Qatarin pääkaupunki Doha on kuin Dubain pikkuveli

Qatar on pieni, lähes kokonaan aavikon peittämä maa Persianlahdella Saudi-Arabian naapurissa. Maa on noussut öljy- ja kaasuvarantojensa ansiosta nopeasti moderniksi arabivaltioksi, joka on bruttokansantuotteella per henkilö mitattuna maailman vaurain maa. Varallisuus ei ole tosin jakautunut kovin tasaisesti, sillä maassa on Dubain ja Abu Dhabin tapaan suuri aasialaisten siirtotyöläisten joukko, joka elää niukasti ja työskentelee usein varmasti varsin epäinhimillisissä oloissa. Vierastyöläisiä on Qatarin väestöstä jopa 80% eivätkä he saa maan kansalaisuutta.

Saavuin Qatariin aamuyöllä hieman ennen viittä. Lento Qatarin pääkaupunkiin Dohaan kulki jälleen tutun Istanbulin kautta, jossa vietin muutaman tunnin. Jouduin odottamaan rinkkaa yllättävänkin pitkään, mutta minulla ei ollut kiire minnekään. Olin sopinut Airbnb hostini kanssa, että saapuisin kämpille vasta n. 7:30, joten jäin hetkeksi Dohan hienolle kentälle nautiskelemaan aamukahvia.

Tästä vihreästä portista sisään ja pääsin Airbnb kämppäni sisäpihalle. Sain oman avaimen ja Halima kertoi, ettei sisällä ollessa ovia tarvitse lukita. "Qatar on turvallisin paikka maailmassa"

Lopulta lähdin kävelemään kohti taksitolppaa. Odottelin hetken jonossa, kunnes tajusin, että paikallinen valuutta voisi olla ihan kova juttu. Niinpä kävelin takaisin terminaaliin ja vaihdoin 50 euroa melko huonolla kurssilla. Yksi Qatarin Rial on n. 25 senttiä. Mukavaa kun rahayksikkö on näinkin lähellä euroa, sillä monissa kohteissa on aina ollut todella sydäntä raastavaa kun vaikkapa lounas on maksanut satoja tuhansia paikallista rahaa.

Palasin taksitolpalle ja huomasin, että Airbnb hostini oli pistänyt Whatsapp-viestiä ja kyseli missä menen. Pääsin lähtemään vähän myöhässä, mutta saavuin ennen aamukahdeksaa intialaisen ravintolan eteen, jonka hän oli antanut maamerkiksi. Soitin Halimalle ja kyselin vielä tarkempia ohjeita asunnolle.

Lopulta pääsin sisään tilavaan asuntoon. Halima on ranskalainen, joka on asunut miehensä kanssa Qatarissa nyt kolme vuotta. Heidän luonaan on ollut viitisentoista Airbnb asukasta ja mikäs tällaisessa kämpässä onkaan majoittaa ihmisiä eri puolelta maailmaa. Juttelimme hetken aikaa keittiössä ja kerroin olevani täyspäiväinen Airbnb host Suomessa ja että osallistun Haliman kotikaupungissa Pariisissa marraskuussa järjestettävään Airbnb konfrenssiin. Halima oli innoissaan ja kertoi huomanneensa myös konfrenssin, mutta se jäisi kuitenkin häneltä tällä kertaa väliin.

Halima ja taustalla kartta, jossa hänen Airbnb vieraiden kotipaikat.

Kunnon makuuhuone ja ilmastointilaite!

Olin nukkunut muutaman tunnin huonosti lentokoneessa, mutta olo oli melko pirteä. Vaihdoin paidan ja lähdin kaupungille kävelemään. Kuumuus oli jo tähän aikaan aamusta mykistävää. Luulen, että tämä on kuumin paikka, jossa olen koskaan ollut – eikä nyt ole edes kesä! Täälläpäin kaupunkia valtaosa taloista oli muutamakerroksista hiekanväristä kerrostaloa. Tuuli oli ajoittain melko kovaa ja se lennätti aavikon hiekkaa silmiin – ei kuitenkaan liian pahasti. Tuulenvire oli mukana muuten niin paahtavassa kuumuudessa.

