Saapuminen historialliseen 1500-luvun Trinidadiin

Edellisiltana söin casani lähellä ravintolassa spaghettiannoksen. Hintaa annokselle, limulle ja vesipullolle tuli 2 CUCia (n. 2€), joten edullisesti selvisin. Aamulla oli puolestaan tarjolla oman casan aamupala, jossa oli sämpylöitä, mehua, hedelmiä ja kahvia. Tiedustelin vuokraemännältäni mahdollisuutta saada taksi Trinidadiin ja hän alkoi heti soittelemaan omia kontaktejaan läpi. Hän ei puhunut käytännössä sanaakaan englantia, mutta puolin ja toisin ymmärsimme yhden sanan sieltä ja toisen täältä minun puhuessa englantia ja hänen espanjaa. Sovimme myös, että menisin Trinidadissa heidän suosittelemaan casaan, joka kyllä kelpasi minulle hyvin.

Kuubassa puhutaan siis espanjaa ja englantia puhutaan täällä varsin heikosti. Täytyy myöntää, että espanjankielentaitoinen saisi täällä aika huikeasti enemmän irti, kun pystyisi kysymään tarkemmin erilaisista mieltä askarruttavista kysymyksistä, jotka nyt jäävät vaille vastausta. Mutta minä sen sijaan opiskelin koulussa ahkerasti ja tunnollisesti Ruotsia vuosikausia ja tämän siitä sitten saa..

Taksikyyti onnistui 60 CUCin hintaan, joka on mielestäni varsin kohtuullinen ja aikaisemmin netistä asiaa etsiessäni sain vaikutelman, että hinta olisi jopa edullinen. Sovimme, että palaan casalle 11:00, jolloin matka vajaan 100 km päähän Trinidadiin lähtisi. Bussin hinta olisi ollut 8 CUCia.

Lähdin kiertelemään hieman kaupungin laitamille, jossa olikin jo täysi tohina päällä. Koululaiset olivat matkalla kouluun ja muut, no, muut nyt pääasiassa hengailivat kaupungilla. Löysin paikan, joka radalta suistuneine junineen liittyi jälleen 50-luvun lopun vallankaappaustaisteluihin. Junavaunujen sisällä oli kuvia ja muutamia esineitä tuolta ajalta. Paikan perällä olevaan pieneen koppiin kävin maksamassa 1 CUCin hintaisen pääsylipun.

Koululaisia Santa Clarassa.

Vanhat amerikanraudat ovat tuttu näky myös Havannan ulkopuolella.

Täällä on paljon kouluja ja koululaisia kulkee kaduilla paljon. Heidät erottaa hyvin erivärisistä koulupuvuista. Törmäsin yhteen luokkaan, joka oli menossa ilmeisesti liikuntatunnille ja kävin räpsäsemässä muutaman kuvan. Paikalla oli kova hulina ja kälätys ja opettaja oli vaikeuksia saada luokka aisoihin.

Kelpo kävelylenkin jälkeen palasin casalle, kiitin vieraanvaraisuudesta ja lähdin taksikuskin matkaan. Autona oli jo paremmat päivänsä nähnyt Peugeot, josta oli turha etsiä ilmastointia saatika turvavöitä. Olin kääntänyt aikaisemmin Googlen kääntäjällä espanjaksi lauseen, jonka nyt näytin kuskille. Siinä toivoin hänen pysähtyvän aina silloin tällöin kivannäköisiin paikkoihin ja pikkukyliin. Tämä sopi kuskille ja toden totta me pysähtelimmekin niin ahkerasti, että jouduin välillä jo toppuuttelemaan. Kiitokseksi annoin reilun tipin.

Lapsia leikkimässä jossain Santa Claran ja Trinidadin välimaastossa.

Taksikuskini, jonka nimeä en nyt enää muista. Hän ei puhunut sanaakaan englantia, mutta se ei matkantekoa haitannut ja hän ehdotti jatkuvasti pysähtelyitä saadakseni valokuvia.

