Kaunis Minsk yllätti

Valmistelut Valko-Venäjän reissulle alkoi viisumien hankinnalla. Mielikuva maasta on vanhanaikainen, byrokraattinen ja Neuvostohenkinen, jossa kaikkea saa jonottaa. Yllätys olikin suuri, kun viisumin haku sujui hieman liiankin helposti ja sutjakkaasti. Täytetty hakemus valokuvan kera vietiin Unioninkadulla sijaitsevaan suurlähetystöön, jossa prosessi oli ohi muutamassa minuutissa. Ei tupakansavuista odotustilaa, pitkää jonoa ja tylyä koppalakkipäistä virkailijaa. Myös viisumin haku muutamaa päivää myöhemmin sujui yhtä jouhevasti, kun virkailija ojensi passit kouraan heti huoneeseen astuttuani. Illuusio mystisestä Valko-Venäjästä alkoi romahtamaan jo ensi metreillä.

Valmistelut Valko-Venäjän reissulle alkoi viisumien hankinnalla. Mielikuva maasta on vanhanaikainen, byrokraattinen ja Neuvostohenkinen, jossa kaikkea saa jonottaa. Yllätys olikin suuri, kun viisumin haku sujui hieman liiankin helposti ja sutjakkaasti. Täytetty hakemus valokuvan kera vietiin Unioninkadulla sijaitsevaan suurlähetystöön, jossa prosessi oli ohi muutamassa minuutissa. Ei tupakansavuista odotustilaa, pitkää jonoa ja tylyä koppalakkipäistä virkailijaa. Myös viisumin haku muutamaa päivää myöhemmin sujui yhtä jouhevasti, kun virkailija ojensi passit kouraan heti huoneeseen astuttuani. Illuusio mystisestä Valko-Venäjästä alkoi romahtamaan jo ensi metreillä.

Ensimmäistä kertaa Valko-Venäjän lentoyhtiön koneessa!

Lensimme Minskiin Riikan kautta. Ensimmäinen tunnin veto lennettiin AirBalticin pienellä potkurikoneella, joka ei ollut puoliksikaan täynnä. Hetken odottelu Riikassa ja matka jatkui Valko-Venäjän Belavia lentoyhtiön jo parhaat päivänsä nähneellä koneella Minskiin. Saavuimme perille iltakahdeksan maissa ja lämpötila huiteli vielä 24 asteen tuntumassa. Suoraviivainen ja tehokas toiminta jatkui myös Minskissä. Meillä oli mukana vain reput, joten emme joutuneet odottelemaan ruumasta mitään. Passijonosta selvittiin muutamassa minuutissa ja tyhjästä tullista käveltiin läpi ilman ongelmia.

Keskustaan on lentokentältä matkaa kolmisen kymmentä kilometriä. Lähes kaksi tuntia kestävän bussin (1,5€) sijaan päätimme ottaa taksin, joka oli täkäläiseen hintatasoon nähden varsin korkea: n. 35 euroa! Taksi oli viimesen päälle hieno ja ajoimme pitkin leveää ja suoraa maantietä kohti pääkaupunkia auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Tie oli huippukunnossa, pellot tien reunamilla tiptop ja rakennukset myös uusia ja hyväkuntoisia. Olimmeko tulleet oikeaan maahan? Näkymä voisi olla yhtä hyvin jostain eteläisestä Saksasta.

Hostellia vastapäätä oli Hippomarketti.

Hostel Viva Minskissä oli todella hyvä ja edullinen. Palvelu oli hyvää jo huonetta varatessa Suomesta. 

Tulimme hostelliimme, joka oli hieman keskustan ulkopuolella korkean asuinrakennuksen alakerrassa. Majoituimme neljän hengen huoneeseen, jossa yhdessä sängyssä makoili venäläinen kaveri, joka alkoi esittelemään innoissaan ottamiaan valokuvia. Sen koomin emme tosin kaveria enää nähneetkään, vaan saimme olla huoneessa kahdestaan.

Lähdimme seikkailemaan kohti keskustaa metrolla. Emme olleet vielä vaihtaneet rahaa, mutta onneksi rahanvaihtopaikan sijainti selvisi hotellin respan tytöltä. Paikka sijaitsisi vastapäisen supermarketissa maitohyllyn vierestä, joka on tietysti täysin loogista! :-) Vaihdoin 200 euroa ja sain sillä n. 3,4 miljoonaa ruplaa. Yksi euro on 16 900 ruplaa, joten taskut on taas pullollaan valuuttaa!

Täysin loogista, että rahanvaihtopiste sijaitsi Hippomarketin maito-osastolla. Yhdellä eurolla sai 16 900 ruplaa.

Kun rahat oli vaihdettu, löysimme metroaseman vajaan kilometrin matkan päästä. Täällä on kaksi metrolinjaa, jotka menevät ristiin. Ensin yksi pysäkki, vaihto ja taas yksi pysäkki. Näin saavuimme vanhaan kaupunkiin, jossa olikin runsaasti ihmisiä viettämässä lauantai-iltaa. Paikalla oli Jazz-konsertti ja ihmiset tanssivat lavan edessä. Ilma oli lämmin ja tunnelma rento illan jo hämärtyessä. Yritimme löytää ruokapaikkaa, mutta kellon ollessa jo lähempänä puolta yötä, ei ravintoloiden keittiöt olleet enää auki. Tyydyimme isoihin olut-tuoppeihin, joita joimme terassilla Jazz-konserttia ja ihmisvilinää katsellessa.

Metro toimi Minskissä hyvin.