Nappasin taksin ja suuntasin Souk Waqifiin, jota Halima suositteli. Taksikuski oli Philippiineiltä ja puhui varsin hyvää englantia. Hän kertoi täällä polttoaineen maksavan vähemmän kuin veden. Litra polttoainetta maksaa noin 25 senttiä!

Souk Wagif

Hevosilla liikkuvat Arabit partioivat kadulla. 

Saavuin perille ja tutustuin tähän hienoon Soukiin, eli eräänlaiseen basaariin. Ihmettelin sen upeita kujia, jotka näyttivät melko uusilta. Lopulta minulle selvisikin, että tämä on vasta hiljattain rakennettu uusi alue, joka oli turistirysämäisestä yleisilmestään huolimatta kuitenkin myös paikallisten suosiossa. Kadut olivat aamusta varsin hiljaisia ja ajattelin, että tänne olisi kiva tulla illemmalla uudestaan.

Pistäydyin teellä ja vesipiipulla paikallisessa kuppilassa. Alkoholiahan täällä ei käytännössä saa mistään, paitsi kansainvälisistä hotelleista. Tosin näinhän se oli myös Iranin reissullamme, mutta koska Allah ei näe talojen seinien sisään, pistimme tuolloin pullon kiertämään majoituttuamme paikallisen perheen luona. Vesipiippuja täällä näkee todella paljon lähes jokaisessa kuppilassa.

Vähän erilainen vesipiippuratkaisu. Tällaiseen ei ollut vesipiippumestari Jannekaan törmännyt kun lähetin kuvan uudesta tuttavuudesta.

Tämä kaveri ei puhunut sanaakaan englantia mutta naureskeli kovasti jollekin lehdessä olleelle kuvalle.

Söin lounasta katukuppilassa. Letun sisään pistettiin Nutellaa.

Hiekkapöly on täällä toisinaan isokin ongelma. 

Kierreltyäni aamupäivän palasin takaisin kämpille päivänokosille. Parin tunnin päiväunet tekivät todella terää ja herättyäni nappasin taksin Dohan keskustaan, jossa sijaitsee pilvenpiirtäjien keskittymä. Maisemat olivat kuin Dubaista ja toinen toistaan upeampia ja erikoisempia pilvenpiirtäjiä oli vieri vieressä. Taksi tiputti minut suuren kauppakeskuksen eteen. Piipahdin hetkeksi kauppakeskukseen, jossa oli sisällä mm. suuri luistinrata. Valtava kauppakeskus olisi varmasti monen mieleen, mutta en ole moisissa juuri reissuillani viihtynyt ja pienen pyörähdyksen jälkeen lähdinkin jatkamaan kaupungille kävellen.

Dohaa ei ole varsinaisesti rakennettu kävelijöille, eikä kunnollisia kävelyteitä juuri ollutkaan. Toisaalta on helppo ymmärtää että halvan polttoaineen maassa, jossa kaikilla paikallisilla on omat autot ja ulkona valtaosan vuodesta läkähdyttävän kuuma, kuljetaan paikasta toiseen lähinnä autolla. Silti täytyy hieman ihmetellä sitä, ettei tänne ole juuri rakennettu kävelybulevardeja ravintoloineen ja pikku putiikkeineen.

Keskustan pilvenpiirtäjät tuovat mieleen Dubain.

Ehkä ensi kaudella KHL:ssä nähdään HC Dohan joukkue

Suunnittelijoiden mielikuvitusta on päässyt todella lentoon!

