Paluu Reykjavikiin ja äänekkään fanijoukon kanssa fudismatsiin

Heräsin pohjoisesta Akureyrista, Islannin toiseksi suurimmasta kaupungista. Hostellini oli hyvä ja aivan kaupungin keskustassa, mutta muiden huoneessa asuvien kolina herätti minut aikaisin. Lähdin alakertaan aamupalalle ja naputtelemaan hieman blogia. Tänään ei ollut tiedossa tiukkaa nähtävyyksiin tutustumista, vaan rauhalinen paluumatka Reykjavikiin, jonne oli ajomatkaa reilun neljän tunnin verran.

Sää on ollut koko reissun ajan upea ja nytkin sain ajella kauniissa auringonpaisteessa koko matkan. Pysähdyin siellä täällä ottamassa kuvia ja kävin kahvilla pienessä kylässä noin 100 kilometrin matkan jälkeen. Maisemat olivat jälleen kerran upeita!

Saavuin Reykjavikiin alkuillasta. En ollut syönyt sitten aamupalan, joten pysäköin autoni ja painelin ensimmäiseksi syömään. Pyörin hetken Reykjavikin pienessä keskustassa kun kulman takaa alkoi kuulua mölinää. Menin lähemmäksi ja huomasin, että paikallisen jalkapallojoukkueen faniryhmä lauloi äänekkäästi kannatuslaulujaan erään rakennuksen pihalla. Menin lähemmäksi kuvaamaan ja kyselemään mistä oikein oli kyse. Yksi faneista tuli juttelemaan ja kertoi, että pian alkaisi futismatsi läheisellä stadionilla, jonne faniryhmä menee bussilla. Liityin oitis kulkueena kohti bussia marssivaan porukkaan ja ilmoittauduin mukaan matsiin.

Ajoimme muutaman kilometrin matkan pienelle stadionille. Ottelu pelattiin kyseisen fanijoukon kannustaman sarjanousija Leiknirin ja Islannin menestyksekkäimmän, jo 110-vuotiaan, KR Reykjavikin kesken. Molemmat joukkueet olivat Reykjavikin alueelta, kuten lähes kaikki pääsarjan joukkueet. 12:sta pääsarjajoukkueesta peräti 9 tulee Reykjavikin alueelta ja loput kolmekin tunnin ajomatkan päästä.

Islannissa taitaa olla käynnissä aikamoinen futiskuume, sillä maa johtaa omaa lohkoaan EM-karsinnoissa ja sillä on oiva tilaisuus selviytyä ensimmäistä kertaa kisoihin. On uskomatonta, että näin pienestä maasta voi tulla hyvä joukkue maailman suosituimmassa lajissa jalkapallossa. Ja tuntuu hassulta, että pääsarjan lähes kaikki joukkueet ovat yhdestä ja samasta kaupungista!

Ottelu oli ihan hauskaa seurattavaa ja fanijoukko lauloi ja mylvi koko ottelun ajan. Vaikka vastustaja iskikin ottelun loppupuolella 1-0 voittomaalin, ei se saanut faneja hiljaiseksi. Maaliin ja ottelun häviämiseen suhtauduttiin todella leppoisasti ja fanit jäivät laulamaan vielä pitkään ottelun päättymisen jälkeenkin. He taistelevat parhaan fanijoukon tittelistä.

Sain kyydin takaisin keskustaan. Pohdin seuraavan yön majoitusta, sillä en ollut vielä varannut majapaikkaa ja toisaalta minun olisi oltava jo aamukuuden maissa lentokentällä Keflavikissä, joka sijaitsee n. 40 kilometrin päässä Reykjavikistä. Tuntui nihkeältä maksaa hostellin sänkypaikasta 40-50 euroa muutaman tunnin yöunista. Niinpä päätin ajaa lentokentän lähelle ja jäädä levähdyspaikalle jälleen nukkumaan autoon.

Saavuin Keflavikiin ilta yhdentoista jälkeen ja pysäköin auton aivan lentokentän viereen. Koneet laskeutuivat 100 metrin päässä. Kirjoittelin hieman blogia auton takapenkillä ja laitoin Hyundain takapenkin nukkumiskuntoon auringon laskiessa upeasti horisonttiin. Alan selvästi jo tottumaan autossa nukkumiseen, sillä nyt yö meni jo selvästi paremmin ja takki peittona ei tullut edes kovin kylmä. Heräsin puoli kuuden maissa aamulla, ajoin auton lentokentälle ja checkasin itseni sisään. Tähän on hyvä päättää upea Islannin reissu!

Selfien ottaminen samalla kun nukkuu sikeästi on harvinainen taito!

Yhteenvetoa reissusta

Islanti on kertakaikkisen upea maa. Maisemat ovat hyvin vaihtelevia ja toisinaan on vaikea kuvitella ajavansa tai kävelevänsä maanpinnalla. Toisinaan maasto on hyvin tasaista kun hetkeä myöhemmin kavutaankin jo pitkin vuoren rinnettä.

Maa on täynnä nähtävää, enkä ehtinyt lyhyellä reissullani kuin raapaisemaan pintaa. Toisaalta omalla autolla ja hyvällä suunnittelulla näin monia parhaita paloja Islannista. Vaikka auton mittariin tuli matkaa 1600 kilometriä, oli jokainen kilometri sen arvoinen.

Pidemmällä reissulla olisin ehdottomasti kiertänyt koko saaren, nyt ei ollut mahdollista. Apuna minulla oli Mondon Islanti-kirja, jonka kirjoittaja asuu itse Reykjavikissä. Myös jatkuvasta pääsystä nettiin (Elisan liittymä jossa rajoittamattomasti dataa 5 euroa/päivä) oli hyötyä tienpäällä matkaa suunnitellessa ja lisätietoja hankkiessa.

Islannissa on kätevää liikkua vuokra-autolla. Toki paikalliset matkanjärjestäjät tekevät myös useita erilaisia retkiä, joihin voi osallistua. Joka tapauksessa vain pääkaupunki Reykjavikin lähistölle ei kannata lähteä, vaan on syytä kiertää saarta matkan pituuden mukaan. Olen nyt nähnyt saaren länsiosaa ja pohjoista, mutta etelä ja itä ovat varmasti myös todella mielenkiintoisia paikkoja. Sääolot voivat vaihdella nopeasti ja usein on kova tuuli. Autovuokraamossakin sanottiin, että yleisin autolle tapahtuva onnettomuus on se, kun ajaja avaa auton oven tuulisella säällä ja ovi lähtee tuulen voimasta saranoiltaan! Omalla reissullani sää oli koko ajan todella hyvä eikä tuulikaan ollut liian kovaa.

Islanti ei ole niitä edullisimpia maita, vaikka hintataso onkin 2008 vuoden talousromahduksen jäljiltä tippunut. Tuolloin jopa Mc Donalds jätti saaren ja viimeinen maassa myyty burgeri on esillä eräässä näyteikkunassa. Islannissa pärjää erinomaisesti kortilla ja olisin voinut olla vaihtamatta lainkaan rahaa. Nostin alkureissusta varalle viitisen kymmentä euroa, mutta todellista tarvetta käteiselle ei ollut kertaakaan. Ehkä pieni käteiskassa on silti perusteltua.