Minskin vanhaa kaupunkia.

Saavuimme hostellille yöllä ja painelimme saman tien nukkumaan.

Aamulla suuntasimme jälleen kohti vanhaa kaupunkia. Otimme aamupalaksi oluet metroaseman edessä ja hetkeä myöhemmin olimme jälleen ytimessä. Metro toimii täällä oikein mukavasti ja yhden poletin, jolla pääsee kaikkialle, hinta on n. 30 senttiä.

Metropoletteja.

Kaduilla ja metrotunneleissa oli paljon vanhoja naisia myymässä kukkia vanhaan kunnon Neuvostotyyliin. Kukkien myyjiä oli myös autoteiden varsilla.

Sunnuntaiaamuna oli hyvin hiljaista eikä vanhassa kaupungissa juuri ihmisiä näkynyt. Pyörimme hetken alueella ja yritimme etsiä paikkaa, jossa voisimme syödä aamupalaa. Kello oli kuitenkin jo lähempänä yhtätoista kun löysimme kivan paikan ja päätimme syödä lounaan.

Jatkoimme patikointia puiston läpi kohti Voiton aukiota kun huomasimme joen rannassa polkupyörävuokraamon. Nappasimme polkupyörät alle ja lähdimme huristelemaan pitkin Minskin rauhallisia katuja. Saavuimme Voiton aukiolle, jossa olikin parhaillaan käynnissä jonkin sortin juhlallisuudet. Koppalakkiset sotilaat marssivat patsaan edessä hulmuavan liekin ympärille ja toiset sotilaat valmistautuivat kantamaan kukkakimppua patsaan juurelle. Paikalla oli TV-kanavia haastattelijoineen ja kutsuvieraita, jotka veivät kukkia. Seremonia liittyi jollain tavalla Ukrainan sotaan, mutta sen tarkemmin asia ei meille selvinnyt.

Vuokrasimme fillarit ja ajoimme pitkin Minskin katuja.

Voiton aukio.

Lopulta löysimme myös vähän ränsistyneempiä rakennuksia.

Fillarointi jatkui ja vaikka olimme jo hieman tämän 2 miljoonan asukkaan kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella, oli silti rakennukset edelleen pääosin erittäin siistejä ja hyväkuntoisia. Kaupunki on selkeästi kauniimpi ja siistimpi kuin ennakkoon osasi arvata. Roskia ei näy käytännössä missään eikä seinillä näy graffiteja. Jykeviä taloja ja leveitä katuja on joka puolella.

Palautimme pyörät reilun puolentoistatunnin pyöräilyn jälkeen ja jatkoimme jalan viereiseen huvipuistoon. Puistossa oli paljon lapsiperheitä ja erilaisia huvipuistolaitteita, hattaraa ja popcornia. Ostimme liput 54 metriä korkeaan maailmanpyörään (edit: oli kyllä varmaan korkeampi). 25 000 ruplalla (n. 1,5€) saimme liput avovaunuun, josta oli umpivaunua parempi näköala Minskin ylle.

Lähdimme etsimään sotamuseota, mutta sen paikka oli vaihtunut. Harhailimme hetken paikkaa etsien, kunnes saimme ravintolan tarjoilijalta paikan osoitteen. Joimme oluet ja kahvit ja lähdimme taksilla kohti sotamuseota, joka ei kovin kaukana ollutkaan. Upea rakennus kätki sisälleen huikean museon, jonka rakentamisessa ei totisesti ole säästelty! Yksi upeimmista museoista, joita olen nähnyt. Rakennuksen katolla liehui Neuvostoliiton lippu ja pihalla oli vanha sotilaslentokone.

Upea sotamuseo Minskissä.

Kello oli iltaviiden ja päätimme lähteä hetkeksi takaisin majapaikalle. Kävelimme metroasemalle ja vedimme jo tutuksi tulleen reitin takaisin hostelille. Hetken huilattua otimme taksin Itsenäisyyden aukiolle, joka oli odotetun valtava. Aukion reunalla oli hallintorakennus ja luultavasti myös muita valtion massiivisia rakennuksia. Löysimme nurkan takaa hieman yllättäen vesipiippupaikan, joka osoittautui varsin hyväksi. Istuimme paikassa reilun tunnin ja tuli aivan edellisen Iranin reissun muistot mieleen!

'

Minskin hallintorakennus on valtava kompleksi.

Minskissä oli käynnissä musiikkifestivaalit ja kaduilla parveili todella paljon nuorisoa joiden naamat ja vaatteet oli yltä päältä maalissa.

Jatkoimme iltaa vielä paikallisessa yökerhossa, jonka jälkeen painelimme takaisin kämpille. Aamulla haemme auton juna-asemalta ja lähdemme ajelemaan kohti Puolan rajalla sijaitsevaa Brestiä!

Huomioita
- Minskin keskusta-alue on todella siisti ja rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Jännä nähdä kun lähdemme maanantaiaamuna ajelemaan autolla maaseudulle, että miltä kaupungin ulkopuolella näyttää

- Hintataso on edullinen. Olut maksaa ravintolassa euron verran ja muutamalla eurolla saa hyvän ruoka-annoksen. Metro maksaa 30 senttiä ja taksilla huristeli 2,5 eurolla hyvän matkaa.

- Elintaso on yllättänyt täällä pääkaupungissa, vaikka varmasti tilanne on erilainen muualla maassa. Autokanta on kohtuullisen uutta ja rakennukset sekä tiet pääosin hyvässä kunnossa. Ihmiset vaikuttavat iloisilta.