Aikainen aamupala ja parinkymmenen minuutin ajo Paron lentokentälle. Törmäsin lentokentällä jälleen ruotsalaispariin, jolla oli lento Katmanduun. Ihmettelimme hieman samaa lähtöaikaa ja odotustilassa olevia harvoja ihmisiä – olisiko todella kaksi lentoa näin vähälle ihmismäärälle. Lopulta Delhiin menijät kuulutettiin sisään ja hetkeä myöhemmin Katmandun matkustajat nousivat samaan koneeseen takaosasta. Olimmekin lopulta siis samalla lennolla ja kone teki 45 minuutin pysähdyksen Nepalissa.

Opas vasemmalla ja autokuski oikealla. Yllään heillä on Bhutanin kansallisasu jota pidetään aina töissä päällä.

Matkalla ikkunoista avautui upea Himalajan vuoristo, joka kylpi auringonpaisteessa. Ruotsalaiset kertoivat, että Katmandussa näkyi paljon telttoja ja pienimuotoista epäjärjestystä, mutta selvästi pääkaupungissa pahin on jo takanapäin, vaikka toki monet ovat edelleen ilman kotia. Nepaliin on joku kerta ehdottomasti mentävä!
Saavuimme Delhiin hieman etuajassa. Rajamuodollisuudet menivät nopeasti ja nappasin rinkkani laukkuhihnalta. Lompsin ulos terminaalista kun samalla tajusin, ettei minulle ole vielä yhtään paikallista rahaa. Käännyin takaisin, mutta aseistettu vartija sanoi tylysti, ettei terminaaliin ollut enää asiaa.

Himalaja

Olin varannut Nizamudin juna-aseman läheltä Airbnb:stä huoneen paikallisen perheen kotoa. Kerroin taksille osoitteen ja sanoin, että matkalla pitäisi käydä vaihtamassa rahaa. Tämä ei ollut mikään ongelma ja pysähdyimme rahanvaihtopisteelle hetken aikaa matkattuamme. Kurssi ei ollut erityisen hyvä, mutta ero ei kuitenkaan ollut kovin suuri. Vaihdoin 50 euroa, jolla sain 3350 rupiaa. Nyt matka jatkui vielä valtavassa ruuhkassa eteenpäin. Delhi on rankattu maailman saastuneimmaksi kaupungiksi ja sen kyllä voi hyvin allekirjoittaa tämän taksimatkankin pohjalta.

Mun huone Delhissä paikallisen perheen luona. Oma sisäänkäynti helpotti.

Saavuin perille kauniiseen ja melko rauhalliseen kaupunginosaan, jossa tapasin talon emännän. Hän näytti minulle paikat ja antoi talon avaimen. Siistiä! Viimeksi asustelin paikallisen intialaisen kotona jouluna Mumbaissa, jossa asuin kolme yötä Sagarin asunnossa.

Lähdin saman tien jatkamaan matkaani kohti Delhin katuja. Minulla oli vain tämä päivä aikaa pyöriä Delhissä, sillä huomenna olisin koko päivän Agrassa 200 kilometrin päässä. Otin riksan lähellä sijainneelle Humayun’s Tombille. Lyhyen neuvottelun jälkeen maksoin riksamatkasta 40 rupiaa, eli noin 50 senttiä.

Humayunin mausoleumi on intialaisen suurmogulin Humayunin viimeinen leposija. Mausoleumin rakennutti hänen vaimonsa Biga Begum (Hajji Begum), vuosina 1569-70. Sinne on myöhemmin haudattu muitakin suvun jäseniä, nykyisin siellä on noin 150 hautaa. Mausoleumi on Unescon maailmanperintökohde ja se on yksi Taj Mahalin esikuvista.

Mausoleumi oli todella upea ja hyvää harjoitusta huomista Taj Mahalin retkeä varten.

Tullessani ulos alueelta, odotti pihalla kasa riksakuskeja kyytejään tarjoten. Juttelin erään hieman merirosvolta näyttäneen kaverin kanssa ja hän puhui hyvää englantia ja lupasi viedä minua kiertoajelulle ympäri Delhiä. Hän luetteli juuri niitä paikkoja, joita olin ajatellutkin käydä ja monta muutakin. Tämähän sopisikin minulle mitä parhaimmin sillä voisin olla koko loppupäivän saman hepun kyydissä.

Mun riksakuski.

