Näin rakennat toimivan urheilujoukkueen

Share |

Tiistai 4.2.2014 klo 14.00 - Mikko


fanikamat.jpgOlemme uurastaneet jo reilun vuoden ajan rakentaaksemme SB Vantaan Timanttien F-tyttöjoukkueesta toimivan, mielenkiintoisen, kehittyvän ja houkuttelevan salibandyjoukkueen. Olemme onnistuneet tehtävässä melko mukavasti, sillä joukkueemme rinki on kasvanut jo 25-28 tytön kokoiseksi lajissa, jossa tyttöpelaajien määrä on yleisesti ottaen melko vähäinen. Tytöt ovat myös kehittyneet huikeasti hyvässä valmennuksessa.

Kaikkien urheilujoukkueiden rakentamisessa on varmasti pohjimmiltaan kyse samoista lainalaisuuksista, vaikka totta kai esimerkiksi Jokereiden ammattijääkiekkojoukkueen ja SB Vantaan F-tyttöjoukkueen rakentaminen melkoisesti toisistaan poikkeaakin.

Pohdin hieman hyvän urheilujoukkueen rakennuspalikoita. Sellaisia joissa olemme itsekin onnistuneet, mutta myös sellaisia, joissa riittää omankin joukkueen osalta vielä peltoa kynnettäväksi. Tämä blogipostaus on kirjoitettu nyt pääasiassa juniorijoukkueiden näkökulmasta. Olisi myös kiva kuulla muiden aktiivien mietteitä hyvän joukkueen rakentamisesta.


Kommentit

4.2.2014 17.13  Juke

Blogissa on todella hyviä asioita. Lähes 8 vuoden juniorivalmennuskokemuksella - jääkiekko ja salibandy - yksi asia nousee ylitse muiden: valmennus. Kaikki muut tulevat vasta sen jälkeen.

Toimiva taustaorganisaatio ja hyvät ulkoiset puitteet eivät auta, jos toiminnan keskeinen osa ei ole kunnossa. Hyvä valmennus luo pelaajiin motivaation, joka on kaiken avain.

Meille EKSiin siirtyi pelaajia "suurseuroista", joiden puitteet ja brandi ovat aivan toista luokkaa kuin Espoon perämetsien peltihallijengin. Yhtenä keväänä tryouteissa oli enemmän pelaajia kuin Jokereilla ja HIFK:lla yhteensä. Lopulta joukkueesta tuli kaikkien aikojen menestyinen suomalainen juniorijääkiekkojoukkue, joka sai myös seurahistorian ensimmäisen SM-mitalin.

GrIFK:n säbässä sama ilmiö toistuu. Viime keväänä saimme seurahistorian ensimmäisen kilpasarjan hopeamitalin. Tällä kaudella pelaajia on tullut "brändiseuroista", kuten SSV:stä ja Oilersista. Granin luola houkuttelee enemmän kuin hienot hallit. Sille on syynsä.

Ulkoiset puitteet ovat erinomainen keino tuoda hyvää kokonaisuutta esiin. Psykologisena ilmiönä se vetää kaltaisiaan puoleensa: "Hei, noilla on hauskaa, pääsisinköhän minäkin mukaan?"

Tästähän voisi tietty jatkaa loputtomiin :)

4.2.2014 18.12  Petri Lehmus

ehkä tohon lisäisin, että kuuntele pelaajien näkemyksiä ja toiveita sekä nuorille tärkeää on lajin idolit eli joskus mahdollisuus vähän pelailla jonkun maajoukkuepelaajan tai liigatähden kanssa :)

4.2.2014 18.47  Tuuli

Hyviä ajatuksia, mitään noista ei tarvi ampua alas :-)

Kuten Juke, pidän myös hyvää valmennusta tärkeänä ihan pienillä junnuilla. Jos perusasiat oppii alussa väärin, on niitä vaikea korjata siinä vaiheessa kun aletaan pelaamaan "tosissaan". Yleensä ajatellaan virheellisesti, että pikkuisille riittää että siellä on "joku" ohjaaja.. pelailukerhot on asia erikseen.

Brändi.. joo, mutta siihen pitäisi mielestäni keskittyä koko seuran, eikä yksittäisen joukkueen kannalta.

Varusteasioissa sanelee usein seuran sopimukset. Vaikka joukkueella olisi oma "leima" vaatetuksessa, niin saman seuran joukkueet tulisi olla tunnistettavissa. (Tää menee jo ehkä aiheesta sivuun?)

On myös hyvä tietää seuran tavat ja toimintasäännöt (arvot, tavoitteet..). Joukkue, joka toimii täysin omavaltaisesti, voi olla seuran kannalta vähän pelottava ajatus :-)

4.2.2014 21.15  Maija

Hyvä blogi, hyviä ajatuksia! Näin suoraan SSV:n ED-tyttöjen vanhempaintapaamisesta tulleena jojollapäällimmäisenä on mielessä kiitollisuus. Kiitollisuus loistavista valmentajista, innostuneista ja sitoutuneista vanhemmista sekä motivoituneista pelaajista. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on helppo pyöriä taustalla junailemassa asioita.