Ihmisten kuvaamisesta täällä on hieman ristiriitaiset fiilikset. Toisinaan kuvaaminen on ihan ok, mutta yllättävän monet kuitenkin kieltäytyvät. Toki se on vähän näin kaikkialla maailmassa. Joissain kulttuureissa tosin ihmiset tulevat enemmän aktiivisesti itsekin pyytämään päästäkseen kuviin, mutta täällä selkeästi ujostellaan enemmän.
Matka Trinidadiin taittui mukavasti. Ohittelimme pieniä kyliä ja lukemattomia hevoskärryjä. Täällä maaseudulla tietkin olivat ajoittain huonommassa kunnossa kuin aikaisemmilla reiteillä, mutta silti täysin ajettavia. Ilma on ollut koko reissun ajan todella hyvä ja lämmintä on riittänyt. Toisinaan mukava tuuli on vilvoittanut, mutta nyt siitäkään ei ollut apua. Lämpötila on varmasti reilusti päälle 30 astetta.

Lopulta saavuimme Trinidadiin, joka on pieni 73 000 asukkaan kaupunki. Trinidad on perustettu 1514, joten se vietti juuri 500-vuotisjuhliaan. Tämä on yksi parhaiten säilyneitä 1500-luvun kaupunkeja ja se onkin päätynyt UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Ensisilmäys kaupunkiin oli positiivinen: matalia värikkäitä taloja ja tuttu kuubalainen tunnelma. Saavuimme casalle ja paikan isäntä Alfonso otti minut vastaan. Paikka oli upea ja 25 CUCin hintaan sisältyisi ruuat juomineen, joten taas voi sanoa homman toimivan erinomaisesti. 

Tervetulodrinkki casassa

Tässä keittiössä valmistui herkkupäivälliset

Huone oli ihan luksustasoa.

Sovimme, että päivällinen on kello kolmelta, joten lähdin hetkeksi kävelemään kaupungille. En vielä löytänyt vanhaan kaupunkiin, joten kaupungin paras anti jäi vielä odottamaan. Palasin casalle syömään maukkaan kana-aterian (”kana-ateria” kuulostaa Mäkkisafkalta, mutta kyseessä oli varsin hyvä ruoka alkukeittoineen ja hedelmineen). Sain huoneeni, joka oli jälleen erinomainen kuten tähän asti kaikki muutkin ovat olleet. Tietysti hostellin kimppahuoneiden etuna on muiden matkaajien tapaaminen, mutta toisaalta oma rauha on myös aika kova juttu.

Ruuan jälkeen nappasin polkupyöräriksan historialliseen vanhaan kaupunkiin. Paikka oli upea ja sen tärkeimmät rakennukset oli entisöity hienoon kuntoon. Trinidadin tunnusmerkki on korkea kellotorni, jonka huipulle kipusin. Pääsin juuri livahtamaan ylös ennen kuin torni suljettiin.

Che Guevara on läsnä kaikkialla

”El turistico”, eli pääasiassa länsimaalaisista koostuvia matkailijoita, jotka saapuvat kohdemaahan suurilla ökybusseilla. Tyypillistä tälle joukkiolle on heidän johtajansa, sateenvarjoa ilmassa heilutteleva naispuolinen henkilö. Turistit muokkaavat paikallista kulttuuria kylvämällä runsain mitoin valuuttaa ja vaatimalla erinäisiä länsimaiseksi hapatukseksikin kutsuttuja hyödykkeitä kuten Coca Colaa ja Mc Donaldseja. Onneksi itse olen kuitenkin Seikkailija, eli jotain aivan muuta! ;-)

Tunnelma vanhassa kaupungissa oli mukava. Pieniä puoteja oli siellä täällä, eikä turisteja ollut paljoakaan. Yksi katu oli täynnä pieniä kojuja, joissa myytiin t-paitoja ja kaikenlaista pientä matkamuistoa. Hieman keskustan ulkopuolelle käveltyäni katujen ja rakennusten kunto oli jälleen selkeästi huonompi. Muutenkin koko vanhan kaupungin kadut olivat varsin vaikeakulkuista mukulakiveä. Trinidad eroaa aikaisemmista vierailemistani kuubalaiskaupungeista siinä, että täällä talot ovat matalampia eikä korkeampia rakennuksia juurikaan kellotornia lukuun ottamatta ole.

Kiitos Jenkkinaiselle, joka otti minusta kuvan Trinidadin kellotornissa. Kommentti ”When you just a little Photoshop it, it will be good” lämmitti erityisesti mieltä.

Illan pimentyessä hipsin casan sisäpihalle naputtelemaan blogia ja siirtämään valokuvia koneelle. Välillä blogin ahkera päivittäinen kirjoittaminen on ollut varsin tuskaista, mutta jälkeenpäin on ollut mukava palata ”näihin kuviin ja tunnelmiin” erinäisiltä reissuilta, joten pitää yrittää jaksaa jatkossakin!