Aamu valkeni hiukan pilvisenä, mutta lämpöä riitti silti jo heti aamusta. Kävelin muutaman korttelin päähän bussipysäkille ja nappasin paikallisbussin 583, joka vei minut Corcovado-vuoren juurelle. Paikallisbusseja meni todella tiheästi ja bussit olivat todella laadukkaita. Matka maksoi 2,75 Realia, eli alle yhden euron. Perille päästyäni jatkoin matkaa ylös vuorenrinnettä nousevalla junalla, joka vie suoraan Kristuspatsaalle. Pilvinen sää haittasi näkyvyyttä toiselle puolelle kaupunkia, mutta itse patsas ja toinen puoli kaupungista näkyi komeasti. Oli upeaa nähdä kuinka pilvet lipuivat välillä patsaan yli verhoten sen sumuun.
Aamu valkeni hiukan pilvisenä, mutta lämpöä riitti silti jo heti aamusta. Kävelin muutaman korttelin päähän bussipysäkille ja nappasin paikallisbussin 583, joka vei minut Corcovado-vuoren juurelle. Paikallisbusseja meni todella tiheästi ja bussit olivat todella laadukkaita. Matka maksoi 2,75 Realia, eli alle yhden euron. Perille päästyäni jatkoin matkaa ylös vuorenrinnettä nousevalla junalla, joka vie suoraan Kristuspatsaalle. Pilvinen sää haittasi näkyvyyttä toiselle puolelle kaupunkia, mutta itse patsas ja toinen puoli kaupungista näkyi komeasti. Oli upeaa nähdä kuinka pilvet lipuivat välillä patsaan yli verhoten sen sumuun.
Kristus-patsas on lähes 40 metriä korkea ja se valmistui vuonna 1931 lähes 10-vuoden rakentamisen jälkeen. Patsas on Rio de Janeiron ja koko Brasilian symboli.
Mikko ja Kristuspatsas.
Kun patsas oli nähty ja valokuvattu, laskeuduin takaisin alas ja nappasin paikallisbussin takaisin Cobacabanalle. Tältä kuskilta ei vauhtia puuttunut ja toisinaan matka taittui melkoista kyytiä. Jopa niin vauhdikkaasti, että en huomannut bussin ohittaneen oman pysäkkini jo hyvän aikaa sitten. Lopulta hyppäsin pois bussista ja huomasin olevani lähellä Leblonia, arviolta 6 km päässä hotelliltani. Lähdin kävelemään pitkin rantaa ohittaen Ipaneman ja jatkaen Cobacabanalle. Samalla alkoi pieni vesisade ja kova tuuli.
Pienen hengähdystauon jälkeen lähdin uudelleen kiertelemään kaupungille ja etsimään ravintolaa. Lopulta ravintola löytyikin aivan Cobacabanan rantakadulta. Sade yltyi ja säätiedotukset eivät näytä seuraavillekaan parille päivälle kovin hyvältä. Toinen tärkeistä kohteista, sokeritoppavuori, jäi tältä päivältä näkemättä ja luultavasti pistäydyn siellä torstaina tai perjantaina kun sää näyttäisi paremmalta.
Riossa on useita Faveloita, eli slummeja. Niitä saattaa olla aivan keskellä Rioa ja jopa aivan rikkaimpien asuinalueiden vieressä. Näille alueille ei turistien kannata mennä ja vaarallisimmille alueille ei edes paikallisella poliisilla ole juuri asiaa. Muutamat matkatoimistot tekevät opastettuja kierroksia Rochinhaan, Rion ja yhteen koko Etelä-Amerikan suurimmista Faveloista. Tutkin mahdollisuuksia osallistua tällaiselle kiertokäynnille.
Tänään lähden vielä kello 20:00 aikaan tutustumaan Rioon by night yhdessä JCI porukoiden kanssa.
