Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus teki Prypjatista aavekaupungin

Oli jälleen aika jo perinteeksi muodostuneelle loppukesän poikien reissulle, joka suuntasi tällä kertaa Ukrainaan ja Tsernobyliin. Aikaisempina vuosina olemme reissanneet Antin, Jarin ja Teron kanssa Hockenhaimissa F1-kilpailussa, Tsekeissä Ferrarin ratissa ja viime vuonna Las Vegasissa. Tälle vuodelle mielessä oli useita vaihtoehtoja, mutta lopulta valinta kohdistui Ukrainassa sijaitsevaan Tsernobyliin, joka nousi maailmankartalle vuoden 1986 ydinonnettomuuden vuoksi.

Ja sitten lähdetään! 

Lensimme Kiovaan Riikan kautta, jossa meillä oli muutaman tunnin pysähdys. Potkurikone nousi Riikasta pehmeästi ilmaan ja jatkoimme kohti Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa. Tilanne Ukrainassa on tukala ja Itä-Ukrainassa on käynnissä lähes täysimittainen sota. Talous oli kuralla jo ennen sotilaallista konfliktia, eikä tilanne ole varmasti helpottumassa lähitulevaisuudessakaan.

Saavuimme Kiovaan iltayhdeksältä ja otimme taksin keskustaan. Taksikuski posotti reipasta vauhtia noin 30 kilometrin matkan, josta maksoimme 20 euroa (paluumatkan hinta oli 10€, joten heti meitä kustettiin). Kuski ajoi aivan Itsenäisyyden aukion tuntumaan, jossa Airbnb:stä varaamamme kämppä sijaitsi. Soitimme ovikelloa ja kerrostalon aulassa ollut ovimies antoi meille asunnon avaimet. Oli hassua nähdä kirjaa lukeva vanhempi herrasmies istumassa yksittäisen kerrostalon ala-aulassa. Tällaisen ovimiehen tarvitsen myös oman Airbnb-kämppäni aulaan avaimia luovuttamaan! :)

Concierge Airbnb asuntomme ala-aulassa.

Romanttinen makuuhuone, jonka sain jakaa Jarin kanssa <3

Kiovan yöelämää.

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin, joka näytti oikein mukavalta. Ukrainan hintataso on todella edullinen. Illallinen (useine) juomineen ja kahveineen maksoi alle 7-10€ henkilöltä. Ukrainan keskipalkka on noin 200 euron tuntumassa ja minimipalkka 50 euroa kuukaudessa.

Tapasimme muun porukan Itsenäisyyden aukiolla sijaitsevan hotellin edustalla. Saavuimme paikalle ohjeiden mukaisesti pitkissä housuissa ja paidoissa, sillä Tsernobylin alueella on yhä korkeita radioaktiivisuusarvoja. Hetken odoteltuamme paikalle käveli kaksi Brittiä, jotka olivat varautuneet reissuun huomattavasti huolellisemmin. Toinen kaveri vaikutti erityisen friikiltä. Hänellä oli kumisaappaat, jotka oli vuorattu sisältä alumiinilla. Päällä oli kaiken peittävä armeija-asu ja hän kertoi tutkineensa Tsernobyliä viitisen vuotta, ennen kuin oli lopulta uskaltautunut lähtemään reissuun.

Tytöt halusivat ottaa meistä kuvan aamupalalla. Hetkeä myöhemmin näimme neitokaisen lähtevän työhommiin.

Katsoimme toisiamme. Sitten kenkiämme. Peruslenkkarit.. Näillä mennään.

Odottelimme hotellin edustalla melko pitkään, mutta kaksi tsekkiläistä oli yhä saapumatta. Lopulta nousimme bussiin ja lähdimme ajamaan reilun tunnin ajomatkan päähän ilman kadoksissa olleita tsekkiläisiä. Yrmeä paikallisopas Igor pisti dokumentin pyörimään bussin pieneen telkkariin ja lähti itse henkilöauton kyytiin. Dokumentti oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi yksityiskohtaisesti onnettomuuden etenemisestä ja tapahtumista.

Se huono puoli tässä reissuporukassa oli, että tällaisista vanhoista Neuvostoautoista ei tullut puolen tunnin tarkkoja detaileja sisältäviä kertomuksia kuten Jannen kanssa reissatessa.