Monen asian on kolahdettava kohdalleen, eikä se itsestään tapahdu - paljon työtä se vaatii. Mutta olen samaa mieltä edellä olevien kanssa, kaikki lähtee hyvästä valmennuksesta. Sen ympärille on helppo alkaa rakentaa tavoitteellista ja sitoutunutta toimintaa. Hauskuutta unohtamatta. Meillä treenataan tosissaan, mutta ei tosikkoina. :)

4.2.2014 21.30  Mikko

Kiitos hyvistä kommenteista! Olen kyllä aivan samaa mieltä, että valmennus on kaiken perusta. Oli kyse sitten pienten tyttöjen säbäjengistä, vähän vanhempien junnujen jengistä tai liigajengistä, niin hyvä coutsi on ehdottoman tärkeä. Varmasti hyvin hoidettu joukkue vetää puoleensa myös hyviä coutseja, joten taustojen pitää olla kunnossa, jotta saadaan huippucoutsit kiinnitettyä.

Tuulin kanssa myös samaa mieltä, että brändi lähtee kyllä koko seuran toiminnasta. En todellakaan kannusta yksittäisiä joukkueita tilaamaan omanvärisiä pelipaitoja tuosta vain. Tässäkin tapauksessa viitekehyksenä on ajaltetu seuran "tyttöjaostoa", jota Timantit sitten pilotoi. Kun saatas vielä noi seuran uudet kotisivut avattua (kröhöm, pitiköhän mun tehdä niille jotain..), niin saatas tämä pinkki tyttöjaostoilme myös selkeämmin esiin seuratasolla!

Allekirjoitan myös ehdottomasti tuon Juken kommentin: "Hei, noilla on hauskaa, pääsisinköhän minäkin mukaan!". Näin sen täytyy mennä!

4.2.2014 21.31  Mikko

Petrille vielä, että tuo on myös täysin totta. Meidän kummipelaajana on edarin Riitta, jolla on hopeamitali viime kaudelta naisten liigasta. Olisi kiva saada myös joku kerta myös vaikkapa miesten ja naisten maailmanmestarit treeneihin veivaamaan :)

4.2.2014 21.43  Maija

Meillä seuran väri on kovin mustanpuhuva, ja yritettiin vanhempien aloitteesta saada hieman punaista väriä mukaan kun syksyllä hankittiin tytöille verskat. Tämä tyrmättiin oitis tyttöjen toimesta; totesivat yks'kantaan, että SSV:n väri on musta. Ja nämä kommentit tulivat siis 10-vuotiailta tytöiltä. Ei siinä siteen muu auttanut kun tilata mustat verskat. :) Joten brändi on kyllä tärkeä. Meille se on seura josta olemme ylpeitä, ja johon haluamme kuulua. Emme erottua.

4.2.2014 21.46  Tanja

Kommentoin, vaikken lajiniilo olekkaan... Ja kompaan edellisiä, valmennus ja innostuneet ja sitoutuneet vanhemmat! Vaan teeppä siinä sitten se taikatemppu, ja sitouta ne vanhemmat.. Yksikään seura ja joukkue kun ei ilman pyöri. Ehkä toinen vanhempainilta kauteen ei ois huono asia, voisi kerrata niin seuran kuin joukkueenkin arvoja ja tavoitteita, markkinoida seuran mahdollisesti järkkäämiä kursseja, esim urheilijan ravinto, joukkuehuolto etc. Väitän, että junnun kynnys lopettaa harrastus kuin harrastus on korkeampi, kun näkee toimintaan sitoutuneen aikuisen vierellään tai taustallaan. Ja ihan pakollisena kurssina aikuisille Nimenhuudon käytön kurssi, vaikka sitten rautalangasta vääntäen että miksi sitä käytetään... ;)
Kiitos Mikko, Erika, Janette, Nikke, Ville ja Riitta; hyvää työtä olette tehneet!!

4.2.2014 22.05  Maija

Jojon näkökulmasta yksi vahvimpia keinoja sitouttaa vanhemmat on toimiva viestintä. Lähtee ihan tiedon jakamisesta, mutta myös kontaktoinnista kaukalon laidalla. Joukkuetta ei voi johtaa kulisseista. Itse pyörin aktiivisesti myös treeneissä. Monelle vanhemmalle joukkuelaji saattaa olla uusi, joten ihan perusjututkin saattavat olla vieraita. Ainakin itselle oli, kun oma tytär aloitti harrastuksen neljä vuotta sitten. Kummasti siinä vanhemmilla 'mopo karkaa käsistä' kun lähtee vain rohkeasti mukaan toimintaan. Joskus se vain vaatii vähän kannustusta. :)

Vanhempaintapaamisia meillä on kolme kauden aikana. Alkukaudesta, heti vuodenvaihteen jälkeen sekä ennen kauden päättymistä.

