Thaimaa - Bangkok, Krabi ja Ko Lanta

Kevät ja alkukesä on ollut Suomessa upea ja aurinkoinen. Siitä huolimatta reissu Thaimaaseen oli kovasti odotettu. Toisin kuin viime kesänä samoihin aikoihin tehty reissu etelämpänä sijaitsevaan Indonesiaan, tämä reissu ajoittui Thaimaan sadekauteen. Monet kyselivätkin ja ihmettelivät, että miksi lähteä sinne sateeseen?

VIDEOKOOSTE REISSUSTA

Reissu lähti liikkeelle Finnairin suorilla lennoilla Bangkokiin. Mukana oli Eevi-siskon perhe: Janne ja pojat Elmeri ja Aapeli. Saavuimme Bangkokiin iltapäivällä ja ajoimme kahdella taksilla hotellillemme, joka sijaitsi lähellä kuuluisaa reppureissaajien Khao San Roadia.

Hotelli oli ihan mukava, vaikkei mikään luksuspaikka ollutkaan. Pieni uima-allas huuhtoi kaupungin pölyt ja tuktuk-taksit kuljettivat kätevästi ja edullisesti minne haluttiinkaan. Bangkokissa meillä oli varattu vain pari päivää, joka myös tällä porukalla tuntui ihan sopivalta pituudelta. Lasten silmissä nimittäin kiiluivat jo isommat uima-altaat ja rantahiekat.

Tutustuimme Bangkokiin pienellä veneajelulla ja kävimmepä kääntymässä Grand Palacen porteillakin. Tarkoitus oli mennä sisälle asti, mutta tällä kertaa kuumuus ja turistilaumat uuvuttivat meidät ensimetreille. Sen sijaan nappasimme veneen läheiseltä rannalta ja kiersimme Bangkokin rantaa reilun tunnin ajan.

Toinen etappimme oli Krabilla. Lensimme paikallisella Nok Airilla tunnin matkan Krabin lentokentälle, jossa meitä oli vastassa Krabi Shuttle –yhtiön kuski minibussin ja ”Tohtorin Jengi” –kyltin kanssa (Tohtori on Vilhon yksi lukuisista kutsumanimistä).

Iltapäivä oli sateinen ja Krabilla oli satanut neljä päivää pitkälti putkeen. Hieman alkoi tuntumaan, että oliko ajankohta sittenkään sopiva. Onneksi sade loppui ja lähdimme pienelle iltakävelylle lähistölle ja syömään vastapäiseen Feel Good –ravintolaan, josta tulikin yksi suosikeistamme.

Seuraava aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja hotellin respa kertoi sateiden olevan nyt ohitse! Hyvä tsägä!

Päätimme höydyntää hyvän sään ja hyppäsimme pitkähäntäveneeseen ja pyrähdimme n. 15 minuutin venematkan päähän Railay Beachille. Uimme ja nautimme aurinkoisesta ilmasta, pojat metsästivät rapuja ja söimme hyvät ruuat rantaravintolassa. Usein ruuhkaiseksi moitittu ranta oli tyhjä ja low seasonin vähäiset turistimäärät sopivat meille oikein mainiosti!

Rauhallisen ja uima-allastäyteisen välipäivän jälkeen lähdimme koko päivän kestävälle retkelle. Meillä oli käytössä jälleen Krabi Shuttlen kuski, jonka kanssa kommunikoin kätevästi Whatsapp –viesteillä.

Lähdimme ensin kohti yhtä Krabin parhaista kohteista: Tiger Cavea. Tämä pyhäkkö oli rakennettu vuoren huipulle, jonne johti 1237 rappusta ja joista osa oli hyvinkin korkeita. Aurinko paistoi ja vettä oli varattu mukaan reilusti – mutta ei yhtään liikaa! Kaikki oli valmista kovaa urakkaa varten, mutta silti se yllätti rankkuudeltaan. Reissuun olisi pitänyt selkeästi valmistautua koto-Suomessa jättärin portailla eikä Chang-olueeseen tutustumalla.