Dokumentin jälkeen Tero meni jututtamaan Brittikaksikkoa ja saapui hetkeä myöhemmin kalpeana takaisin. Joko he olivat hulluja tai tiesivät meitä enemmän. Hän ohjeisti meitä olemaan koskematta mihinkään alueella olevaan ja mikäli pudottaisimme maahan jotain, sitä ei missään nimessä saisi enää nostaa takaisin. Ei vaikka tiputtaisit matkapuhelimesi maahan. Kasvoihin ei kannattanut juuri päivän aikana koskea, eikä erityisesti silmiin.

Lopulta saavuimme ensimmäiselle tarkistuspisteelle, joka sijaitsi noin 30 kilometrin päässä ydinvoimalasta. Tässä vaiheessa tapasimme paikallisoppaamme, jonka kanssa viettäisimme loppupäivän. Alueella syntynyt Misha oli kovanluokan ammattilainen, jonka otteista paistoi kuitenkin rauhoittava rentous.

Paikallisopas Misha, joka on syntynyt alueella ja jonka perhe evakuoitiin onnettomuuden jälkeen. Hauska paita! :)

Friikki Britti maastoasuineen ja alumiinilla vuorattuine kenkineen.

Tervetuloa Tsernobyliin!

Tsernobylin ydinvoimala sijaitsee itse asiassa Prypjatin kaupungissa, joka on rakennettu 1970 ydinvoimalakaupungiksi. Kaupunki oli ainakin Neuvostoliiton mittapuun mukaan unelmien asuinpaikka. Vauras juuri perustettu Neuvostokaupunki ydinvoimalan vieressä, joka tarjosi kaikille työtä, asunnot ja huvituksiakin. Neuvostojohto esitteli kaupunkia mielellään myös ulkomaalaisille esimerkkinä Neuvostoihanuudesta. Tämä oli myös helppo uskoa.

Kaikki muuttui kuitenkin silmänräpäyksessä vuonna 1986. Ydinvoimalan henkilökunta noudatti ylhäältä tullutta käskyä ja aloitti kyseenalaisen testin tekemisen yöllä kello yhden jälkeen. Testissä haluttiin testata ydinreaktorin toimintaa alhaisemmalla teholla, mutta henkilökunnan suljettua kaikki mahdolliset turvajärjestelmät testi karkasi käsistä ja johti ydinreaktori numero neljän räjähtämiseen ja tuhoutumiseen.

Lenin-setä.

Tsernobylin kirkko, jossa on edelleen joka sunnuntai jumalanpalvelus.

Neuvostotyyliin räjähdyksestä ei tiedotettu mitään ja lopulta vasta kaksi päivää onnettomuuden jälkeen, kun Ruotsin viranomaiset olivat ensin julkistaneet omat tietonsa räjähdyksestä, myös Neuvostoliitto myönsi onnettomuuden tapahtuneen. Myös kansainvälinen avunpyyntö, joka oli tuohon aikaan Neuvostoliitolle varmasti todellinen nöyryytys, kertoi tilanteen vakavuudesta. Paikallisille onnettomuudesta kerrottiin tosin hyvin varovaisesti. Pienen pieni maininta sanomalehdessä kertoi ydinvoimalassa tapahtuneesta onnettomuudesta. Siinä kaikki!

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapuneet kuusi palomiestä saivat tulipalon hallintaan aamuun mennessä. He työskentelivät vaatimattomilla varusteilla ympäristössä, jonka he tiesivät olevan tappava. Palomiehet kuolivatkin ydinsäteilyyn parin viikon kuluttua onnettomuudesta. Reaktorin ympärillä oli täysi tohina päällä kun säteilyä yritettiin saada jollakin tavalla kuriin. Reaktorin päälle kasattiin hiekkaa helikoptereilla ja myöhemmin reaktorin päälle rakennettiin väliaikainen sarkofagi, jota ollaan vasta nyt korvaamassa uudella ydinvoimalan peittävällä ja 2 miljardia euroa maksavalla rakennelmalla.

Rakennukset olivat päässeet erittäin huonoon kuntoon.

Tsernobylin kadut olivat lähes autioita, mutta ydinvoimalan vieressä sijainnut Prypjatin kaupunki on täysin autio.

Jokilaivat jätettiin ruostumaan, sillä niiden puhdistaminen saasteesta olisi maksanut liikaa.

