Ferrarin ratissa Maranellossa, Romeon & Julian parvekkeella Veronassa ja Gardajärveä ympäri

San Marino oli mukava ja jopa hieman hämmentävä kokemus. Kaupunki hiljeni totaalisesti iltayhdeksän-kymmenen aikoihin, kun päivämatkalla olleet turistit palasivat takaisin Italian puolelle. Lähes kaikki kaupat olivat kiinni ja ravintolatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sulkivat ovensa iltakymmeneen mennessä. Olimme varanneet hotellin aivan keskustasta ja saimme oikein mukavan huoneen hyvillä näköaloilla. Kirjoittelin hetken blogia ja kertasin vielä seuraavan päivän ohjelmaa.

Palace Publico

Hotellin aamiaissali

Aamulla söimme hotellin aamupalan ja checkasimme ulos. Hotelli yritti epähuomiossa laskuttaa meitä tuplasti, sillä majoitus oli maksettu jo luottokortilla Hotels.comin kautta, mutta myöhäisestä varauksesta johtuen tieto ei ollut ilmeisesti mennyt perille asti. Näinpä jouduimme hetken aikaa selvittelemään asiaa, kunnes pääsimme lähtemään kohti Bolognaa. Ajoimme tällä kertaa pikkuteitä pitkin ja näimme sitä ”tavanomaisempaa” San Marinoa, jossa nämä noin 30 000 paikallista asuu. Maisemat olivat oikein kivoja ja kyllä täällä San Marinossa varmasti kelpaa hyvin asustaa!

San Marinoa

Ajoimme aivan rajaa pitkin ja hetkessä olimmekin jo Italian puolella. Nousimme moottoritielle, jota ajoimme reilut 100 kilometriä Bolognaan asti. Olemme täällä ajaneet pikkuteiden lisäksi myös jonkun verran moottoriteillä, joilla on käytössä tietullit. Toistaiseksi tietulleihin on mennyt ehkä 15 euroa, josta osa toki selittyy pienillä navigointihaasteilla :-)

Tulimme Bolognaan, joka on vajaan 400 000 ihmisen kaunis vanha kaupunki. Pörräsimme hetken parkkipaikkaa etsien ja lopulta löysimme semilaillisen paikan pieneltä kujalta. Pysäköimme auton ja lähdimme tepastelemaan pitkin kapeita katuja. Istahdimme lounaalle, jonka jälkeen Katja halusi vihdoinkin päästä pyörimään vähän kaupoissa, kun minä puolestani kävelin kaupunkiin tutustuen. Kaupunki tuntui oikein viihdyttävälle, mutta ei toisaalta tarjonnut kuitenkaan mitään henkeäsalpaavia nähtävyyksiä.

Pistäydyimme Basilica di San Stefanossa Bolognassa

Kun Katja oli saanut ostettua kassit täyteen kivoja italialaisia vaatteita (noeiostanut), lähdimme ajelemaan kohti Ferrarin kotikaupunkia Maranelloa. Maranellossa todella tunsi tulleensa Ferrarin kotiseuduille. Vaikkei Ferrareita liikenteessä juuri näkynytkään, oli Ferrari-pukuisia ihmisiä paljon liikkeellä ja ajoimme myös Ferrarin tehtaan ohi. Olin etsinyt netistä mahdollisuutta testata Ferraria paikan päällä ja löysinkin yrityksen, joka tarjosi tätä mahdollisuutta. Olimme muutama vuosi sitten Antin, Jarin ja Teron kanssa Tsekeissä ajamassa Lamborghinia ja Ferraria, joten aivan uudesta kokemuksesta ei ollut kyse. Tuolloin pääsimme ajamaan katuajon lisäksi lentokentälle, jossa luukutin tauluun 250 km/h lukemat. Nyt tarjolla oli ymmärtääkseni hieman uudempi ja parempi Ferrari, mutta toisaalta vain katuajoa. Otin tyyriin testiajon 100 euron hintaan kymmeneltä minuutilta. Olihan se kuitenkin testattava Ferrarin kotikaupungissa kun tänne asti oltiin tultu.

Ferrari alle ja ajelulle

Ferrari 458 Italian hinta täällä on luokkaa 230 000 euroa ja Suomessa tästä saanee pulittaa vielä huomattavasti enemmän. Ajoimme pitkin Maranellon katuja ja päästyämme vähän isommalle tielle, pääsin tykittämään täysillä. Auton mittari ehtikin nousta noin 170 km tunnissa aivan muutamissa sekunneissa. Hieno fiilis! Hetkeä myöhemmin palasin nöyränä miehenä Fiat L500 auton rattiin ja Katja käänsi veistä haavassa soittamalla Spotifystä Aknestikin biisiä ”Maailma on naisia pullollaan”, joka alkaa sanoilla ”Mä vaihdan Ferrarin Fiatiin”

Kävimme vielä Maranellon keskustassa kahvilla mukavan ajokokemuksen päätteeksi. Kello oli hieman yli viiden ja aloimme pohtimaan seuraavan yön majoitusta. Etsimme Airbnb:stä majapaikkaa Veronasta ja ensimmäisen hylkäyksen (täysi) jälkeen löysimme oikein mukavan paikan Olgan luota. Ajoimme reipasta vauhtia pitkin moottoritietä reilut 100 kilometriä Veronaan, joka on tunnettu erityisesti Shakepearen ”Romeo ja Julia” tragediasta, jonka uskotaan syntyneen 1591 ja 1595 aikoihin. Luukutimme Spotifystä 90-luvun teknobiisejä ja erityisesti Movetronin ”Romeo ja Julia” biisiä, joka sopi erinomaisesti tähän hetkeen Verona viittauksineen :-)

Aikaisemmista navigointihaasteista oppineina ajoimme nyt suoraan majapaikkamme edustalle, jossa Olga otti meidät vastaan. Heitimme jälleen kamat huoneeseen ja lähdimme kävellen Veronan keskustaan, joka osoittautui todella upeaksi paikaksi. Italia-ekspertti Anne oli pitkässä ja kattavassa raportissaan hieman dissannut Veronaa, mutta ensisilmäykseltä kaupunki tuntui todella miellyttävältä. Kävimme syömässä illallisen aivan Veronan Arenan vieressä.

Olgan Airbnb asunnon olohuone ja aamiaispaikka.

Verona

Verona Arena

Veronan Arena on suhteellisen hyvin säilynyt roomalaisajan amfiteatteri. Se on rakennettu ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan puolivälissä ja on Rooman Colosseumin ja Capuan amfiteatterin jälkeen Italian suurin. Se on ollut Veronan oopperajuhlien tapahtumapaikka vuodesta 1913. Parhaillaan siellä olikin käynnissä oopperaesitys.

Jatkoimme kaupunkiin tutustumista ja kävelimme pitkin kaunista ostoskatua, joka oli täynnä kalliita merkkiliikkeitä. Kadun päästä aukesi jälleen yksi hieno aukio ja oikealla puolella oli sitten tämä kuuluisa Romeon ja Julian parveke, joka sijaitsi kuitenkin sisäpihalla, joka oli jo mennyt tältä päivältä kiinni. Parin viinipullon jälkeen palasimme takaisin kämpille kello kahden maissa yöllä.

Yö meni hieman pyöriessä, sillä ilmeisesti hyttysenpistot kutittivat ikävästi sieltä täältä. Söimme Olgan tarjoileman aamupalan, jonka jälkeen nakkasimme reppumme puolen kilometrin päässä sijainneelle autollemme. Ajoimme auton lähemmäksi keskustaa ja kävimme vielä tutustumassa kauniiseen Veronaan. Katja pyöri puolisentoista tuntia kaupoilla, kunnes tapasimme Casa di Giuliettan, eli Romeon ja Julian parvekkeen lähellä. Turisteja oli paljon liikkeellä ja jengi pakkautui sisään porttikongista. Porttikongissa ihmiset kirjoittivat seinään omia tervehdyksiään ja sisäpihan perukoilla kamerat räpsyivät tätä kenties maailman tunnetuinta parveketta kuvaten. Parveke oli ihan hieno, mutta joskus sitä ihmettelee miten jokin tietty asia saa tällaiset mittasuhteet että ihmiset tulevat ympäri maailmaa katselemaan jotain vanhaa parveketta :-)

Ihmismassat virtasivat sisään ja ulos Romeon ja Julian parvekkeelle

Siinä se ny si o

Tänään päivä oli hieman pilvisempi, mutta lämmintä silti riittää ainakin 28 asteen verran. Ihmisiä on pääkaduilla melko paljon, mutta muuten turistien määrä ei ole ollut mitenkään liian suurta missään käymissämme paikoissa.