Hiki virtasi kun nousimme portaita ylös. Oksetti. Jalkaa painoi ja täristi. Monta kertaa tuntui, että pitäisikö nousu vain jättää kesken. Nousu oli yllättävän rankkaa ja johtui kuumuuden lisäksi myös varmasti siitä, että portaat olivat hyvin korkeita, kapeita ja toisinaan nousut todella jyrkkiä.

Lopulta paita aivan hiestä märkänä nousimme huipulle asti. Eevi ja pojat ensimmäisinä ja me hieman perästä. Janne taisteli myös itsensä ylös asti vaikka joutuikin tappelemaan aggressiivisen apinalauman kanssa matkan varrella :)

Tiger Cavelta matka jatkui Emerald Poolille, joka on viidakon keskellä sijaitseva turkoosivetinen allas. Paikalla oli paljon porukkaa, mutta valtaosa vaikutti paikallisilta viikonlopun viettäjiltä. Voin vain kuvitella miten paljon täällä on porukkaa high seasonin aikaan. Pidemmällä sijainnut Blue Pool oli suljettu lintujen pesimisen vuoksi, mutta pulahdimme Emerald pooliin hetkeksi.

Juuri kun olimme lähdössä, iski lyhyt sadekuuro, joka kuitenkin meni nopeasti ohi. Jäimme syömään ravintolaan Emerald Poolin sisäänpääsyn kohdalla.

Hinta ulkomaalaisilta turisteilta: 200 baht / aikuinen ja 100 baht / lapsi (100 baht n. 2,6 euroa).

Päivän viimeinen kohde oli lyhyen ajomatkan päässä sijainnut Klong Thomin kuumat lähteet. Alueella oli pieniä luonnonaltaita, joihin virtasi maanalaisten tulivuorten lämmittämää noin 40 asteista vettä. Altailla oli paljon ihmisiä ja ruuhkaa ja saattaa olla, että high seasonin aikaan tänne kannattaa tulla aikaisin aamusta.

Ao Nang oli oikein mukava tuttavuus. Pieni ja ainakin tähän vuoden aikaan rauhallinen paikka, josta kuitenkin löytyi runsaasti ravintoloita ja pieniä putiikkeja etenkin Ao Nang beaching puolelta (hotellimme sijaitsi 10 minuutin kävelymatkan päässä toisella rannalla). Piipahdimme myös n. 30 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevassa Krabi Townissa, joka oli jo isompi paikka, mutta ei kuitenkaan pikatutustumisella lainkaan niin viihtyisä ja mukava kuin Ao Nang. Krabi Townin iltamarkkinat olivat tosin melko monipuoliset ja ihan suositeltava paikka.

Ao Nangista on helppo tehdä retkiä lähisaarille ja ympäristössä on paljon nähtävää. Säät suosivat myös hyvin sadekaudesta huolimatta. Hotellimme Ananta Burin oli hyvä uima-altaineen ja vesiliukumäkineen. Allaspoika Jame jaksoi peuhata lasten kanssa ja välillä altaalla äidyttiin jopa pallosotaan. Kaksi kertaa päivässä ollut ”happy hour” tarjosi todella edullisia smoothieita, joita vedeltiin välillä kaksin käsin.

Tiistaina lähdimme kohti Ko Lantan saarta. Olisimme ottaneet veneen, mutta low seasonin aikaan veneet eivät kulkeneet ja päätimme ottaa taksin. Mahduimme jälleen kaikki kahdeksan samaan minibussiin ja matka kesti reilut kaksi tuntia. Ko Lantan ja mantereen välinen ylitys tapahtuu lossilla, joka vie 10-15 minuuttia.