Sotilaat määrättiin työskentelemään voimalan ympäristössä halusivat he sitä tai eivät. Säteilystä oksentelevat sotilaat tekivät parhaansa ja valtaosa heistä menehtyi myöhemmin säteilyyn. Näille 40 sekunnin työvuoroja tehneille ”ihmisroboteille” olikin todellista tarvetta, sillä säteily tuhosi myös kauko-ohjattavat raivausvälineet, eikä vaihtoehtoja ollut. Viranomaisilla oli myös muita vakavia murheita. Oli suuri mahdollisuus sille, että voimalassa tapahtuisi myös toinen suurempi räjähdys, joka voisi olla voimakkuudeltaan moninkertaisesti ensimmäistä suurempi ja tuhota ison osan Eurooppaa.

Lopulta myös kaupungin asukkaat evakuoitiin. Asukkaille annettiin kaksi tuntia aikaa kerätä tavaransa ja lähteä paikalle tuoduilla 1300 linja-autolla pois alueelta. Vielä tässä vaiheessa heille kuitenkin kerrottiin evakuoinnin kestävän vain kolme päivää, jonka jälkeen he voisivat palata takaisin koteihinsa. Valtaosa ihmisistä ei koskaan palannut takaisin.

Oppaalla oli mukana geigermittari, jolla mittailtiin säteilyarvoja. Toisinaan löytyi esineitä tai alueita, joissa säteilyarvot olivat todella korkeita.

Alue eristettiin ja kun räjähdyksen vakavuus tarkentui hetki hetkeltä, laajennettiin suljettua aluetta lopulta 30 kilometrin laajuudelle. Lähimmät kylät tuhottiin ja saastuneet rakennukset haudattiin maan alle. Kaikki eläimet ammuttiin.

Onnettomuus keskeytti myös suunnitelmat, joita Neuvostoliitolla oli Tsernobylille. Valmisteilla olleen 5. reaktorin rakentaminen keskeytettiin ja samalla haudattiin suunnitelmat yhteensä 12 ydinreaktorin rakentamiseksi alueelle. Viides reaktori jäi puolivalmiiksi ja sitä ympäröi edelleen nostokurjet ja kaksi suurta keskeneräistä jäähdytystornia, joissa myös vierailimme.

Ydinonnettomuuden hoidon on arvioitu maksaneen kumulatiivisesti jopa useita satoja miljardeja dollareita ja onnettomuus nopeutti myös Neuvostoliiton romahtamista, jonka muutenkin heikolle taloudelle tämä oli valtava isku.

Saimme myös Tsekkimatkaajat mukaan ryhmään ja lähdimme tutustumaan Tsernobylin kaupunkiin ja Prypjatiin.

Kierrettyämme koko päivän ympäri Tsernobyliä ja Prypjatia, majoituimme lopulta Tsernobylin parhaaseen, muttei suinkaan ainoaan hotelliin. Aikaisempi Neuvostoaikainen hotelli on saanut väistyä ja nyt matkaajat majoittuvat pääasiassa muutaman vuoden vanhaan hotelliin, jonka yhteydessä oli myös ravintola.

Hotellimme baari ja aina yhtä innokas henkilökunta.

Pihvi oli todella hyvää ja vihanneksetkin saatiin kätevästi hotellin takapihalta.

Iltamme jatkui tsekkiläisten kanssa ensin hotellin baarissa ja sen sulkeuduttua huoneessamme. Lopulta Michael oli sen verran humalassa, että hän alkoi hakkaamaan huoneen seiniä ja sama meininki jatkui vielä käytävässäkin. Aamulla saimme kuulla, että hotellin henkilökunta oli joutunut soittamaan poliisinkin paikalle ja Michael oli herännyt alastomana hotellin jaetusta suihkutilasta edellisillasta mitään muistamatta.

Tsekkikaksikon kanssa hotellin baarissa.

Tsernobylin ainoa supermarketti. Hintataso oli todella edullinen!

Pari buranaa naamaan ja jatkoimme kierrostamme alueella. Saavuimme uskomattomalle ”Russian Woodpeckerille”, joka oli valtava tutkarakennelma. Tämän satoja metrejä pitkän ja 150 metriä korkean tutkan tehtävänä oli havaita mahdollisia amerikkalaisten ampumia ohjuksia. Tutkan toisen osan kantama oli 0-1000 kilometriin ja toisen 1000-3000 kilometriin, joka käytännössä tarkoitti etäisyyttä Atlantin rannikolle.