Aloitimme matkan pakokaasujen haistessa ja autojen torvien päristessä. Pysähdyimme ensin Indian Gatella, joka on ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden intialaisten sotilaiden muistomerkki.

India Gate

Seuraavaksi tarkoituksenani oli käydä yhdessä Delhin merkittävimmistä nähtävyyksistä, Punaisessa linnoituksessa. Se on punaisesta hiekkakivestä rakennettu suuri linnoitus, jonka muurien ympärysmitta on noin kaksi kilometriä. Suurmoguli Shah Jahan rakennutti linnoituksen 1600-luvulla ja se on Vanhan Delhin suurin monumentti. Delhin Punainen linnoitus valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2007. Harmillisesti linnoitus oli kuitenkin suljettu tänään maanantaina, joten jouduin tyytymään ottamaan siitä valokuvan ulkopuolelta.

Red Fort oli kiinni maanantaina.

Delhin ruuhkaa, saasteita, melua ja kaaosta on vaikea kuvailla eikä sitä saa ikuistettua valokuviin. Ruuhka tunkee vielä lähemmäksi kun ajelee riksan kyydissä, jossa ei ole ovia. Riksakuski kertoi, että hänen riksansa, niin kuin varmasti useimpien muidenkin, on lähes 40 vuotta vanha. Hän haaveili uudesta riksasta joita näkyikin siellä täällä liikenteessä. Nykyaikaisen riksan hinta on lähes 5000 dollaria, jota varten hänen täytyy ottaa pankista lainaa noin kolmannes summasta.

Kävin myös tutustumassa Gandhin muistomerkkiin, joka oli mustaa marmoria ja jonka päällä palaa ikuinen liekki. Barak Obama vieraili tammikuussa myös täällä ja sirotteli muistomerkin päälle punaisia ruusunlehtiä.

Kuumuus oli vienyt jo melkein mehut kun kaarsimme vielä Lodi Gardenin pihaan. Tämä upea puisto pitää sisällään useita mausoleumeja ja isoilla nurmialueilla oli paikallisia viettämässä alkuiltaansa.

Pikkupoika keräsi muoviroskia roskalaatikoista.

Kävimme myös suuressa moskeijassa, jossa jälleen useat paikalliset tulivat pyytämään yhteiskuvaa kanssani. Rokkitähtimeininkiä!

Masjid-i Jahān-Numā (pers. ‏مسجد جھان نما‎), eli Jama Masjid, on moskeija Delhin vanhassa kaupungissa, Intiassa. Moskeija valmistui vuonna 1656.Suurmogulien valtakunnan hallitsija, Shah Jahan, joka tunnetaan parhaiten Taj Mahal -muistomerkin rakennuttamisesta, määräsi rakennettavan Jama Masjidin, josta tuli Intian suurin moskeija.

Kävimme suuressa moskeijassa. Jälleen monet paikalliset tulivat pyytämään yhteiskuviin.

Moskeijaan ei ollut asiaa ilman äärimmäisen kireitä turvatoimia.

Junalla Agraan ja katsomaan Taj Mahalia

Heräsin aikaisin ja lähdin kävelemään läheiselle Nizamudin juna-asemalle, josta lähtisi Taj Express juna Agraan 200 kilometrin päähän. Jätin rinkkani vielä perheen luokse ja hakisin sen illalla saavuttuani Agrasta. Juna-aseman edessä oli kova vilske ja vilinä ja laitureilla oli todella paljon väkeä. Laskeuduin alas 5. laiturille ja bongasin pari espanjalaista tyttöä, jotka olivat myös matkalla samaan paikkaan. Hetkeä myöhemmin paikalle ilmaantui myös yksi venäläinen ja britti. Paljoa täällä ei länsimaisia ihmisiä ole näkynytkään!

Nizamudin rautatieasema

Odottelua laiturilla

Olin varannut junaliput host-perheeni kautta ja olin eri vaunussa kuin muut. Minulla oli ilmeisesti pykälää parempi luokka, vaikkei se olisi ollut edes tarpeen. Juna lähti hieman myöhässä ja konduktööri tarkisti matkaliput. Vaunun läpi kulki jatkuvasti pari myyntimiestä teetä, kahvia, keittoa ja vesipulloja myyden.

