Havanna - pastillinvärisiä rakennuksia ja museoautoja

Matka kohti Kuubaa lähti liikkeelle aamuvarhaisella. Reitti kulki Pariisin kautta Kuuban pääkaupunkiin Havannaan, jonne saavuin kolmelta iltapäivällä. Lentokentällä sikarin tuoksu toivotti minut tervetulleeksi ja pääsin jonottamaan passintarkastukseen tunniksi. Passintarkastuksesta päästyäni huomasin, ettei rinkkani ollut ehtinyt Pariisissa Havannan koneeseen lyhyen tunnin mittaisen koneenvaihdon vuoksi. Tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä Pariisin kenttä ei ole tunnettu toimivuudestaan. Niinpä menin jälleen jonottamaan ”Lost and found” –jonoon, jossa ystävällinen virkailija käsitteli asiani ja rinkka luvattiin toimittaa hostelliini seuraavana aamuna (saapui seuravana iltapäivänä).

Lopulta pääsin ulos terminaalista, mutta jonottaminen jatkui. Ennen kuin pääsin astumaan taksiin, piti minun vielä vaihtaa paikallista valuuttaa, jota ei pystynyt etukäteen Suomesta vaihtamaan. Jälleen jouduin odottamaan pitkän tovin, ennen kuin sain rahat vaihdettua.

Täällä Kuubassa on käytössä kaksi valuuttaa. Paikallisten Pesot (CUP) ja pääasiassa turistien käyttöön CUC:it, joiden kurssi on yksi yhteen jenkkitaalan kanssa. Ulkomaalaisille hinnat ovat pääasiassa CUC:eissa ja hintataso on varsin korkea. Esimerkiksi taksi maksoi lentokentältä 25 CUCia. Yhdellä CUCilla saa 24 CUPia ja minua varoitettiin vaihtamasta rahaa kadulla, sillä minua todennäköisesti huijattaisiin antamalla ”väärää” rahaa vaihdossa. Hauska yksityiskohta on myös Kuuban ja Jenkkien väliseen vihamielisyyksien vuoksi dollarille määrätty 10% sakkovero rahanvaihdossa, joten maahan kannattaa tuoda mieluummin euroja.

Upeita vanhoja ränsistyneitä taloja. Kadut ovat melko kuraisia ja kuoppaisia.

Lopulta lähes kolmea tuntia lennon laskeutumisen jälkeen olin taksissa kohti Havannan vanhaa kaupunkia. Kuuba näytti taksin ikkunasta hyvin paljon sellaiselta, kuin olin ajatellutkin. Liikenne oli varsin rauhallista vähäisten automäärien vuoksi, pastellinvärisiä rakennuksia, joista valtaosa oli jo parhaat aikansa nähnyt ja iloisen näköisiä ihmisiä.

Olin varannut ensimmäisen yön jo netin kautta Ronald’s Packbackers nimisestä hostellista, jossa minulla oli jaettu neljän hengen huone 8 euron yöhintaan. No, lopulta sinne oli kyllä ahdettu viisi henkilöä, mutta sinänsä homma toimi oikein mukavasti. Ystävällinen paikanpitäjä kertoi minulle talon säännöt ja muutaman varoituksen sanan täälläpäin liikkumisesta. Esimerkiksi kameraa ei kannata kuulemma pitää näkyvillä pimeällä.

Hostellin aulatila.

Mun huone. Nukuin yläsängyssä ikkunan edessä.

Olin melko uupunut pitkän lennon ja jonotteluiden jälkeen, mutta ajattelin lähteä vielä vähän kävelemään pimenevään iltaan. Päätin kuitenkin syödä ensin hostellin pienessä ”kotikeittiössä” valmistettavan kana-aterian. Rakennuksen katolla oli pieni baari, jossa olikin jo muutama muu asukas samoissa aikeissa. Ruuan valmistumisessa meni kuitenkin todella pitkään, jopa toista tuntia, joten ruokailun jälkeen päätinkin vain lähteä huoneeseen nukkumaan lähes 24 tunnin valvomisen jälkeen. Ilta meni kuitenkin hostellin baarissa oikein rattoisasti ja paikalla oli Kuubassa jo hieman pidempään olleita seikkailijoita mm. saksasta, brasiliasta, australiasta, englannista ja jenkeistä. Sain muutamia hyviä vinkkejä vielä hieman muotoutumassa olevaan matkasuunnitelmaani.

Hostellin baarissa oli paljon seikkailijoita eri puolelta maailmaa.

Oli mielenkiintoista kuulla tarinoita heidän reissuiltaan mm. Kolumbiasta, Costa Ricasta, Meksikosta ja Panamasta. Monet kehuivat Meksikoa todella kovasti, joten täytyypä lisätä tämäkin maa tulevaisuuden reissulistalle! Eräs Aussi oli pian lähdössä takaisin kotimatkalle ja lentoreitti oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Ensin Havannasta Panamaan, josta Kolumbian pääkaupunki Bogotan kautta Floridaan (joka sijaitsee todella lähellä Kuubaa), sieltä Los Angelesiin, Fijille ja lopulta Australiaan. Aikamoinen reitti!

Sunnuntai 1.3.2015

Ensimmäinen yö Havannassa meni hyvin lukuun ottamatta sitä, että Pariisiin jääneessä rinkassa oli kaikki vaihtovaatteet, hammasharja yms. tarpeellinen. Tuuletin pauhasi ja alkuyön kuumuus vaihtui melkein turhankin vilpoisaksi. Heräsin seitsemältä, joka oli varsin hyvä suoritus, sillä Suomessa kello oli jo kaksi päivällä, joten huonoimmassa tapauksessa yöunet olisivat voineet jäädä aikaeron vuoksi lyhyiksi. Lähdin tutustumaan kaupunkiin ennen kuin palaisin hostelliin aamupalalle.

