30 kilometrin polkupyörälenkillä Etelä-Kuubassa

Aamiainen oli runsas. Sisäpihalle oli jälleen katettu monenlaista herkkua kuten hedelmiä, sämpylöitä, kahvia, oman pihan mangoista valmistettua mehua ja jonkin sortin ”hampurilainen”, jossa sämpylän väliin oli pistetty tomaattia, juustoa ja lihaa. Alfonson tytär saapui tulkkaamaan osatessaan hieman englantia ja sovimme mm. päivällisen kello kahdeksi. Kartan mukaan Trinidad ei sijaitse aivan rannassa, joten tiedustelin kuinka kaukana ranta on ja miten sinne kannattaisi mennä. Käsimerkein minulle näytettiin, että sinne kannattaa polkea – siispä ajattelin että otan polkupyöräriksakyydin. Hetkeä myöhemmin Alfonso tuli kertomaan, että nyt olisi aika lähteä ja pihalla minua odottikin kunnon vanha neuvostopolkupyörä! Mahtavaa! Miten en tullutkaan ajatelleeksi, että täällä olisi hyvä liikkua polkupyörällä.

Hieman Trinidadin kaupungin ulkopuolella

Polkaisin itseni vauhtiin ja tuntuma pyörään oli aluksi hieman hakusessa. Se ei ollut aivan sellainen poljettava, johon Suomessa olen tottunut. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin kunnolla vauhtiin ja poljin kamera kaulassa roikkuen ulos Trinidadin kaupungista. Olin jälleen Alfonson käsimerkkiohjeiden varassa ja niinpä poljin hieman väärin ja saavuin pieneen satamaan. Tai väärin ja väärin, sillä ei minulla mitään varsinaista määränpäätä kai ollutkaan. Maisemat olivat tuttua Kuubaa ja kiertelin hieman myös pikkukujilla, joissa ihmiset olivat arkiaskareissaan ja muutamasta kojusta myytiin jälleen isoja lihakimpaleita, jotka roikkuivat katosta.

Heti kaupungin ulkopuolella rakennusten kunto heikkenee aikalailla

Lähdin polkemaan takaisin Trinidadiin päin kun tajusin mitä Alfonso oli käsimerkeillään tarkoittanut. Minun olisi pitänyt kääntyä yhdestä kohdasta lievästi oikealle kohti Playa Anconia. Nyt olin matkalla kohti rantaa! Matkaa oli 10 kilometriä, joka taittui aluksi varsin jouhevasti. Pikkuhiljaa vastatuuli alkoi hieman painaa päälle, mutta näin hienossa säässä polkeminen oli kuitenkin juhlaa. Lopulta turkoosinvärinen meri alkoi siintämään edessäni.

Saavuin pienelle kahvilalle, josta ostin pullon vettä ja paikallisen colatölkin.
Lähdin polkemaan aivan rannan vieressä kulkevaa tietä pitkin. Nyt oikealle puolelleni aukeni upeita pieniä hiekkarantapoukamia, joissa oli muutamia turisteja ottamassa aurinkoa ja uimassa turkoosissa vedessä. Pistäydyin hieman lepäämään aurinkovarjon alle ja kävin koittamassa merivettä.

Hyvä fillari, mutta penkki ei ole yhtään niin pehmeä miltä näyttää.

Sitten oli taas aika jatkaa matkaa. Kuulokkeet korville ja Klamydian albumi soimaan!
Saavuin Playa Anconiin, joka oli hieno lomakeidas upean rannan äärellä. Toki se muistutti tyyliltään enemmän sellaista 80-luvun Kanariansaarten betonihotellia, mutta kyllä siellä turistien kelpasi olla. Kävin pikaisesti tsekkaamassa meilit ja uudet Airbnb-varaukset, joiden hoitaminen täältä käsin on ollut hieman haastavaa. Onneksi hyvät kaverit Jari ja Kata ovat kuitenkin jeesanneet.

