Balkanin reissu vaihtui Venetsiaan puolessa tunnissa

Jos asiat olisi menneet hieman toisin, olisin nyt Balkanilla Jannen kanssa. Suunnittelimme jo reittiä, joka olisi kulkenut Kroatiassa, Bosnia-Hertzegovinassa, Albaniassa, Makedoniassa ja Kosovossa. Se on kierros, joka todellakin pitää tulevaisuudessa tehdä Jannen kanssa. Nyt duunivuorot eivät kuitenkaan mahdollistaneet tätä reissua, joten heitin kaverilleni Katjalle täysin puskista ehdotuksen: ”Lähdetkö Balkanille reissuun kun Janne just feidas homman?”. Katja spontaanina tyyppinä vastasi heti myöntävästi, mutta halusi Balkanin reissun sijaan lähteä Italiaan, joka toki sopi myös minulle. Katja bongasi todella edulliset 150 euron suorat lennot Venetsiaan ja vajaa tunti heitostani olimmekin jo varanneet matkan Italiaan. Tällaista spontaania tekemistä sen olla pitää!

Norwegianin suorat lennot Venetsiaan 150 euroa!

Teimme pientä suunnitelmaa viikon kestävälle reissullemme. Päätimme olla pari päivää Venetsiassa, jonka jälkeen lähtisimme ajamaan vuokra-autollamme etelään kohti San Marinoa. Matkan varrella meille suositeltiin mm. Padovan ja Ferraran kaupunkeja, joissa pistäydymmekin sitten maanantaina. San Marinon jälkeen ei suunnitelmia ole vielä lyöty lukkoon, mutta vaihtoehtoja on mm. Firenze tai Gardajärven ympäriajaminen.

Saavuimme Venetsiaan iltakahdeksan jälkeen ja tapasimme kentällä sattumalta Katjan tuttuja, jotka olivat tulleet Venetsiaan ja katsomaan ensi viikonlopun formulakisoja. Lentokenttä sijaitsee mantereen puolella ja menimme yhdessä bussilla keskustaan. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että Venetsiassahan ei ole lainkaan autoja! Kaikki autot ja bussit jäävät heti saarelle vievän sillan jälkeiselle aukiolle ja sitten kaupungissa edetään kävellen tai vesitakseilla.

Kävelimme majapaikallemme hiljaisessa kaupungissa. Koska täällä ei ole ollenkaan autoja, hiljaisuun rikkoo lähinnä turistien vetämien matkalaukkujen äänet.

Kaupunki on hyvin sokkeloinen. Katsoin kännykän kartasta reittiä ”bed and breakfast” –paikkaamme, joka ei ollut erityisen kaukana. Tiet sinne olivat kuitenkin niin sokkeloisia, että lähes jokaisen kääntymisen jälkeen piti taas katsoa mihin seuraavaksi mennään. Lopulta saavuimme kadulle, jossa majapaikkamme sijaitsi. Ovessa ei lukenut oikeastaan mitään majapaikkaan viittaavaa, mutta siinä se nyt oli. Pian ikkunasta joku huikkasikin meille, että hän tulee avaamaan oven meille.

Pääsimme sisään taloon. Tämä oli isoon asuintaloon tehty majapaikka, jonka pyörittäjät asuvat itse alakerrassa. Paikalla oli muutamia muita perheitä.

Venetsia on täynnä kapeita kujia.

Heitimme kamat huoneeseen ja lähdimme kaupungille. Ilma oli todella lämmin, iltakymmeneltäkin vielä ainakin 28 astetta. Joillakin kaduilla oli runsaastikin ihmisiä, mutta monet kadut olivat aivan autioita. Koska saarella ei ole autoja, oli hiljaisuus ajoittain todella hämmentävää ja upeaa. Vain satunnaisten turistien matkalaukkujen renkaiden kopina rikkoi hiljaisuuden. Istuimme syömään pieneen ravintolaan aivan kanaalin tuntumassa.

Illallisen jälkeen lähdimme kävelemään pitkin Venetsian kapeita kujia kohti San Marcon kaupunginosaa, joka on Venetsian sydän. Emme päässeet aivan sinne asti, kun käännyimme Rialton sillalta takaisin kohti saaren keskiosassa sijaitsevaa majapaikkaamme. Kello oli puoli yhden yöllä ja päätimme jättää San Marcoon tutustumisen seuraavalle päivälle ja illalle.

Heräsimme ajoissa. Ilmastointilaite oli puksuttanut koko yön, mutta silti huoneessa oli todella kuuma. Aurinko paistoi huoneeseen pilvettömältä taivaalta kun menimme majatalon olohuoneeseen aamupalalle. Tarjolla oli paahtoleipää, croisanttia ja kahvia. Koska yhdistämme reissaamisen ja duunin tekemisen, naputtelimme aamupalan lomassa myös läppäreitämme. Minulle oli tullut edellisenä yönä Australiasta kuuden yön Airbnb varaus ja nyt aamulla varaus napsahti Californiasta. Käyhän se duunin tekeminen näinkin!