Lounaan jälkeen palasimme autollemme ja jatkoimme kohti Gardajärveä, josta olenkin lukenut paljon hyvää. Reittisuunnitelma eli hieman matkan edetessä ja lopulta päädyimme ajamaan järveä ympäri myötäpäivään ja nousemaan Riva del Gardalta vielä kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen Etelä-Tirolin autonomisen alueen pääkaupunkiin Trentoon.

Ajoimme pitkin järven rantaa ja pysähdyimme pienessä Desenzano del Gardan kylässä kahvilla. Maisemat alkoivat olemaan yhä hienompia ja hienompia kun ajoimme kapeita vuoristoteitä välillä melko pitkiinkin tunneleihin sujahtaen. Monessa kohtaa olisi ollut mukavaa pysähtyä hetkeksi ottamaan kuvia ja fiilistelemään upeita maisemia, mutta kapealla tiellä pysähtyminen oli hankalaa.

Lopulta saavuimme järven pohjoisosaan ja Riva del Garden kaupunkiin, jonne tehdään Suomesta pakettimatkojakin. Kaupunki vaikuttikin oikein eläväiseltä ja kauniilta satamakaupungilta, jota ympäröi korkeat vuorenrinteet. Kävelimme pitkin kaupungin katuja ja istahdimme syömään illallista tutun kaavan mukaan: salaattia ja pastaa. Niitä me ollaan täällä pääasiassa syöty pizzan lisäksi – Italiassa kun ollaan! Tein samalla myös kotianalyysin kutiavasta ihostani. Luultavasti jostain Airbnb-kämpästä on tullut luteiden puremia! No, mitään varmuutta tähän ei tietysti ole, mutta se on kuitenkin oma tuomioni. Etsin apteekin, mutta se oli mennyt jo kiinni.

Kello oli jo seitsemän illalla ja aloimme pohtimaan seuraavan yön majoitusta. Otin läppärin esille ja katsoin Airbnb majapaikkoja neljänkymmenen kilometrin päästä Trentosta. Sopiva majapaikka löytyikin noin 65 euron yöhintaan, joten päätimme varata sen. Lähdimme ajamaan kohti Trentoa ja hetkessä ilta pimeni tuoden oman lisämausteensa kapeilla vuoristoteillä ajoon. Liikennettä oli jonkin verran ja välillä autot viilettivät ohi todella läheltä.

Ilta alkoi pimenemään nopeasti

Pysähdyimme nappailemaan kuvia matkan varrelta kunnes saavuimme Trentoon. Pysäköimme auton lähelle katedraalia ja sen vieressä sijaitsevaa Airbnb kämppäämme. Parkkipaikka näytti täyttäneen kaikki vaatimukset: valkoiset viivat pitäisi olla hyvä homma ja siniset & keltaiset huono homma. Kävelimme asunnolle, joka olikin todella upea kattohuoneisto aivan Trenton ytimessä. Pienestä ikkunasta näkyi kadulle. Mukava isäntä antoi meille avaimen ja tiedusteli mihin olimme pysäköineet automme. Näytin auton sijainnin kartalta ja hän pudisteli päätään – ei hyvä! Tällä alueella ei kuulemma saisi pysäköidä kuin asukkaat, joten päätimme lähteä siirtämään autoa samalla kun lähdimme tutustumaan kaupungin iltaelämään. Saavuttuamme autolle huomasimme tuulilasissa jo sakkolapun: 86 euroa! Jätimme sakon tuulilasiin ja auton paikalleen. Pidetään autoa tässä sitten koko rahan edestä.

Näkymät meidän Airbnb kämpän ikkunasta Trentossa

Lähdimme kävelemään pitkin Trenton katuja. Joka puolella oli upeita vanhoja rakennuksia ja aluetta hallitsi suuri katedraali. Istahdimme aukion reunalla sijainneelle terassille ja tilasimme viinilasit. Huikea päivä Veronalla ja Gardalla oli tullut päätökseensä.