Uusi vuosi Nha Trangissa

Pääsin edellisenä iltana nukkumaan vasta hieman puolen yön jälkeen ja aamulla kello herätti 4:25. Menin hotellin respaan chekkaamaan itseni ulos ja nuori hotellivirkailija nukkui aulan sohvalla ovimiehen pilkkiessä vieressä. Ovimies tönäisi respan kaverin hereille ja hetken ihmeteltyään hän ponkaisi tiskille palvelemaan. 15 minuuttia herätyksestä ja istuin taksissa kohti lentokenttää, jonne matka taittui nopeasti kaupungin ollessa hieman yllättäenkin melko rauhallinen.

Pääsin edellisenä iltana nukkumaan vasta hieman puolen yön jälkeen ja aamulla kello herätti 4:25. Menin hotellin respaan chekkaamaan itseni ulos ja nuori hotellivirkailija nukkui aulan sohvalla ovimiehen pilkkiessä vieressä. Ovimies tönäisi respan kaverin hereille ja hetken ihmeteltyään hän ponkaisi tiskille palvelemaan. 15 minuuttia herätyksestä ja istuin taksissa kohti lentokenttää, jonne matka taittui nopeasti kaupungin ollessa hieman yllättäenkin melko rauhallinen.

Taksi jätti minut pois väärässä paikassa, sillä kotimaan lentojen terminaali oli viereisessä rakennuksessa. Jouduin ottamaan pari juoksuaskelta, sillä minulla alkoi olla jo hieman kiire koneeseen. Pääsin tiskille muutamaa minuuttia ennen sen sulkeutumista ja kiiruhdin portille.

Nhu Trangissa otin taksin hotellille, joka oli melko kaukana keskustasta. Olin ajatellut ottaa vähän rennommin altaalla ja rannalla, mutta loppujen lopuksi hotelli keskustan tuntumasta olisi kyllä ollut varmasti parempi valinta. Lisäksi hotelli pakotti minut osallistumaan (tai ainakin maksamaan) uuden vuoden juhlaan, jonka hinta oli 105 USD! Tämä luki Hotels.comin varaussivulla linkin takana ”pienellä printatussa”, vaikka itse varausvaiheessa ei tästä ollutkaan mitään mainintaa. Vähän harmitti etenkin kun en ollut todellakaan ajatellut jäädä hotellille viettämään uutta vuotta turistien kanssa. Hotelli on muuten venäläisten suuressa suosiossa ja about kaikki vieraat vaikuttavat olevan venäläisiä. Huoneeni oli iso, mutta mitä erikoisinta, ”kylpyhuoneosasto” oli muuta huonetta suurempi ja todella överi. En ihan hiffannut, miksi puolet huoneen koosta uhrataan massiiviselle kylpyhuoneelle, joka näytti kuitenkin lähinnä kolkolta. Ehkä tyydyn jatkossa parinkympin hotelleihin keskustassa.

Meikäläisen bungalowi.

Lähdin hotellilta keskustaan ja tein taas tuttuun tyyliin todella pitkän kävelykierroksen kaupungilla. Rantakatu oli varsin hieno, mutta sisemmäksi kaupunkiin mentäessä tuttu kaaosmainen Vietnam tuli jälleen esiin. Liikenne ei ollut toki Ho Chi Minhin vertaista, mutta vilkasta kuitenkin. Kiersin niin pieniä kuin vähän isompiakin katuja. Ihmiset olivat arkiaskareissaan, möivät hedelmiä, lihaa, korjasivat mopoja ja hitsasivat. Kaupunki oli todellakin täynnä elämää!

Pojat pelasivat korttia kadulla.

Aluksi ajattelin, että kuka ostaa lihansa tältä tiskiltä lämpimästä. Sitten tajusin, että varmasti ne kaikki ravintolat joita tähänkin asti olen käyttänyt.

Illan hämärtyessä odottelin jo uuden vuoden juhlintaa ja alkuillasta rannalla olevalla lavalla olikin hienoja musiikkiesityksiä. Ne loppuivat kuitenkin jo ilta seitsemän maissa eikä esityksiä enää sen jälkeen ollutkaan. Porukkaa oli kerääntynyt paljon rannan tuntumaan ja ajattelin uuden vuoden juhlien pian alkavan, vaikka Vietnamissa uutta vuotta vietetäänkin vasta 21.1. – 21.2. välille ajoittuvana päivänä, jota kutsutaan tet:iksi.

Paikallinen ravintolan omistaja Andy

Sain jälleen korvanappiini vinkin Vietnam asiantuntija Annelta, jonka mukaan hänen paikallinen ystävänsä Andy olisi paikalla omistamassaan ravintolassa. Katsoin satelliittivastaanottimestani että ravintola oli melko lähellä ja lähdin kävelemään sitä kohden. Andyllä on kaksi ravintolaa joissa molemmissa oli paljon asiakkaita ja hän oli todella yllättynyt kun saavuin paikalle vajaa tunti sen jälkeen kun hän oli vastannut Annelle Facebookissa. Otimme oluet ja juttelimme niitä näitä. Andyllä on juuri samanikäiset lapset, 8-vuotias tyttö ja 6-vuotias poika. Kyselin vinkkejä Nhu Trangiin seuraavalle päivälle, vaikka olinkin jo pohtinut jatkavani matkaa kohti Vietnamin pääkaupunkia Hanoita.

Porukkaa oli paljon rannalla uuden vuoden aattona, mutta mitään rakettishowta ei nähty.

Palasin takaisin rannalle, jossa perheet ja kaveriporukat istuivat nauraen ja meteliä pitäen. Suomesta tuttua humalaisten örvellystä ei kuitenkaan näkynyt missään. Lopulta koitti keskiyö ja otin kamerani valmiiksi ikuistamaan massiiviset ilotulitukset. Mutta! Ei raketin rakettia! Turistit huusivat hyvää uutta vuotta ja kilistelivät, mutta minkään sortin noteerausta uutta vuotta kohtaan ei näkynyt missään! Toki kaduilla oli uuden vuoden banderolleja ja valoja, mutta itse h-hetkellä mitään ei tapahtunut.

Otin taksin hotellille ja pohdin seuraavaa siirtoani. Nhu Trangissa olisi vielä varmasti näkemistä etenkin jos lähtisi veneellä lähisaarille, mutta päätin kuitenkin, että haluan mieluummin nähdä pohjoisen pääkaupungin Hanoin ja varasin lennot seuraavalle päivälle. Harmikseni päivälennon normaalihintaiset liput olivat jo loppuunmyyty ja jouduin turvautumaan Business –luokkaan. Mutta pitäähän sitä reppureissaajan nyt päästä Business –luokassa kulkemaan! :-) Otin samalla jo paluulennon Ho Chi Minh Cityyn, jonne saapuisin perjantaina. Seuraavat kaksi päivää näytti Hanoissa oikein aurinkoisilta, mutta perjantaista alkaen sää muuttuisi sateiseksi, joten paluu lämpimään Ho Chi Minh Cityyn sopii erityisen hyvin.

Hirvee läjä seteleitä, mutta näillä ei irronnut hotellin rantabaarista edes yhtä olutta. Tässä on vähän reilun euron arvosta Dongeja. Kolikoita en ole muuten nähnyt vielä ainuttakaan.

Aamulla nukuin univelkoja pois ja marssin aamiaisen jälkeen rannalle. Otin tirsat rantatuolissa ja onneksi heräsin 5 minuuttia ennen huoneen luovuttamista. Reissu kohti Hanoita saattoi alkaa!

Fudismatsi Nhu Trangin kadulla.