Kaupunki oli sunnuntaiaamuna hiljainen ja aurinko alkoi lämmittää mukavasti. Ensimmäinen tuntuma kaupunkiin oli ehkä hieman hämmentävä. Havanna on täynnä upeita vanhoja rakennuksia, jotka ovat pääosin hyvin ränsistyneitä. Kaduilla ei ole ruuhkia ja autot ovat sekoitus 50-luvun amerikanrautoja, Neuvosto-Ladoja ja sitten hieman uudempaa autokantaa. Ilme ja tunnelma on täysin erilainen kuin Aasiassa ja sosialismin vaikutus näkyy selkeästi. Ei mainoksia, neonvaloja, isoa kaupustelijajoukkoa. Ei Coca Colaa, ei Mc Donaldseja. Ihmiset kulkevat rennon letkeästi ja esimerkiksi Vietnamin tai Intian kaltaista totaalista sekasortoa ei ole.

Osa taloista on todella huonossa kunnossa.

Ostin tuliaisiksi kuubalaisia sikareita.

Pienen kävelylenkin jälkeen palasin takaisin hostelliini, jossa muutkin asukkaat jo heräilivät. Söin aamupalaksi munakasta, hedelmiä, mehua ja kahvia 4 CUCin hintaan. Selailin hostellin kirjahyllyä ja sieltähän löytyi mm. Seitsemän veljestä, Vadelmavenepakolainen ja mikä parasta ”Me Naiset” –lehti! Aamiaisen jälkeen siirsin kamppeeni saman hostin toiseen hostelliin, sillä olin ottanut majoituksen vain yhdeksi yöksi ja paikka oli jo seuraavan yön osalta täysi. Majoituin uudessa hostellissa kahden hengen huoneeseen yhdessä Brasilialaisen kaverin kanssa.

Vaihdoin toiseen hostelliin toiseksi yöksi.

Poikkesin kadulta pieneen baariin oluelle.

Ei tehnyt erityisemmin mieli ostaa lihaa tästä kojusta.

Lähdin takaisin kaupungille. Fiilis ei ollut kovin raikas, sillä yllä oli edelleen samat vaatteet kuin Suomesta lähtiessäni. Myös aurinkorasva oli rinkassa, joten pikku hiljaa yhä kuumemmin paistava aurinko alkoi jo uhkaavasti kärventää ihoani. Pistäydyttyäni päivällä jälleen hostellilla tiedustelemassa rinkkaani, sain onneksi parilta Brittimatkaajalta rasvaa lainaksi. Rinkkaa ei sen sijaan näkynyt missään.

Havannassa on runsaasti upeita vanhoja autoja, joista tokikaan kaikki eivät ole näin hyvässä kunnossa.

Kuubalaiset kaupat ovat luultavasti samanlaisia kuin aikoinaan Neuvostoliitossa. Tässä kaupassa valikoimaa on melko paljon, mutta yleensä vitriineissä ja hyllyissä on muutamia rommipulloja ja tiskillä muutamia tuotteita. Ostettavaa ei kovin paljoa täällä ole.

Törmäsin kadulla myös suomalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa vaihdoin hieman kuulumisia. He olivat tulleet edellisenä päivänä Varaderosta, jonne olin ajatellut lähteä, alkuperäisestä suunnitelmasta hieman poiketen, huomenna bussilla. Hetken aiheesta turistuani päädyin kuitenkin siihen, mitä jo Suomessakin oli ajatellut: kyseinen vain turisteille rakennettu kupla Kuuban rannikolla ei ollut vierailun arvoinen paikka, vaikka sinänsä varmasti upea lomakeidas onkin. Näin ollen lähden Havannasta jatkamaan suoraan Santa Claraan n. 4-5 tunnin bussimatkan päähän.

Osa upeista ja värikkäistä amerikanraudoista on takseina ja päätin ottaa tunnin kiertoajelun valkoisella Chevroletilla. Kuski kuljetti minua ympäri vanhaa kaupunkia, keski-Havannaa ja uudessa Havannassa. Pistäydyimme mm. Vallankumousaukiolla, kuuntelemassa rumbaa ja ajoimme ohi suuren hautausmaan. Kiertoajelu oli todella hyvä ja avoauton takapenkiltä oli mitä mainiointa räpsiä kuvia uudella Canon 70D kamerallani. Hintaa kiertoajelulle tuli 25 CUCia, josta olisi varmasti voinut vielä hieman tinkiä lisääkin. Suosittelen tätä kiertoajelua lämpimästi!

Ensimmäisiä huomioita Kuubasta ja Havannasta
- Ihmisillä on päällään hyvin värikkäitä vaatteita: pinkkiä, vaaleanvihreää, punaista, keltaista jne. Nämä yhdistettynä värikkäisiin rakennuksiin tekee kaupungista hyvin kiehtovan huolimatta siitä, että rakennukset ovat hyvin ränsistyneitä

- Internet-yhteyksiä ei koko maasta löydy montaakaan. Havannassa ei ole yhtään yksityistä nettikahvilaa, mutta vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Parque Hotellista saa ostettua tunnin yhteyden 8 CUCin hintaan

Mun kuski kaupunkikierroksella.

Huikee sälli venyi todella kumimaisesti auton alle.

Che Guevaraan törmää joka paikassa.

Vallankumousaukio