Herätys oli poikkeuksellisen aikaisin, sillä meidän piti olla kentällä kahdeksan maissa. Valitsimme parin tunnin pikaveneröykytyksen sijaan Garuda Indonesian lyhyen lennon Lombokille, josta jatkoimme taksilla kohti saaren pohjoisosassa sijaitsevaa satamaa, josta veneet kaikille kolmelle Gili saarelle lähtee. Taksi soljui aamuruuhkassa rivakkaa vauhtia ja olimme Denpasarin lentokentällä noin puolessa tunnissa.
Gilin hotellimme tarjosi meille noutoa Lombokin lentokentältä 900 000 rupian hinnalla, mutta päätimme napata itse taksin, sillä hintaa tuli huomattavasti vähemmän, 250 000 rupiaa + venematkasta vajaa 250 000. Venematkan olisi saanut edullisemminkin ja erityisesti public boat olisi ollut hinnaltaan vain murto-osa, mutta ne lähtevät vasta kun vene on täysi.
Herätys oli poikkeuksellisen aikaisin, sillä meidän piti olla kentällä kahdeksan maissa. Valitsimme parin tunnin pikaveneröykytyksen sijaan Garuda Indonesian lyhyen lennon Lombokille, josta jatkoimme taksilla kohti saaren pohjoisosassa sijaitsevaa satamaa, josta veneet kaikille kolmelle Gili saarelle lähtee. Taksi soljui aamuruuhkassa rivakkaa vauhtia ja olimme Denpasarin lentokentällä noin puolessa tunnissa.
Gilin hotellimme tarjosi meille noutoa Lombokin lentokentältä 900 000 rupian hinnalla, mutta päätimme napata itse taksin, sillä hintaa tuli huomattavasti vähemmän, 250 000 rupiaa + venematkasta vajaa 250 000. Venematkan olisi saanut edullisemminkin ja erityisesti public boat olisi ollut hinnaltaan vain murto-osa, mutta ne lähtevät vasta kun vene on täysi.
Venematka kesti vain vajaa 10 minuuttia ja Gili Airin tunnelma iski samantien! Hevoskärryt ja polkupyörät vilistivät kapealla rantakadulla, jota pitkin lähdimme kävelemään lyhyen matkan Manta Dive hotellillemme. Aurinko porotti kuumasti, mutta onneksi pieni tuulenvire viilensi. Vaikka täällä on lämpöä lähemmäksi kolmekymmentä, ei se ole samalla tavalla paahtavan tuntuista kuin kesällä Etelä-Euroopassa. Trooppinen ilmasto ja korkea kosteus tekevät ilmasta varsin miellyttävän.
Gili Airilla ei ole yhtään polttomoottoriajoneuvoa. Ihmiset kulkevat jalan, pyörällä tai hevoskärryillä. Muutama sähkökäyttöinen mopedikin on tullut vastaan. Elämää oli selkeästi enemmän kuin alun perin ajattelin, mutta hyvällä tavalla. Pieniä hotelleja ja ravintoloita on vieri vieressä ja turkoosinvärinen meri liplattaa houkuttelevasti vieressä. Saaren ympärysmitta on vain viitisen kilometriä.
Hotellimme Manta Dive sijaitsee erinomaisella paikalla. Sen edustalla on hyvät snorklauspaikat, vaikkei ainakaan rannan lähellä ollutkaan kovin värikkäitä koralleja. Upeita eri värisiä kaloja ui kuitenkin aivan rannan tuntumassa. Aivan vieressä on puolestaan hiekkarantaa, jossa matalaa rantaa riittää silmän kantamattomiin.
Meillä oli kaksi huonetta, jotka olivat yhteydessä toisiinsa. Vedimme Vilhon kanssa simmarit jalkaan ja lähdimme heti rantaan snorklailemaan. Korallin palaset pistelivät jalkapohjia kun hoipertelimme veteen.
Törmäsimme myös Kimmoon, joka oli ollut hieman kipeänä viime päivät. Kimmo kertoi kuulumiset ja suositteli muutamia hyviä ravintoloita: Scally Wag, Chill Out ja ZipBar olivat ainakin suositeltujen joukossa.
Gilillä meillä ei ollut varsinaisesti mitään ohjelmaa, vaan tarkoitus oli lähinnä ottaa rennosti. Söimme aamupalaa rannalla hotellin edustalla, vuokrasimme fillarit joilla ajelimme saaren toiselle puolelle, snorklailimme ja kävimme syömässä. Välillä haimme jäätelöt ja suklaahippukeksit naapurikojusta. Hotellikissa Nemo pyöri pihassa ja yritti metsästää kärpäsiä ja torakoita - yleensä siinä onnistumatta.
Lauantai-iltana poljimme noin kilometrin matkan Mowies ravintolalle, jossa on suuri hiekkaranta punaisine säkkituoleineen. Istuimme tuoleilla, kahlasimme rantavedessä ja katsoimme hienoa auringonlaskua. Tämä on paras paikka auringonlaskujen katsomiseen koko saarella.
Kiersimme Pepin ja Vilhon kanssa saaren ympäri fillareilla. Saaren pohjois- ja länsipuolella ajotie on niin hiekkainen, että pyörää oli pakko taluttaa. Pysähdyimme välillä cokiksille ja kahlailemaan mereen. Pidän tätä itä- ja eteläosaa, jossa hotellimme sijaitsee, parhaimapana paikkana. Täällä on enemmän elämää ja uimarannat ovat parempia. Jos haluaa enemmän rauhaa, voi saaren pohjoisosa olla parempi vaihtoehto.
Elämä täällä on varsin rauhallista. Kolmesta Gilin saaresta Meno on kaikista rauhallisin ja Trawangan puolestaan bilesaari. Täällä elämä soljuu omaa rauhallista tahtiaan. Pohdin miten Kimmo ja Pia saavat täällä ajan kulumaan, mutta he vaikuttivat tyytyväisiltä elämäänsä. Mikäs täällä ollessa! :)
Vierailimme myös lyhyesti Gili Trawangan -saarella lähtöpäivänä. Vene matkasi saarelle parisenkymmentä minuuttia. Saarella olikin selkeästi enemmän kuhinaa, kauppoja ja baareja. Upea ranta oli täynnä ihmisiä. Tämä saari on varmasti myös hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat hieman enemmän hulinaa.
Visiitti Trawanganille oli lyhyt, sillä lento Lombokilta takaisin Balille lähti illalla puoli kahdeksalta. Palasimme Gili Airille, haimme rinkkamme hotellin pihasta, hyvästelimme Kimmon ja Pian ja lähdimme paluumatkalle. Nappasimme satamasta jälleen auton 250 000 rupialla ja aloitimme puolentoistatunnin automatkan Prayan lentokentälle.
Vietimme vielä yhden yön Kutalla Balilla ennen paluulentoja. Paikat olivatkin jo tuttuja alkureissulta. Kävelimme Kuta biitsillä ja naiset pyörivät vielä rannan tuntumassa olevassa kauppakeskuksessa. Upea reissu oli nyt tullut päätökseen ja aloitimme 24 tuntia kestävän paluumatkan, joka kulki Singaporen ja Dohan kautta Helsinkiin.