Lopulta saavuin perille Agraan. Nousin ulos junasta noin klo 11 maissa ja mikä kuumuus jälleen iskikään! Bongasin jälleen 24-vuotiaat espanjalaiset tytöt, Annan ja Carlan, ja päätimme lähteä tutustumaan Taj Mahaliin ja muihin Agran nähtävyyksiin yhdessä. Tytöt jättivät rinkkansa säilytykseen ja lähdimme etsimään taksia. Täällä on taulukkohinnat eri paikkoihin, mutta pelkän Taj Mahaliin menon sijaan päätimme ottaa kuskin koko päiväksi käyttöömme. Hintaa tuli yhteensä n. 1000 rupiaa (vajaa 15 euroa) meiltä kolmelta.

Anna ja Carla olivat 15 päivän Intian kierroksella ja olivat olleet maassa nyt kolmisen päivää. He olivat myös nähneet maailmaa, vaikka olivatkin kierrelleet pääasiassa Euroopassa. Taksikuski kertoi hieman sääntöjä ennen Taj Mahaliin saapumista. Hän korosti, ettei meidän kannata ottaa vastaan mitään tarjouksia useilta tarjoajilta ja kauppiailta, sillä hinnat olisivat luonnollisesti korkeat ja erilaisia huijauksia tapahtuu paljon. Hän varoitti myös taskuvarkaista ja tuntui kuin olisimme menossa johonkin todella vaaralliseen paikkaan.

Ostimme liput, jotka maksoivat ulkomaalaisille 750 rupiaa. Jouduin jättämään reppuni säilytykseen ja vähän huoletti mitä läppärilleni kävisi. Ainakaan tällä portilla ei ollut käytännössä ketään muita turisteja ja läpi koko Taj Mahalin kierroksen ihmettelimme hieman pientä (tai kohtuullista) turistien määrää. Turisteja oli toki paljon, mutta kaikista varoituksista ja blogipostauksista joita olin lukenut, olin saanut kuvan siitä, että lippuja jonotetaan pitkään ja paikka on aivan täynnä ihmisiä. Tämä oli siis sinänsä ihan mukava yllätys!

Tästä mentiin sisään ja Taj Mahal avautui silmiemme eteen.

Muutenkin varoitukset tuntuivat hieman liioitetuilta, vaikka ehkä juuri niiden vuoksi mitään ongelmia ei ollutkaan. Kävelimme itäisestä portista sisään ja lopulta uskomattoman upea Taj Mahal avautui silmiemme eteen. Kerrassaan upea näky. Tämä monista kirjoista ja televisio-ohjelmista tuttu paikka oli todella nyt silmiemme edessä.

Taj Mahal on mausoleumi, jonka Suurmogulien valtakunnan hallitsija Shah Jahan rakennutti 1600-luvulla muistoksi synnytyksessä kuolleelle lempivaimolleen Mumtaz Mahalille. Myös Shah Jahan on haudattu mausoleumiin vaimonsa vierelle. Valkoisesta marmorista rakennetun mausoleumin lisäksi rakennuskompleksiin kuuluu reunustava muuri, puisto, portti, moskeija ja vierastalo. Mausoleumi on koristeltu arvokkailla kivireliefeillä ja -upotuksilla sekä kalligrafialla.

Carla ja Anna Barcelonasta (ei siis Espanjasta, vaan nimenomaan Barcelonasta)

Kiersimme Taj Mahalin määriteltyä reittiä pitkin ja räpsimme innoissamme kuvia. Kokonaisuus oli todella upea. Sisäpuolelta Taj Mahal oli puolestaan hieman yllättävänkin karu. Upea, mutta siellä ei ollut juuri muuta kuin hauta.

Palasimme taksille ja kävimme syömässä lounasta läheisessä ravintolassa. Oli itse asiassa oikein mukavaa syödä jälleen intialaista ruokaa Bhutanin reissun jälkeen, sillä en erityisesti tykännyt bhutanilaisesta ruuasta.

Ruuan jälkeen jatkoimme matkaa ja piipahdimme Agran linnoituksessa sekä ”mini Taj Mahalissa”, jonka sama hallitsija rakennutti ennen Taj Mahalia.

Agra Fort

"Baby Taj Mahal". Sama kaveri rakennutti ensin tämän ja sen jälkeen Taj Mahalin.