Rakennelma oli uskomaton, mutta myös sen ylläpito päättyi ydinonnettomuuden seurauksena ja nyt se on ruostuneena jo melkoisen vaarallinen tutustua ja kiivetä ylös. Tietysti Tero ja osa muista ryhmäläisistä lähti kipuamaan heiluvia tikapuita pitkin ylös, mutta kuudetta tasoa korkeammalle ei nyt ollut lupaa nousta. Ja sekin oli vasta reilusti alle puolessa välissä.

Russian Woodpecker tutka. Uskomaton rakennelma.

Ydinfyysikko-Tero.

Lucie.

Muita mielenkiintoisia kohteita alueella, joilla vierailimme:

- Tuhoutunut ydinreaktori. Olimme yllättyneitä siitä, että pääsimme todella lähelle tuhoutunutta ydinreaktoria, ehkä 100-150 metrin päähän. Siinä säteilyarvot alkoivat nopeasti nousemaan ja mittailimme tasoja reaktorin eteen rakennetun muistomerkin tuntumassa. Viereen kohosi valtava uusi sarkofagi, joka valmistuttuaan liu’utetaan ydinvoimalan raunion päälle ehkä vuoden 2017 tienoilla.

Räjähtänyt reaktori 4

Valmisteilla ollut 5. reaktori jäi kesken.

- Red Forest. Ydinvoimalan viereinen metsä, jonka ydinlaskeuma saastutti pahoin. Vaikka metsä kaadettiin kokonaan, on sen maasto edelleen rankasti saastunut. Ajoimme autolla metsän läpi geigermittareiden ulvoessa villisti! Tänne metsään ei ole mitään asiaa lähteä kävelemään.

- Prypjatin huvipuisto. Tämä on yksi eniten kuvatuista alueista ja valokuvista tutut törmäilyautot ja maailmanpyörä olivat erittäin mielenkiintoista nähtävää. Itse asiassa huvipuisto ei ollut vielä valmistunut onnettomuuden sattuessa, mutta koska Neuvostojohto halusi rauhoitella 3 kilometrin päässä savuavaa ydinvoimalaa ihmetteleviä kaupungin asukkaita, päättivät he avata huvipuiston seuraavana päivänä ja siirtää näin ihmisten ajatukset muualle.

Huvipuisto on yksi alueen tunnetuimmista paikoista.

Jippii, meillä on kivaa huvipuistossa! Periaatteessa ohje oli, ettei mihinkään saa koskea SAATIKA istua, mutta opasta ei paljon meidän terveytemme ja turvallisuutemme kiinnostanut :)

Misha tutki korkeita säteilyarvoja huvipuiston tuntumassa.

- 16-kerroksinen asuintalo. Kiipesimme korkean rakennuksen katolle ränsistyneen rappukäytävän läpi. Katolta oli upeat maisemat yli täysin kasvillisuuden valtaamaan kaupunkiin.

Näkymä korkean 16-kerroksisen talon katolta.

Koska rakennuksen hissit olivat epäkunnossa, meidän piti kiivetä ylös rappusia pitkin.

- Sairaala, koulu ja päiväkoti. Myös nämä ovat monista kuvista tuttuja kohteita. Sairaalassa on edelleen tallella ensimmäisten palomiesten käyttämät asusteet ja esimerkiksi kypärän suojahuppu oli aivan ilman varoituksia esillä rakennuksen aulassa. Geigermittari villiintyi jälleen kun mittasimme sen säteilyarvoja. Kellarissa sijaitsevia muita varusteita ei kuitenkaan voinut ilman erillisiä varusteita mennä katsomaan, sillä säteilyarvot ovat vielä huomattavasti korkeammat.

Leikit jäivät kesken 30-vuotta sitten.

Sairaala, jossa mm. 6 ensimmäisenä alueelle tullutta palomiestä sai ensiapua.

Palomiesten käyttämä kypärähuppu, jonka säteilyarvot olivat huikeat!

Kouluissa oltiin varauduttu ydinsotaan ja siksi niissä piti olla kaasunaamarit valmiina. 

- Kauha, jota käytettiin ensimmäisenä raivaustöissä. Sen sisällä säteilyarvot ovat todella korkeita ja käveltyämme kauhan vierelle, taisimme mitata koko reissun korkeimmat arvot. Tämä kauha oli todella saastunut.

Kauha, jota käytettiin ensimmäisenä raivaustöissä. Sen sisällä arvot olivat äärimmäisen korkeat!