Ilta alkoi hämärtymään jo viiden jälkeen ja kikkailin pitkin katuja tietöiden häiritessä liikkumista. Lopulta löysin pitkän, seitsemän kilometrin mittaisen Cornichen rantakadun, jonka varrelta on upeat maisemat Dohan keskustaan. Vaikka kävelykatu on upea ja mukava kävellä, ei sen ympärillä ole lainkaan kojuja, ravintoloita tai muuta elämää eikä katua ole edes valaistu. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä, mutta selkeästi tässä alueessa olisi vielä paljon enemmän potentiaalia.

Qatarissa on määrä pelata jalkapallon MM-kisat, jotka tosin ovat vielä kai hieman vaakalaudalla korruptioepäilysten vuoksi.

Jalat alkoivat olemaan jo ihan puhki kun saavuin takaisin toiselle puolelle kaupunkia, jossa olikin aamupäivällä jo kävellyt. Tajusin, etten ollut syönyt tänään juuri mitään ja yritin etsiä ravintolaa. Niitä ei kuitenkaan oikein löytynyt ja päätin lähteä nyt katsomaan millainen meininki Soukissa olisi. Kävelin taksille ja kerroin mihin olen matkalla. Taksikuskin ilme oli paljon puhuva kun hän ihmetellen osoitti sormella toiselle puolelle katua. Souk Waqif olisi tuossa aivan vieressä, tuon rakennuksen takana.

Nyt alue oli täynnä väkeä ja ravintoloiden terasseilla illallista syöviä ja vesipiipusta nauttivia ihmisiä. Kaikkialla leijui vesipiipun makea tuoksu kun etsin itselleni sopivaa ravintolaa. Hintataso ei ole täällä erityisen edullinen ja monet ravintoloista olivatkin melkoisen kalliita. Lopulta löysin itselleni sopivan paikan, jossa tilasin kanaa ja riisiä.

Naputtelin blogia Souk Wagifissa ja nautiskelin vesipiippua ja pari "drinksua"

Tämä kaveri piti huolen, että hiilet olivat aina kunnossa. 

Illallisen jälkeen kävelin vielä hetken Soukissa ja istahdin toiseen kuppilaan juomaan lemonade drinkkejä, polttelemaan hieman vesipiippua paikallisten Arabisheikkien viereen ja kirjoittelemaan blogia. Mukava ja pitkä päivä takana!

Huomioita ensimmäiseltä päivältä

• Täällä on todella kuuma. Forecan mukaan viime viikolla oli yli 40 astetta ja nyt muutama aste vähemmän. Kaikkien näiden rakennusten jäähdyttäminen syö hurjan määrän energiaa ja monin paikoin ilmastointilaitteiden melu on todella kovaa

• Naisten asema ei täälläkään ole erityisen hyvä, vaikka naapurimaa Saudi-Arabiaan nähden huomattavasti parempi. Täällä monet naiset kulkevat ilman hiukset peittävää huntua eikä ulkomaalaistenkaan pidä huntua käyttää (toisin kuin esim. Iranissa). Täällä myös naiset saavat jaa autoa toisin kuin Saudeissa. Airbnb hostini Halima ei erityisesti pidä Qatarista mm. näistä syistä johtuen, mutta palkkataso on kuitenkin melko hyvä.

• Taksin lähtöhinta on 4 rialia, eli yhden euron. Taksimatkat täällä ovat maksaneet muutaman euron, eli paikasta toiseen on edullista kulkea.

• Qatar on turvallinen maa ja rikollisuutta on vähän. Isoin riski on täällä liikenne, joka onkin melko kovaa ja isot katumaasturit ajavat lujaa. Liikennevaloissa joutuu usein odottamaan todella pitkään.

• Avoimia wlaneja ei täällä ihan hirveästi ole ollut, mutta siellä täällä kuitenkin. Olen pystynyt hoitamaan Airbnb varauksia ja muutamia viesteilyitä asukkaiden kanssa hyvin täältä käsin.