Jouluaatto Elephanta -saarella

Jouluaatto! Sagar asuu asunnossa kahdestaan veljensä kanssa ja koska veli oli tämän yön pois, minut upgreidattiin veljen huoneeseen ja sain oman sängyn. Sagarin kämppä on kaikin puolin mainio ja tilava. Vaikka rakennus on ulkoapäin ränsistynyt, on sisätilat hyvässä kunnossa ja perinteisen intialaisen näköistä kaikin puolin. Heräsin puoli yhdeksältä ja Sagar oli vielä nukkumassa. Nappasin kamppeet huoneesta ja lähdin kävelemään kaupungille. Joulu ei täällä juurikaan näy. Katuvilinässä jotkut kaupittelevat tonttulakkeja, mutta melkeinpä siinä se.

Sagarin talo on ulkoapäin hieman ränsistynyt, mutta paikallisen mittapuun mukaan siisti ja erityisen siisti sisältä.

Söin aamiaisen Leopold Cafessa noin kilometrin matkan päässä kämpiltä. Kahvila oli vuoden 2008 terroristiteon ensimmäisiä kohteita ja vaurioitui ammuskelussa pahasti. Kahvila on melko lähellä eilen illalla vierailemaani Gateway of Indiaa. Nyt lompsin jälleen sinne, sillä rannasta lähti venekuljetus kohti Elefanttisaarta.

Kilipukki sai kauppiailta kyytiä torilla.

Munanpitelijä.

Elefanttisaarella on useita luoliin kaiverrettuja patsaita, joista ainakin osa on 600-luvulta. Monet patsaista vaurioituivat pahasti portugalilaisten harjoiteltua luolissa musketeillaan, mutta siitä huolimatta osa patsaista oli varsin hyvässä kunnossa ja osa on siirretty mantereen puolelle museoihin. Kiertelin pitkin aluetta, jonne noustiin pitkät portaat, joita reunustivat lukuisat kaupustelijat. Alueella oli myös paljon apinoita, jotka yrittivät jatkuvasti varastaa ihmisten muovipusseja ja muita kantamuksia. Alue on UNESCOn maailmanperintökohteita.

5-tähden Taj Mahal hotelli oli yksi 2008 vuoden terroristi-iskun näyttämöitä.

Tarjolla olisi ollut ilmeisesti myös kuljetusapua ylös kukkulalle, mutta kovin hanakasti palvelua ei kyllä tarjottu.

Veistokset ovat UNESCOn kansanperintökohteiden listalla.

Ihmiset ovat täällä muuten yleisesti ottaen todella ystävällisiä. Jos johonkin kadun kulmalle jää hetkeksi ihmettelemään, tulee ensimmäinen jo kysymään tarvitsenko apua. Joka paikassa on tuntunut myös turvalliselta vaikka olen liikkunut todella slummimaisissa olosuhteissa ja pimeillä kaduilla. Eilen illalla kun kävelin tänne Sagarin asunnolle, tuntui todella epärealistiselta. Ei hotelleja tai länsimaisia lähimaillakaan ja ränsisystyneen paikallisen kerrostalon ovista vain sisään pimeään rappukäytävään. Muutenkin länsimaalaisia tai turisteja ylipäätänsä on täällä todella vähän.

Paikallinen Pikkuyrittäjä myi limpparia

Kyltti joka ei merkinnyt mitään.

Loppupäivän kiertelin tottuneesti vilkkailla kaduilla ja piipahdin päärautatieasemalla. Täällä liikkuminen on varsin työlästä ja uuvuttavaa, sillä liikenne on kaoottista (ei ehkä aivan Ho Chi Minh Cityn veroista tosin), joka paikassa autojen torvet soi, pakokaasut leijailevat ja teiden ylittäminen on haastavaa.

Kävin vielä lopuksi yhdessä isohkossa kauppakeskuksessa vähän huilimassa. Matka sinne oli taksilla yllättävän pitkä ja ruuhkassa meni varmaan nelisenkymmentäminuuttia. Hintaa matkalle tuli reilut kaksi euroa, mutta pistin reiluhkon tipin vielä kuskille.

Kysyin Sagarilta eilisillan tapauksesta, jossa pikkutyttö ei halunnut minun antavan rahaa vaan että kävisin ostamassa ruokaa lähikaupasta. Sagarin mukaan tämä on normaali jekku, jossa kauppias perii tuotteesta kovan hinnan ja jakaa sitten osan myös kerjäläisen kanssa. Jotain tällaista epäilinkin.

Illalla kävelin hämärässä takaisin Sagarin kämpille.

Jalat jälleen täysin muussina pitkän päivän jälkeen. Olin jälleen onnekas, sillä sain jälleen veljen huoneen ja vaikuttaisi, että majoitun täällä vielä kolmannenkin yön (silloin luultavasti sohvalla). Kun tulin pilkkopimeään huoneeseen, hamusin seinästä valokatkaisijaa. Painonkin vahingossa nappia, josta samassa rakennuksessa oleva palvelija tulee kärppänä paikalle. Sagar kävi huikkaamassa leidille, ettei tällä kertaa tarvinnutkaan tulla :) 

Huomenna lähden jälleen aamulla Gateway of Indialle, josta otan 1,5-2h venematkan Alibagin kylään.