4.2.2014 22.48  Jani

Heh, voisi luulla että raavaiden miesten sählyjengillä ja tyttöjen salibandyjoullueella olisi paljon yhteistä, mutta suurimmasta osasta asioita ollaan samoilla linjoilla. Meillä joukkuetapahtumat ovat (kosteita) saunailtoja ja villejä pelireissuja ulkomaille, mutt pohjimmiltaan sama asia eli yhdessä tekemistä.

Suurin ero lienee valmennuksen merkityksessä, meille pelien fiilispuoli on ollut tärkeämpää kuin pelaajien kehittyminen. Ollaan pyritty olemaan "menestyksekkäitä omalla sarjatasolla". Vasta nyt toisella II-div kaudella urheilullisuus on mennyt ohi oheistoiminnasta ja joukkueella on vihdoin ihan oikea päävalmentaja.

Yhden lisävinkin voisin antaa: Joskus pitää olla valmis karsimaan toimintoja jos tekijöitä ei ole riittävästi. Yleensä aktiivisijoita toimijoita on vain rajallinen määrä, ja tekemisellä on taipumus kasautua samoille henkilöille.

5.2.2014 7.54  Pekka

Kirjoitus on hyvä "muistilista" minkä tahansa lajin joukkuetta kasattaessa. Kiitos Mikko että olet kokemuksesi kirjannut ja jakanut muille.

Joissakin seuroissa voi kuitenkin olla etä värimaailaman kautta joukkueen brändin rakentaminen on "kiellettyä". Samoin voi olla että varustetoimittaja on seuran taholta jo valittu ja sopparit tehty. Tai kuten Maija kirjoitti, että tytöt haluavat samaistua SSV:n väreihin. Tuo on toisaalta hieno asia. 10 vuotias tyttö kokee SSV:n heidän joukkuettaan kohottavana brändinä.

Vanhempien mukaan saanti on juniorityössä kuitenkin kaiken a ja o. (oletuksena että joukkueen valmennus ja taustat ovat kunnossa). Miten heidät saa mukaan? Oma kokemukseni, tosin 80-90 luvun taitteesta on, anna heille samanlaisia kokemuksia ja elämyksiä kuin joukkueen junioreillekin. Järjestä yhteisiä tapahtumia; teatteri-iltoja, jumppatunteja "äijille", yhteisiä matkoja jne. Valmensin aikoinani KP-75 jalkapallojunnuja. Teimme yhdessä valmentajien ja pelaajien kanssa matkoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Kävimme Norjassa, Hollannissa, Tanskassa jne. Joka kerta meillä oli kaksi bussia mukana. Toinen joukkueelle (vedin kahta saman ikäluokan joukkuetta) ja toinen vanhemmille. Vnhemmile oli paikanpäällä järjestetty myös valmiiksi muutakin ohjelmaa kuin pelien seuraaminen ja kannustaminen. Tämä toimi silloin. Tosin vaati erittäin paljon henkilökohtaista työtä, Onneksi silloin joukkueiden taustat oli kunnossa, omasta rahastonhoitajasta alkaen.

Palkitsevinta tässä on vanhempien ja junioreiden kiitokset. Vieläkin silloiset junnut muistavat yhteisiä hetkiämme. Enkä ikinä unohda erään yksinhuoltajaäidin kiitoksia viimeisimmän ulkomaan matkan jälkeen: "kiitos, tällaisia kokemuksia en olisi yksinhuoltajana ikinä pystynyt pojalleni järjestämään, nämä säilyvät aina muistoissamme"

5.2.2014 9.17  Tuuli

Hyviä kommentteja on tullut! Yhtä oikeaa tapaa ei ole, vaan jokainen hoitaa tehtävää omalla tavallaan.

Tiedottamista vanhempien suuntaan ei voi tehdä liikaa.. kun toiminta on avointa ja vanhemmat tietävät mitä joukkueessa tapahtuu ja mihin esim. rahaa käytetään, niin myös jojon tehtävä on helpompi ja niitä maksulappujakin on mukavampi jakaa. Vanhempia on hyvä myös ottaa mukaan päätöksentekoon. Kun on yhdessä päätetty mitä varainhankintaa tehdään ja mihin turnauksiin osallistutaan jne, on sitoutuminen parempaa.

Junnujoukkueen ja aikuisjoukkueen johtamisessa ehkä suurin ero on siinä, että toisessa yhteyttä pidetään vanhempien kanssa ja toisessa pelaajien. Molemmissa kuitenkin on tärkeää, että pelaajat saavat keskittyä pelaamisesta nauttimiseen.

Hyvää työtä teet, Mikko. On hienoa seurata Timanttien toimintaa :-)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini