulta pääsimme perille Savutin alueelle. Pysähdyimme aukealle alueelle juuri ennen leirintäaluetta ja näimme vesipuhveleita ja yhden suuren norsun. Paikalla oli pari muutakin autoa ja toisesta autosta kertoivat nähneensä tässä vesipisteellä eilen leijonan. Parkkeerasimme automme sopivaan paikkaan ja nousimme katolle istumaan ja ihmettelemään. Puhvelit mulkoilivat meitä epäilevästi ja norsu oli jo löntystellyt pois aukiolta. Istuimme auton katolla kun huomasimme yhtäkkiä muutaman norsun kävelevän metsän reunasta kohti vesilammikkoa. Hätkähdimme hetkeksi, mutta norsujen reitti näytti menevän hieman auton ohitse ja katselimme niiden liikkumista vain parinkymmenen metrin päästä. 

Aurinko alkoi laskemaan ja norsuja saapui lisää alueelle. Vesipuhvelit tekivät juomapisteellä tilaa norsuille, mutta leijonaa emme tällä kertaa nähneet. Lähdimme ajamaan kivenheiton ajomatkan päässä sijainneelle leirintäalueelle, jonne saavuimme taivaan ollessa jo sysimusta. Pysäköimme automme sopivaan kohtaan ja sytytimme nuotion iltaruoan tekoa varten. Alueella olisi kuulemma runsaasti hyenoita eikä aikaakaan kun pimeydestä alkoi kuulumaan hyenoiden ääniä. 

Teimme nuotion ja lämmitimme säilkepurkit. Toivoimme hyeenoiden saapuvan paikalle, mutta nuotion tuli taisi pitää ne nyt loitolla. Kömmittyämme telttaan kuulimme vielä hyeenoiden uivellusta ennen kuin nukahdimme.