Saavuimme Crown Lanta Resort –hotelliin, joka vaikutti oikein upealta ja isolta kompleksilta. Heitimme kamat huoneisiin ja lähdimme kävelemään rannalle. Tarkoituksena oli etsiä joku hyvä ravintola rannan tuntumasta, mutta kaikkialla oli autiota. Kaikki Ko Lantan rannat ovat käytännössä kiinni eikä ollut toivoakaan löytää avointa ravintolaa. Kävelimme ison tien varteen ja löysimme hieman ankean näköisen ravintolan, johon päätimme jäädä istumaan. Olimme varmoja, että reissun ensimmäinen vatsatauti iskisi koko porukkaan, mutta ruoka olikin todella positiivinen yllätys!

Ruuan jälkeen kävelimme etelään Long Beachille, jota on kehuttu. Mutta kun saavuimme paikalle, huomasimme sen olleen aivan yhtä autio kuin muidenkin rantojen. Lisäksi taivas tummeni nopeasti ja pian alkoikin kova rankkasade. Nappasimme avolavataksin ja suuntasimme takaisin hotellille.

Seuraava päivä meni rennoissa tunnelmissa uima-altaasta nauttien. Vilho oli valitellut hieman korvaansa ja päätimme piipahtaa läheisellä tohtorilla. Alkuperäinen ajatus oli pyytää tohtori huoneeseemme, mutta koska se ei onnistunut, lupaili tohtori noutaa potilaan hotellilta. Mutta auto olikin rikki. Otimme hotellin taksin ja suuntasimme muutaman minuutin matkan läheiselle pikkuklinikalle. Tohtori tutki korvaa, mutta ei löytänyt mitään isompaa ongelmaa. Ehkä joku öttiäinen oli purrut korvakäytävään. Varmuuden varaksi saatiin matkaan kuitenkin kipulääkettä ja antibioottia, jota sitten myöhemmin käytimmekin.

Torstaina oli edessä retki mangrove metsään ja kajakoimaan upeisiin maisemiin. Avolava-automme kiersi pitkän matkan noukkien pari kiinalaista mukaan matkaan, ennen kuin saavuimme pienelle laiturille. Siellä hyppäsimme veneeseen, jonka moottoria kuski hieroi kovasti ennen lähtöä. Lopulta naruviritys saatiin toimimaan ja vene lähti putputtamaan eteenpäin. Naruviritys kuitenkin laukesi kerta toisensa jälkeen ja lopulta kuski joutui kutsumaan toisen veneen paikalle. Odottelimme tovin, ennen kuin toinen vene saapui ja lähti kuljettamaan meitä läheiselle saarelle. Tai itse asiassa tällaisella pitkähäntäveneellä matka kesti puolisen tuntia.

Nappasimme kajakit alle ja lähdimme melomaan korkeiden kallioiden reunustaman saaren rantoja. Keli oli upea ja veneet kulkivat vauhdikkaasti. Pysähdyimme uimaan upeissa maisemissa ja lopulta pujahdimme myös hienoon luolaan, jollaisia näkee merirosvoleffoissa.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä mangrove metsän tuntumaan syöttämään apinoita, jotka hyppivät veneeseemme. Toisin kuin muutamassa muussa paikassa, nämä eivät olleet aggressiivisia ja niitä sai syöttää rauhassa. Toki aina on hyvä muistaa, että apinat voivat olla arvaamattomia ja niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Vähintäänkin irtotavaroidensa puolesta.

Reissun viimeinen kokonainen päivä oli myös reissuntäyteinen. Lähdimme isolla moottoriveneellä kohti Phi Phi –saarta, jossa olinkin ollut lasten kanssa nelisen vuotta aikaisemmin. Tosin nyt ilmeisesti se The Beach –elokuvasta kuuluisa poukama oli suljettu tai ei muuten vain kuulunut ohjelmaan ja kiersimme saaren/saariryhmän muissa upeissa maisemissa.

