Kohti kiehtovaa Indonesiaa

Legendaarinen Bali. Viime kerrasta taitaa olla aikaa jo parisenkymmentä vuotta ja ensimmäisestäkin 25-vuotta. Paikka on varmasti muuttunut näiden vuosien aikana ja etenkin Kutan alueesta on puhuttu paljon negatiiviseen sävyyn roskaisuuden, aggressiivisten katukauppiaiden ja vilkkaan liikenteen vuoksi.

Olimme varanneet kaikesta huolimatta kahden yön majoituksen läheltä Kuta Beachia. Alue vastasi jossain määrin puheita, mutta ei poikennut sinänsä monesta aasialaisesta kaupungista tai esim. Patong Beachista, jossa olimme lasten kanssa muutama vuosi takaperin. 

Ravintoloita ja pikkukojuja oli todella paljon ja Peppi nautti täysin siemauksin tarjonnasta. Saattoipa matkaan tarttua jokunen rättikin. Kävimme myös hieronnassa ja lapsetkin ottivat pitkät kahden tunnin hemmottelut, jotka maksoivat hotellilla n. 20e/henk. Minä puolestani kävin hotellin läheisellä paikalla tunnin selkä- ja niskahieronnassa hintaan 7 euroa. Tätä olisi varmasti tiedossa vielä lisää seuraavan parin viikon aikana!

Kiertelimme pitkin kapeita kujia ja löysimme tiemme myös rannalle, jossa olikin paljon ihmisiä. Satuimme myös juuri sopivaan aikaan, sillä käynnissä oli jonkunlainen pienten kilpikonnien veteenlaskuoperaatio, joita rannalla on aina silloin tällöin. Ihmiset saivat kukin yhden pienen pienen kilpikonnan vedellä täytettyyn purkkiin ja rannalle muodostettiin pitkä ihmisrivi. Käskystä kaikki päästivät kilpikonnat rantahietikolle parin kymmenen metrin päästä rantaviivasta ja pienet kilpikonnat alkoivat liikkua vauhdilla kohti merta. Toiset nopeammin ja toiset hieman apua tarviten. 

Perjantaina oli Juhannusaatto. Suomessa aamulämpötila oli vain vajaa 7 astetta, mutta täällä lämpöä piisasi lähes 30 astetta. Itse asiassa keli on ollut todella miellyttävä. Ei niin pistävän kuuma kuin vaikkapa Kreikassa viime elokuussa ja kevyt lämmin tuuli viilensi mukavasti. 

Vietimme päivää hotellin uima-altaalla nauttien huoneen luovuttamisen jälkeen. Kello 15 aikaan nappasimme taksin ja lähdimme ajamaan reilun tunnin ajomatkan päähän Ubudin kylään.

Meillä on ollut mukana vain kaksi rinkkaa, joihin mahtui hyvin vaatteet neljälle hengelle. Balilla on runsaasti pesuloita, jotka tarjoavat palvelua kilohintaan. Nakkasin viitisen kiloa pyykkiä hotellin lähellä sijainneelle kojulle ja maksoin pyykistä hieman reilun euron kilolta. Vaatteet tulivat seuraavana päivänä siististi pakattuina ja silitettyinä. Jotkut firmat tarjoavat myös nouto ja palautuspalvelun, joskin myöhemmin Sanurissa tilaamamme nouto ei koskaan saapunut hotellille. Joka tapauksessa todella näppärää ja näin myös pienemmällä vaatemäärällä pärjää erinomaisesti myös pitkällä reissulla.

Saavuimme Ubudiin illan jo pimentyessä. Hotelli oli pieni ja todella mukava. Uima-altaan ympärillä oli muutamia bungaloweja ja kaksi kerroksisissa rakennuksissa sijaitsi meidän hienot huoneemme. Toisessa huoneessa suihku ja wc-tila oli avoin ulos luontoon, josta kuului illalla sirkkojen konsertti.

Lähdimme kävelemään kaupungille. Ubudin pääkadulla on paljon liikennettä ja jalkakäytävät ovat melkoisen huonossa hapessa. Kävelimme jonkin matkaa ja pysähdyimme ravintolaan syömään. 

