Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät että vasara, porakone ja maalipensseli eivät ole perinteisesti olleet suurimpia ystäviäni. Siitä huolimatta viime vuosina pienet remonttihommat - sillä tasolla kuin ne tällaiselta tumpelolta nyt onnistuvat - ovat olleet mukavaa vastapainoa konttorirottana olemiselle. Viime kesänä rakentui kukkapenkki oikein isoista kivitiilistä. Nyt kesäprojektina oli parvekkeen sisäseinien maalaaminen valkoiseksi.
Homma kuulostaa tietysti helpolta ja ammattimiehelle helppo varmasti onkin. Projekti sisälsi kuitenkin yllättävän monta vaihetta ja paljon työtunteja.
Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että vasara, porakone ja maalipensseli eivät ole perinteisesti olleet suurimpia ystäviäni. Siitä huolimatta viime vuosina pienet remonttihommat - sillä tasolla kuin ne tällaiselta tumpelolta nyt onnistuvat - ovat olleet mukavaa vastapainoa konttorirottana olemiselle. Viime kesänä rakentui kukkapenkki oikein isoista kivitiilistä. Nyt kesäprojektina oli parvekkeen sisäseinien maalaaminen valkoiseksi.
Homma kuulostaa tietysti helpolta ja ammattimiehelle helppo varmasti onkin. Projekti sisälsi kuitenkin yllättävän monta vaihetta ja paljon työtunteja.
Tässä on lähtötilanne. Parvekkeen sisäpinta on tummansininen, joka ei sinänsä ole huono väri. Sisätilojemme muu ilme on kuitenkin hyvin valkoinen ja valkoinen väri voisi tuoda hieman lisää tilan tunnetta. Näin varmaan Teuvo Lomankin sanoisi?
Hionta lähti käyntiin. Aluksi hommasin Starkista ihan perus hiomapaperia ja aloin jynssäämään. Vaikka myyjä sanoi, että riittää kun pinnan saa rikki, niin siinäkin oli varsin kova homma. Näin jouduin lopulta kilauttamaan kaverille ja hain nöyränä miehenä lankomieheltä Jannelta tasohiomakoneen ja jonkun toisen hiontalaitteen. Niillä homma alkoi sujumaan, vaikka työnsarkaa riitti toki siinäkin.
Joku hiomakone
Kun pinta oli hiottu rikki, pesty ja puunattu, alkoi varsinainen maalaaminen.
Lautojen väleihin jäi isompia ja pienempiä rakoja, jotka sai parhaiten peitettyä ihan pienellä pensselillä, jonka pöllin Hillan vesiväripurkista.
Lautojen yläreunoihin jäi isot raot, jotka erottuivat valkoisen vieressä selkeästi. Näppäränä jätkänä turvauduin taas Starkin palveluksiin ja hain akryylimassaa (2,50€ tuubi) ja töräytin raot kiinni.
Tällainen siitä sitten tuli. Tosin pientä viimeistelyä vielä siellä täällä, mutta valkoinen väri tuntuisi ihan toimivalta. Jäin vain miettimään tuota valkoiseen alueen ja lasituksen välissä olevaa lautaa, olisiko sekin pitänyt maalata.
Hei
Kyllä lauta pitää vielä sutia.