Ensin pysähdyimme puolivälissä matkaa snorklailemaan. Vesi on alueella sadekaudella kuivaa kautta sumeampaa, mutta täällä kuitenkin hieman kirkkaampaa kuin Ko Lantan itäpuolella. Sukellusmaisemat eivät olleet päätähuimaavia, mutta kuumana päivänä oli kuitenkin kiva pulahtaa veteen. Vilholle oli iskenyt huono olo venematkan aikana, mutta pienten ”valentinkonosten” jälkeen hänkin pääsi hyppäämään veteen. Myös Aapeli oli kipeä, vaikka pystyikin hieman osallistumaan uimahommiin.

Söimme maittavan lounaan saarella, joka vilisi kanoja ja kukkoja. Hiekkaranta oli upea ja vesi todella lämmintä. Pulikoimme rannassa tunnin verran, ennen kuin lähdimme jatkamaan eteenpäin. Pysähdyimme jälleen snorklailemaan ja nyt näkyi myös paljon värikkäitä kaloja. Kävimme myös lyhyellä visiitillä pienellä rannalla, jossa oli paljon apinoita. Nämä apinat olivatkin hieman aggressivisempia ja pari apinaa hyökkäsi Vilhonkin kimppuun. Apinoiden onneksi Vilho kuitenkin liukeni paikalta sen isompaa rähinää tekemättä. Hieman kyllä kävi jopa apinoita sääliksi kun turistijoukot marssivat kameroinensa rantaan häiriköimään ja ottamaan selfieitä.

Lopuksi pysähdyimme vielä Phi Phin pienessä kylässä, jossa oli niitä samoja rättikauppoja kuin kaikkialla muuallakin. Joimme lasten kanssa mango shaket naisten tehdessä ostoksia.

Lopulta vene kaarsi takaisin satamaan. Vilholla oli vieläkin hieman huonovointisuutta ja Aapeli raukka oli selkeästi kipeä. Illalla kuumetta mitattiinkin 38 astetta, mutta onneksi jätkä oli jo paremmassa kunnossa seuraavana päivänä.

Ennen reissua pohdimme millainen sää Thaimassa olisi näin kesäkuun lopulla. Lopulta emme olisi paljon parempia säitä voineet toivoakkaan. Muutamana päivänä oli sateista ja lisäksi joinakin päivinä oli aivan lyhyitä sadekuuroja. Vaikka taivas oli toisinaan pilvinen, ei auringonpaisteesta ja kuumuudesta ollut puutetta. Voi olla, että meillä kävi säiden suhteen vain hyvä tsägä, mutta ainakin näiden kokemusten pohjalta tähän vuoden aikaan on myös hyvä reissata. Turisteja oli vähemmän ja hinnatkin lienevät hieman edullisemmat. Toisaalta esim. Ko Lanta oli jopa turhankin paljon low season –moodissa ja kaikki rannat täysin autioina. Vaikka toisaalta onkin mukavaa olla reissussa aikaan, jolloin muita turisteja on vähemmän, mutta ehkä Ko Lantalla oli jo hieman turhankin hiljaista.

Paluumatka sujui myös hyvin. Lensimme Krabilta Bangkokiin, jossa olimme yhden yön lentokentän lähellä sijainneessa At Residence -hotellissa, joka oli oikein mukava tuttavuus. Illalla luimme Iltasanomista, että edellisen päivän Helsinki-Bangkok-Helsinki -lennot oli peruttu teknisen vian vuoksi ja hetken jo luulimme ongelman koskettavan myös meitä. Mutta lopulta pääsimme aikataulun mukaisesti matkaan ja takaisin kotisuomeen!

Reissu oli todella onnistunut. Säät suosivat, hotellit olivat hyviä, kuljetukset toimivat ja ruoka oli hyvää. Low season tarkoitti vähäisempää turistimäärää ja varmaan hieman edullisempia hintoja. Toisaalta esim. Ko Lantalla olisi vilinää voinut olla hieman enemmänkin. Hintaa omatoimimatkalle tuli huomattavasti pakettimatkaa vähemmän.