Seuraavana aamuna söimme hyvän, mutta hieman suppean aamiaisen puutarhassa. Maisemat olivat kuin paratiisista, mitä nyt hyttysiä pörräsi hieman ympärillä. Aamupalan jälkeen lapset pulahtivat altaaseen ja kuvailivat videoita. Hetken kuluttua Hilla nousi altaasta itku kurkussa - pää oli kolahtanut altaassa ja siihen oli tullut verta vuotava haava. 

 Huomasin heti, että haava oli syvä ja se vaatisi lääkäriä. Onneksi verta ei tullut loppujen lopuksi kovinkaan paljoa ja lääkäri oli paikalla noin puolessa tunnissa. Haava puhdistettiin ja siihen laitettiin neljä tikkiä. Sukeltelut oli nyt sukelleltu viikoksi, mutta sittemmin saadun suihkumyssyn tai lippiksen kanssa uiminen olisi kuitenkin mahdollista. Lääkäri tuli seuraavina päivinä vielä tarkistamaan haavan tilanteen ja totesi sen parantuvan hyvää vauhtia ja Gilille tultaessamme voisimme poistaa tikit.

Ubudin yksi tunnetuimmista kohteista on aivan hotellimme lähellä sijainnut apinametsä. Siellä sadat apinat kulkevat vapaina turistien aurinkolaseja ja muita irtokamoja ryöstellen. Apinat ovat sen verran näppäriä, että avaavat helposti myös reput, joten pistin pienen lukon reppuani suojelemaan. 

Ensimmäiset apinat odottelivatkin jo meitä heti alueelle tultuamme. Joukossa oli myös aivan pieniä vauva-apinoita, jotka kulkivat vanhempiensa läheisyydessä. Vaikka apinat ovatkin kesyjä, on alueella syytä noudattaa tiettyjä sääntöjä. Apinoita ei kannata katsoa silmiin, eikä varsinkaan näyttää hampaita, jotka voidaan tulkita uhkailuksi.

Yksi episodi nähtiinkin kun typerä naisturisti nappasi pientä apinaa kurkusta kiinni ja sai usean apinan hyökkäämään aggressiivisesti hänen kimppuunsa. Harmi, että turisti selviytyi tästä hyökkäyksestä ehjin nahoin, mutta vain niukasti. 

Lapset pelästyivät apinoiden hyökkäystä ja pari kyyneltäkin taisi vierähtää poskelle. Kiersimme alueen läpi, mutta lapset toivoivat jo pääsevänsä pois. Hilla pelästyi myös yhtä apinaa, joka hyppäsi syliin ja nappasi banaanin kädestä. Erityisen pelottava paikka tämä ei kuitenkaan lapsillekaan ole, joten kunhan noudattaa alueen sääntöjä, niin ongelmia ei varmasti pääse syntymään. 

Lähdimme kävelemään apinametsästä kohti Ubudin palatsia, joka sijaitsi noin kilometrin matkan päässä. Vilholle kaulaan laitetun rusetin perusteella totesimme, että meillä oli myös oikeat lapset mukana metsästä lähtiessämme. 

Ubudin palatsi ei ollut erityisen säväyttävä, mutta kuitenkin hieno. Olisi kiva nähdä millaista elämä on ollut täällä muutamia satoja vuosia sitten.

Ubud on noussut suosituksi kohteeksi Balilla ja siellä rauhallinen loman vietto on vain historiaa. Sen sijaan keskustan ulkopuolella on huomattavasti rauhallisempaa ja sieltä voi löytää upeita maisemia, riisipeltoja ja paikallisia työnsä touhussa. Paras tapa tutustua Ubudin ympäristöön olisi varmasti polkupyörä, mutta lasten kanssa tässä helteessä se voisi olla hieman haastava rasti. Niinpä päätimme lähteä tutustumaan lähialueisiin paikallisen pienen retkenjärjestäjän kanssa.

Kuulimme oppaaltamme, että Barak Obama oli parhaillaan viettämässä lomaa perheensä kanssa lähellä Ubudia. Jenkkien ex-presidentti saapui Balille omalla koneellaan ja hänen käyttämänsä auto oli tuotu myös USA:sta asti. 