Aivan kierroksen lopuksi kävimme myös pienellä torilla, jossa ei ilmeisesti juurikaan länsimaalaisia käy. Lapset olivat todella innoissaan ja seurasivat meitä iloisina. Räpsimme lapsista kuvia ja he vaikuttivat todella vilpittömän innostuneilta eivätkä olleet rahan perään. Sinänsä torin alue oli aikamoisen karu ja sellaista kärpästen määrää en ole nähnyt missään.

Minun junani lähti takaisin Delhiin iltaseitsemältä ja Annan ja Carlan piti odottaa omaa junaansa Jaipuriin vielä toiset kolmisen tuntia. Juna-asemalla tapasin jälleen brittikaverin, joka oli tulossa samalla junalla Delhiin. Katsoin ruudulta, että juna lähtee laiturilta 3. Istuimme britin kanssa junaa odotellen ja niitä näitä turisten. Lopulta aloimme ihmettelemään kun junaa ei vielä kuulunut ja lähdimme tarkistamaan lähtölaituria. Samassa huomasimme kuinka Taj Expressin juna lipui laiturilta ja ruudulla laiturin numero oli vaihtunut kakkoseksi. Lähdimme juoksemaan junan perään ja yritimme hypätä vauhdista junan perään. Junan takaosa on tosin lukossa, joten jos olisimme päässeet kyytiin, olisimme joutuneet roikkumaan junan perässä seuraavalle asemalle asti. No, joka tapauksessa juoksumme ei riittänyt ja juna jatkoi matkaansa kohti Delhiä.

Tilanne oli hankala, sillä meillä molemmilla olisi aikainen lento seuraavana aamuna, joten Delhiin olisi päästävä. Kävelimme info-tiskille, mutta sähkökatkos sekoitti hieman pakkaa. Lopulta saimme tietää, että laituri numero 5:selta olisi muutaman minuutin kuluttua lähdössä toinen juna Delhiin. Lähdimme juoksemaan laiturille. Junan edessä pörräsi paljon jengiä ja juna oli todella täysi. Punnersimme sisään yhteen vaunuun ja kävelimme peremmälle. Junassa oli makuupenkkejä kahdessa tai avattuna kolmessa kerroksessa. Eräs paikallinen porukka näytti meille, että hypätkää tuonne yläpunkalle, jossa heidän matkatavaransa sijaitsivat. Tyytyväisinä nousimme ylös ja totesimme, että taisimme selvitä!

Nyt piti enää odottaa, että tuleeko lipuntarkastaja paikalle ja alkaisimmeko selittämään ”perutusta junasta” jne. En ollut edes varma saisiko junaan ostettua lippua enää tässä kohtaa. Lipuntarkastajaa ei näkynyt ja kolmen tunnin junamatka meni lopulta melko rattoisasti.

Hyppäsin pois Nizamudin asemalla ja kello oli noin 23:00. Tämä paikka ei ole sellainen, jossa erityisesti haluaisi liikkua yksin tähän aikaan illasta. Oli pilkkopimeää ja nyt olisi vielä saatava taksi, jolla noukkisin ensin rinkkani Airbnb kämpältä ja veisi sen jälkeen minut hotelliin lentokentän lähelle. Minua ärsyttää aina asemilla olevat innokkaat taksikuskit, jotka yrittävät höynäyttää turisteja. Nyt muita takseja ei oikein tahtonut näkyä ja lähdin kävelemään yhden kuskin mukana, joka esitteli itsensä Sam’iksi. Tulimme hänen autolleen ja huomasin, ettei siinä ollut lainkaan taksikylttiä tai merkkejä. Epäröin hetken ja ajattelin, että tämän kyytiin en kyllä mene. Lopulta hän kuitenkin vakuutti minut ja sovimme hinnan, joka oli kyllä turhan paljon.

Sam oli lopulta ihan mukava veikko. Pysähdyimme tankkaamaan ja jatkoimme sen jälkeen kohti lentokenttää. Hän kertoi olevansa kristitty ja otti raamatun hansikaslokerosta. Hieman jännitti koko ajan, että minne ollaan menossa, mutta lopulta alkoi lentokentän kyltit näkymään. Etsimme hotellia ja ajelimme pitkin pimeitä kujia, kunnes lopulta löysimme oikean hotellin. Vielä hotellin pihalla Sam yritti vedättää pari satkua lisää, mutta ei onnistunut.

Kirjauduin tähän pieneen hotelliin sisään ja päästyäni huoneeseen pystyin toteamaan, että aikamoinen reissu jälleen takana!