Majapaikkamme olohuone, jossa myös aamupala tarjoiltiin.

Lähdimme kävelemään jälleen Venetsian sokkeloisille kaduille. Ihmisiä oli jo enemmän liikenteessä ja aurinko lämmitti jo todella kuumasti. Toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia, siltoja ja pieniä ravintoloita oli joka puolella. Jokaiselta sillalta olisi voinut ottaa kuvia ja tunnelma oli todella upea. Vaikka olin toki aina pitänyt Venetsiaa mielenkiintoisena ja upeana kohteena, sen kauneuden voi tajuta vasta paikan päällä.

San Marcosin aukio on kaupungin sydän ja joka puolella on kylttejä, jotka vievät aukion suuntaan. Se onkin hyvä, sillä sokkeloisilla kaduilla eksyy todella helposti. Toisaalta jos jossain, niin täällä eksyminen on jopa suotavaa! Kaupungin sokkeloiset kadut vain jatkuvat ja jatkuvat ja kun luulet tulleesi umpikujaan, löytyykin kujan päästä yleensä kapea kuja jälleen eteenpäin. Kaupunki ei tunnu loppuvan koskaan, sillä samanlaiset kapeat kujat seuraavat toisiaan tuoden matkaajan välillä upeille aukioille.

Gondoli-kyydit ovat todellista Venetsiaa. Tosin kyydit ovat sen verran kalliit (80/100e) että kyse on vain turistien huvista ja paikallisille esim. häissä.

Kävimme tiedustelemassa gondolakyydin hintaa. Niillä näyttää olevan täällä aikamoinen monopoli, sillä hinnat on fiksattu 80 euroon (illalla 100 euroa) n. 30 minuutin matkalta. Ainakaan sesonkiaikaan hinnoista on turha yrittää tinkiä ja samat hinnat näyttivät olevan kaikkialla kaupungissa. Keskipäivän helle oli niin uuvuttava, että päätimme ottaa gondolikyydin vasta illemmalla. Lähetimme tekstarin Katjan kavereille Rosalle ja Paulille, josko he haluaisivat lähteä kanssamme ajelulle. Sovimme treffit Marcosin aukiolle puoli kuudeksi illalla.

Pyörimme pitkin kaupungin kujia. Upeat näköalat jaksoivat hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Lopulta tapasimme Rosan ja Paulin San Marcosilla ja lähdimme kävelemään rantaa kohti. Kävimme tiedustelemassa muutamasta paikasta kyytiä ennen kuin tärppäsi. Hyppäsimme veneeseen ja kuski alkoi meloa venettä kohti kapeita kanaaleita. Rosaa oli ohjeistettu pussaamaan jokaisen sillan alla ja niitä siltojahan tosiaan riitti. Kiersimme pitkän lenkin ja vene puikkelehti kapeistakin kohdista osumatta reunoihin, joka ei varmasti ihan joka jätkältä olisi onnistunutkaan. Aurinko lämmitti vielä mukavasti, mutta ei enää aivan yhtä paahtavasti kuin vielä hetkeä aikaisemmin, jolloin lämpötila oli kolmenkymmenen hujakoilla.

Rosan, Paulin ja Katjan kanssa gondoliin.

Gondoli-kyydin jälkeen hyvästelimme Rosan ja Paulin ja lähdimme syömään. Katja otti lohipastan ja minä italialaiseen tyyliin pizzan. Katselin räpsimiäni kuvia ja löytyihän sieltä muutamia ihan kelvollisiakin otoksia! 

Ilta alkoi hämärtymään. Vaikka koko päivän kävely kaupungilla alkoi jo verottamaan voimia, päätimme jäädä vielä katsomaan auringonlaskua ja San Marcosin aukiota iltavalaistuksessa. Päätimme palata majapaikallemme vesibussilla, joka kulkee Venetsian pääkanaalia pitkin jatkuvalla syötöllä 7,50 euron hintaan. Vesibussiajelu oli mukava kokemus, vaikkei kyytiä kovin nopeaksi voikkaan kehua. Matkasimme reilun puolisen tuntia tiheästi eri pysäkeillä pysähtyen ja lopulta hyppäsimme pois omalla pysäkillämme.

Näkymiä vesibussin kyydistä.

Venetsia oli kertakaikkisen upea kokemus! Aamulla jatkamme lentokentälle, josta haemme vuokra-auton ja lähdemme ajelemaan kohti Riminiä, ainakin Padovassa ja Ferrarassa pysähtyen.