Yritin eilen illalla löytää sopivaa retkeä tälle päivälle. Ajatus oli lähteä hieman kaupungin ulkopuolelle tutustumaan sademetsään, valaisiin tai jotain vastaavaa. Kaikki yrittämäni retket olivat kuitenkin jo täyteen buukattuja tai niitä ei tehty torstaisin. Paikallisen turistitoimiston tyttö soitteli puhelin sauhuten eri matkanjärjestäjiä läpi, mutta tuloksetta. Lopulta homma sai kuitenkin onnellisen ja yllättävän lopun, kun sain yhteyden yksityisyrittäjänä toimivaan Lucyyn.
Lucy on pyörittänyt omaa matkatoimistoaan viime syksystä. Aikaisemmin japanin kielen kursseja vetänyt reilu nelikymppinen nainen perusti oman matkatoimiston rakkaudesta vaellukseen ja on saanut bisneksensä kohtuullisen mukavasti pyörimään. Homma oli tosin pysähtyä tällä kertaa siihen, että Lucy oli torstaipäivän vapaalla, mutta kuten me yrittäjät yleensäkin, myös hän haistoi bisneksen paikan. Hän tarjosi minulle mahdollisuuden lähteä perheensä kanssa vaeltamaan reilun tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Mount Mitchell –vuorelle, jonne hän oli lähdössä ystäväperheensä kanssa. Niinpä löysin itseni aamulla Kia –merkkisestä autosta, joka kiisi pitkin maantietä kohti upeita maisemia. Lucyn ja hänen ystävänsä Sonyan lisäksi matkassa oli peräti kuusi lasta, jotka olivat iältään 6-12 –vuotiaita.
Yritin eilen illalla löytää sopivaa retkeä tälle päivälle. Ajatus oli lähteä hieman kaupungin ulkopuolelle tutustumaan sademetsään, valaisiin tai jotain vastaavaa. Kaikki yrittämäni retket olivat kuitenkin jo täyteen buukattuja tai niitä ei tehty torstaisin. Paikallisen turistitoimiston tyttö soitteli puhelin sauhuten eri matkanjärjestäjiä läpi, mutta tuloksetta. Lopulta homma sai kuitenkin onnellisen ja yllättävän lopun, kun sain yhteyden yksityisyrittäjänä toimivaan Lucyyn.
Lucyn autolla kohti Mt. Mitchelliä.
Lucy on pyörittänyt omaa matkatoimistoaan viime syksystä. Aikaisemmin japanin kielen kursseja vetänyt reilu nelikymppinen nainen perusti oman matkatoimiston rakkaudesta vaellukseen ja on saanut bisneksensä kohtuullisen mukavasti pyörimään. Homma oli tosin pysähtyä tällä kertaa siihen, että Lucy oli torstaipäivän vapaalla, mutta kuten me yrittäjät yleensäkin, myös hän haistoi bisneksen paikan. Hän tarjosi minulle mahdollisuuden lähteä perheensä kanssa vaeltamaan reilun tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Mount Mitchell –vuorelle, jonne hän oli lähdössä ystäväperheensä kanssa. Niinpä löysin itseni aamulla Kia –merkkisestä autosta, joka kiisi pitkin maantietä kohti upeita maisemia. Lucyn ja hänen ystävänsä Sonyan lisäksi matkassa oli peräti kuusi lasta, jotka olivat iältään 6-12 –vuotiaita.
Tällä ryhmällä lähdimme kapuamaan tätä reilun kilometrin korkuista vuorta ylöspäin. Alkumatkasta polku kulki läpi sademetsän ja mitä korkeammalle pääsimme, sitä huikeammiksi kasvillisuus ja näkymät muuttuivat. Lopulta reilun 5 kilometrin matkan jälkeen pääsimme vuoren huipulle, jossa söimme mukaan ottamiamme eväitä ja napsimme valokuvia. Perheiden lapset jaksoivat koko matkan uskomattoman hyvin, eikä narinaa kuulunut käytännössä lainkaan.
Lucy tunsi hienosti erilaisia kasveja ja lintujen ääniä, joista hän kertoi matkan varrella. Valitettavasti monet englanninkieliset nimet menivät täysin ohi, mutta selostusta ja yrittäjän intoa oli kuitenkin mukava kuunnella.
Juttelin automatkalla Lucyn kanssa myös hieman yrittämisestä. Kerroin, että Suomessa olosuhteet yrittämiselle ovat monessa suhteessa hyvät, mutta erilaisia säännöksiä on tukahduttavan paljon. Tällaisesta säännöksien sekamelskasta sain tosin maistiaisen myös täällä, kun Lucy tarjosi minulle itse leipomiaan keksejä. Hän korosti näiden olevan vain kaverilta kaverille, ei osana retkeä, sillä siihen hän tarvitsisi jonkin sorttisen luvan. Aijettä tuli kotoinen Suomi lämpimästi mieleen!
Lucyn perhe
Juttelimme myös markkinoinnista ja siitä, miten hänen kannattaisi palveluitaan markkinoida. Bisnes ei ole aivan täysillä vielä lähtenyt lentoon ja esimerkiksi yrityksen kotisivut ovat jääneet hieman päivittämättä. Itse löysin (tai en ensin edes löytänyt) Lucyn yrityksen Brisbanen keskustassa sijaitsevasta turistitoimistosta, joka oli täynnä erilaisia esitteitä. Nappasin sieltä mielenkiintoisimmat esitteet, mutta Lucyn esite ei pistänyt silmään.
Turistitoimistolla oli runsaasti väkeä ja se on varmasti tärkeä kanava tällaisten palveluiden markkinoimiseen ja niinpä suosittelin Lucya uusimaan esitteensä ja tekemään siitä mahdollisimman houkuttelevan. Lisäksi tietysti nettisivut tulisi laittaa hyvään kuntoon.
Päivän reissu oli todella upea ja oli hienoa olla mukana paikallisen perheen matkassa!
Saavuttuamme takaisin Brisbaneen hyvästelin perheen ja lähdin kävelemään South Bankin läpi kohti motelliani, josta kävin nappaamassa rinkkani mukaan. Rankan retken uuvuttamana ja rinkka selässä en lähtenyt enää pitkiä matkoja kävelemään, vaan jäin keskustaan syömään ja odottelemaan puoliltaöin lähtevää Fiji Airwaysin lentoa kohti Nadia, josta lähden aamukahdeksalta jatkamaan katamaraanilla Fijin upeille pikkusaarille!