Kävelin pitkin hiekkarantaa takaisin polkupyörälleni, jonka jätin hotellin edustalle parkkiin 1 CUCin hinnalla. Polkaisin itseni jälleen vauhtiin, mutta jossain kohtaa lähdin kulkemaan hieman väärään suuntaan. Aloin epäilemään reittiäni ja tiedustelin sujuvalla Espanjalla reittiä kohti Trinidadia. Täyskäännös ja toiseen suuntaan!
Vastatuuli painoi jälleen vasten kasvoja ja aurinko porotti yli 30 asteessa. Nyt polkeminen alkoi jo hieman rassaamaan ja erityisesti persus oli kovilla. Ostin rantakahvilasta jäätelötuutin ja aloitin viimeisen etapin kohti Trinidadia. Matkaa olisi jäljellä vielä noin 10 kilometriä.

Hiekkaranta oli upea.

Lopulta saavuin takaisin casalle hieman ennen sovittua lounasaikaa kello kahdelta. Paita oli aivan hiessä kun nostin polkupyörän sisälle asuntoon. Mahtava polkupyöräretki oli takana. Tämä oli ehdottomasti yksi reissun ykkösjuttuja!

Lounas oli runsas ja tarjolla oli jälleen toiveestani kanaa. Tarjolla oli myös hedelmiä, riisiä, limpparia ja jonkinlainen hyytelömäinen jälkiruoka kahvin kera.

Pienen levon jälkeen lähdin jälleen tallustelemaan pitkin Trinidadin katuja. Saavuin aukiolle, jota en ollut eilen huomannut. Tämä taitaa olla kaupungin pääaukioita, sillä se oli kunnostettu kauniiksi ja sen laitamilla oli hieno kirkko ja korkeatasoinen hotelli. Tarkoituksenani oli löytää Viazul-asema ja varata aamuksi matkalippu Havannaan. Löysin aseman, mutta harmikseni kuulin aamuvuoron olevan jo täysi ja tarjolla olisi vain iltapäiväneljän lähtö, joka saapuisi Havannaan kymmeneltä illalla. Pohdin hetken asiaa ja päädyin toistaiseksi olla varaamatta tätä lähtöä. Haluaisin olla Havannassa jo aikaisemmin ja jostain syytä tuo vuoro kestäisi peräti kuusi tuntia neljän tunnin sijaan.

Monet pelaavat täällä kadulla erilaisia pelejä.

Onneksi 100 metrin päässä oli turisti-info, josta löytyi englantia hyvin puhuva virkailija. Kerroin, että haluaisin lähteä aamulla Havannaan ja kyselin vaihtoehtoja. Hän kertoi, että voisin ottaa minibussin ja hintaa olisi 30 CUCia (Viazul 25 CUC). Minun oli aluksi vaikea uskoa tarjousta, mutta virkailija kertoi kyseessä olevan toinen tapa Viazulin ohella kulkea maassa. Minibussi kerää asiakkaita ympäri ämpäri ja matka Havannaan kestäisi nelisen tuntia. Loistavaa! Varasin minibussikyydin aamuksi ja se tulisi noutamaan minut aamulla klo 8:30-9:00 välillä. Näin saapuisin Havannaan perjantaina 6.3. jo päivällä ja minulla olisi vielä pari päivää aikaa Havannassa.

Maksoin casani maksun ja kuten jo hieman ounastelinkin, aluksi erään englantia taitavan henkilön käännökset eivät aivan pitäneet paikkaansa ja ruokailut eivät sisältyneet majoituksen hintaan. Se ei sinänsä kyllä tullut yllätyksenä, sillä päivälliset ja aamupala on ollut erittäin hyvä ja varmasti tämän hinnan väärti. Nyt minulle tuli kuitenkin hieman kassaprobleemeja ja rahaa vain noin kympin verran, joten pitää löytää pikaisesti jostain pankki tai automaatti, joita onneksi täällä näytti jokunen olevankin. Lähtöä varten pitää vielä varata lentokenttätaksia varten n. 20-25 CUCia ja maastapoistumisvero on myös maksettava käteisellä ja se on myös 25 CUCia.