Aamu oli aurinkoinen. Chekkasimme ulos Green Bird Villas -hotellistamme ja heitimme rinkkamme auton perään. Lähdimme ajamaan kohti upeaa riisiviljelmää, joka balilaiseen tapaan oli tehty kukkulan rinteeseen. Hiki virtasi kun lähdimme ensin laskeutumaan kukkulan pohjalle ja sieltä ylös rinnettä pitkin. Tämä riisiviljelmä oli edelleen aktiivisessa viljelykäytössä, vaikka siitä olikin tullut turistinähtävyys. Rinteitä kulkikin aikamoinen joukko ihmisiä.

Kiersimme myös Tirta Empul ja Goa Gajah temppeleillä sekä vesiputouksella, jotka olivat todella näkemisen arvoisia paikkoja. Oli mukavaa nähdä hieman rauhallisempaa Balia. Lopulta kuski heitti meidät Sanurissa sijainneelle hotellillemme, jossa vietimme neljä yötä. Hotelli oli varsin hieno upeine uima-altaineen, mutta home lienee tällaisissa kosteissa paikoissa todellinen ongelma. Vasta kolmas huone oli sellainen, jossa home ei haissut niin häiritsevästi, että pystyimme jäämään.

Balin hintataso on ollut varsin edullinen, vaikka lukemani mukaan hinnat ovat viime aikoina nousseet turismin jatkuvasti lisääntyessä saarella. Tinkiminen kuuluu luonnollisesti asiaan ja yleensä esim. paidan tai muun tuotteen lopullinen hinta on vain pieni osa ensin tiskiin heitetystä. 

Esimerkiksi ruokailu kivassa ravintolassa, limpparit, oluet, smoothiet ja jälkiruuat neljälle hengelle n. 45 euroa. Halvimmillaan ruoka-annokset muutaman euron. Kansainvälisessä Dunkin’ Dounutsissa kuusi donitsia 3,5 euroa. Peppi teki hyviä vaateostoksia 3-10 euron hintaan.

Luottokortti toimii yleisesti ravintoloissa varsin hyvin, mutta käteistä on syytä olla aina mukana. Bali on täynnä pieniä rahanvaihtopisteitä, jotka näyttävät vaihtokurssin liikkeen ulkopuolella. Kannattaa kuitenkin olla varovainen rahaa vaihtaessa, sillä meinasin haksahtaa huijaukseen. Kurssit olivat melko samat joka puolella, mutta jotkin liikkeet näyttävät muita parempaa kurssia. He alkavat laskemaan rahoja ja antavat pienempiä seteleitä (yleensä isompi summa vaihtaessa annetaan 100 000 seteleitä, mutta nyt 50 000 jolloin setelimäärä oli tietysti kaksinkertainen). Kun rahat on laskettu ja niputettu, vaihtaja pinoaa rahat yhteen ja huomaamattomasti tipauttaa osan rahoista tiskin taakse lattialle. Halusin laskea rahat vielä kertaalleen ja huomasin, että summasta puuttui yli miljoona rupiaa, eli ainakin 70 euroa! Nappasin euroni pöydältä ja lähdin ulos. Tosin jälkeenpäin jäin miettimään, että menemällä liikkeeseen kaksin ja laskemalla rahat niin, että ne pysyisivät koko ajan meidän näpeissä, ei vaihtaja pääsisi huijaamaan ja saisi oikein muikean vaihtokurssin. Varovainen kannattaa kuitenkin olla, sillä vaihtajat ovat kyllä aikamoisia taikureita.

Balin liikenne on ruuhkautunut pahoin ainakin etelässä ja saaren tiestö on täysin riittämätön nykyiselle liikennemäärälle. Reilu kymmenen kilometrin matka Sanurista Seminyakiin kesti taksilla tunnin ja välillä auto seisoi pitkään aivan paikallaan ruuhkassa. Taksit tööttäilevät pokan toivossa ja skootteriarmeijat ponkaisevat liikennevaloista yhtenä aaltona liikenteeseen. En tiedä kuinka suurta määrää turisteja ja kulkuneuvoja saari enää kestää.

Seuraava ja käytännössä viimeinen stoppimme on Gili Air. Entinen duunikaverini Kimmo myi parisen vuotta sitten kaiken Suomesta ja muutti Gilille sukellusopettajaksi. Rohkea ja hieno veto Kimmolta! Nyt olimme matkalla “Kimmon hotellille” kuudeksi yöksi.

Lue hyvä juttu Kimmosta Ilta-Sanomista.