Auto alle ja Brestiin - häpeäpuussa Mirin linnassa

Heräsimme hostellista aamukahdeksalta ja keräsimme kamamme kasaan. Lähdimme talsimaan kohti päärautatieasemaa, jossa meillä oli vuokra-auto odottamassa. Auto oli vuokrattu jo Suomesta käsin, mutta kieltämättä houkutteli vaihtoehto ostaa joku paikallinen kesäauto muutamalla satasella alle. Emme meinanneet millään löytää vuokrauspistettä, mutta kun lopulta sen löysimme, saimme erinomaista palvelua hyvää englantia puhuvalta paikalliselta naiselta.

Janne kittas kaljaa ja mä ajoin.

Piipahdimme aivan Minskin ulkopuolella pienellä järvellä, jossa oli runsaasti kalastajia.

Vuokra-Volkkarimme

Matkaa Brestiin oli reilut 300 kilometriä. Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin jo vajaan 100 kilometrin päässä Mirissä, josta löytyy upea Mirin linna, jonka rakentaminen alkoi jo 1400-luvulla. Linna oli entisöity todella upeaksi ja Wikipedia-sivulla näkyy linna vuoden 1990-alussa, jolloin se oli todella surkeassa kunnossa. Täällä on ollut silmiinpistävää miten upeassa kunnossa monet vanhat kirkot ja rakennukset ovat. Niitä on kunnostettu isolla rahalla.

Kiersimme linnan sisällä olevan museon, linnan muita tiloja ja mm. kellarin tyrmän, jossa jouduimme ansaitusti häpeäpuuhun.

Upea Mirin linna

Ansionsa mukaan!

Mirin linnan sisäpihaa

Olimme saaneet autovuokraamon tytöltä vinkin myös toisesta linnasta. Meillä oli kirjoitettuna kaupungin nimi lapulle, mutta kyrilliset kirjaimet ovat tuottaneet täällä hieman ongelmia. Navigaattoriin paikkojen kirjoittaminen ei oikein onnistu, mutta olemme saaneet onneksi apuja paikallisilta. Lopulta pienen harhailun jälkeen saavuimme pieneen kylään ja löysimme Njasvizin kartanon, joka on liettualaisen Radvilan aatelissuvun vuosina 1513-1938 omistama ja rakentama rakennus. Rakennus on ollut UNESCOn listalla vuodesta 2005.

Kulku Njasvizin kartanoon kävi kauniin maakaistaleen kautta.

Upea Njasvizin kartano.

Lähes jokaisessa huoneessa oli oma henkilönsä, jonka tehtävänä oli valvoa järjestystä.

Jannen oli ihan pakko päästä testaamaan voimiaan.

Myös tämä paikka oli viimesen päälle hyvässä kunnossa. Kiersimme kartanon upeita saleja nähden kuitenkin vain pienen osan valtavasta kompleksista. Yhtenä huvittavana piirteenä näissä paikoissa on ollut naiset, joiden tehtävänä on vain istua huoneessa valvomassa. Lähes jokaisessa huoneessa oli oma henkilönsä, jotka joko naputtelivat kännykkäänsä tai vain katselivat väsyneesti harvalukuisten turistien touhuja. Pohdin millaista kuukausiliksaa näille ammattilaisille maksettaisiin..

Täällä on ollut tosi kiva ja turvallinen ajella. Tässä risteyksessä on kuollut vain neljä ihmistä.

Jannen eväsvalikoima.

Täältä jatkoimme matkaa kohti Brestiä. Minä ajoin ja Janne veti kaljaa vieressä minkä kerkesi. Matkaa oli vielä reilut parisataa kilsaa ja ajoimme toisinaan vähän pienempiä maanteitä ja lopulta moottoritietä. Tiet ovat olleet täällä pääasiassa varsin hyvässä kunnossa ja liikennettä ei ole kovin paljoa. Matka taittui siis jouhevasti.

Saavuimme Brestiin iltakahdeksan jälkeen ja pysähdyimme jälleen yhden upean kirkon luokse. Janne alkaa olemaan jo kypsä kirkkoihin, mutta minä kaipaan hektiseen reissaamiseen myös hengenravintoa ;-)

Saavuimme Brestiin ja piipahdimme tämän kirkon pihalla.

Lopulta kaarsimme hostellimme lähelle parkkiin. Olimme varanneet hostellin hetkeä aikaisemmin 14 euron yöhintaan. Etsimme oikeaa rappua, mutta missään ei lukenut mitään hostelliin viittaavaa. Lopulta kävelimme korkean rakennuksen sisäpihaan ja kysyimme neuvoa paikalliselta pariskunnalta. He soittivat hosteliin, joka antoi tarkempia ohjeita. Astuimme sisäpihalta sisään rappukäytävään ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Edelleenkään missään ei lukenut sanakaan hostellista, mutta lopulta ovi numero 5. aukesi ja vanha mummeli oli meitä vastassa. Oven takaa avautui todella hieno hostelli, jossa majoituimme kuuden hengen huoneeseen. Yhdessä sängyssä majaillut venäläinen sanoi nähneensä meidät edellisessä hostellissa Minskissä. Pieni maailma!

Hostelli ei meinannut löytyä mistään, mutta lopulta parin paikallisen avustamana löysimme oikean rapun sisäpihalta.

Kyselimme neuvoa vesipiippupaikan löytämiseksi. Hatarien ohjeiden perusteella lähdimme kävelemään hämärtyvään iltaan. Löydettyämme oikean kadun, kävelimme sitä ensin väärään suuntaan. Etsimämme paikka oli pitkän kadun aivan toisessa päässä ehkä kilometrin matkan päässä. Kävelimme pimeällä kadulla ja olimme täysin varmoja, ettei täältä löytyisi mitään. Lopulta aivan kadun päässä avautui kuitenkin piha, jonka terassilla porukka jo tupruttelikin ja noustuamme rakennuksen toiseen kerrokseen, olimme älläkällä lyötyjä! Ravintola, biljardipöytiä, viimesen päälle vesipiiput ja hyvä nettiyhteys. Tämä maa osaa todella yllättää!

Brestissä oli paljon upeita rakennuksia ja kirkkoja.

Sishapaikka Brestissä.

Yöllä Brestissä oli hiljaista ja autiota.

Tilasimme vesipiipun ja söin herkullisen kana-annoksen oluen kera. Viereisessä pöydässä oli Venäjältä Valko-Venäjälle muuttanut tyttöporukka, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Jatkoimme tästä vielä paikalliseen yökerhoon ja casinolle. Yökerhossa oli muutama paikallinen hoilottamassa karaokea, mutta casinolla oli enemmänkin porukkaa. Pelasin hetken aikaa rulettia ja sain pari voittoakin, kunnes loputkin ruplat olivat menneet.

Ilta jatkui yömyöhään asti. Huomenna tutustuisimme vielä Brestiin ja mm. Brestin linnoitukseen, jonka jälkeen jatkamme matkaamme kohti itää ja Gomelin kaupunkia.

Vaikka autokanta olikin keskimäärin yllättävän uusi, liikkui teillä runsaasti erilaisia vanhoja Neuvostoajoneuvoja, joista Janne kertoi teknisiä yksityiskohtia.