- Ydinreaktorin vieressä sijaitsevassa lauhdevesijoessa asustaa paljon kaloja ja muutamia valtavan kokoisia kissakaloja, jotka uivat aivan pinnassa joen ylittävän sillan alla.

Suotuisissa olosuhteissa kasvaneet kissakalat saattoivat kasvaa jopa 4,5 metrisiksi!

- Jäähdytystornit. Alueelle rakennettiin jo kovaa vauhtia 5. reaktoria, jonka rakentaminen jäi kesken. Viereen oli rakenteilla myös kaksi valtavaa jäähdytystornia, joista toisen sisällä kävimme. Vaikka torni oli valtavan korkea, se oli vasta puolet siitä, mitä se valmistuttuaan olisi ollut. 

Jäähdytystorni.

Herkullisia sieniä Prypjatissa jäähdytystornin edustalla.

Brittikaksikko seurasi muuta ryhmää aina jälkijunassa, sillä he ottivat jalustalla kuvia ahkerasti. Esimerkiksi kauhan lähettyville ei näitä kavereita saanut millään. Katsotaan viiden vuoden päästä olivatko he sittenkin vain fiksuja.

Kokonaisuutena suljettu Prypjatin kaupunki on äärimmäisen mielenkiintoinen. Oppaan rento olemus sai ajoittain meidät tuntemaan olomme ehkä liiankin turvalliseksi ja koska säteilyä ei näe omin silmin, sitä ei aina kunnioita riittävästi. Oppaan johdolla vierailtavat alueet ovat kuitenkin pääasiassa turvallisia, mutta tyhmyyksiä ei kannata tehdä. Tarina kertoo esimerkiksi kaverista, joka meni tuon pahoin saastuneen kauhan sisään eikä hänelle voi millään ennakoida rattoisia eläkepäiviä.

Antti kävi kacalla elokuvateatterissa.

Cafe Prypjat oli varmasti upea kahvila ulkoterasseineen. 

Ajoneuvojen hautausmaa, joka sijaitsi pitkän tien päässä. Vieressä sijaitsi toinen alue, jossa saastuneet ajoneuvot ja kopeterit oli muutama vuosi sitten haudattu maan alle.

Kalafarmi, jossa kaloja yritettiin puhdistaa saasteista.

Tästä ei Peta olisi tykännyt. Eläimille tehtiin erilaisia testejä ja pyrittiin selvittämään olisiko saastuneista eläimistä saatu vielä syömäkelpoisia.

Laboratoriossa tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia..

Poistuessamme alueelta menimme säteilymittareiden kautta. Selvisimme!

Lopulta palasimme Kiovaan, jossa vietimme vielä illan ja sunnuntaipäivän. Tapasimme kaupungilla jälleen tsekkikaksikon ja vietimme heidän kanssaan iltaa aina aamun pikkutunneille asti. Ja taaskaan ei seikkailuitta selvitty, sillä istuttuamme pienen kuppilan terassilla, tuli outo paljasjalkainen nainen pummaamaan tupakkaa. Nainen vaikutti sekavalta ja kun piipahdimme hänen perässään viereisessä rapussa, osoittautui paikka kunnon huumeluolaksi. Michael kysyi kohteliaasti voisiko hän jotenkin olla avuksi ja laiha narkkarimies toivoi apua oven korjaamiseksi. Niinpä Tero ja Michael alkoivat korjaamaan asunnon ovea ja pistivät sen paikoilleen.

Nousimme vaunulla ylös Kiovassa.

Kiovan kirkot olivat upeita.

Itsenäisyyden aukiolla oli käynnissä pieniä mielenosoituksia.

Lopulta selvisimme Airbnb asunnollemme, jonka sijainti oli erinomainen ja joka sopi neljänhengen porukallemme todella mainiosti. Kämppä sijaitsi aivan Itsenäisyyden aukion tuntumassa. Airbnb hostina olin kiinnostunut Kämppää pyörittävällä taholla oli yhteensä 64 asuntoa eri puolilla Kiovaa.

Muutama vinkki Tsernobilin alueelle matkustavalle:
- Ota mukaan vaikkapa punaisia ja mustia pikkukarkkeja. Ole poimivinasi marjoja Prypjatin pusikoista ja tarjoa niitä paikallisoppaalle ja ryhmän muille jäsenille. Kun nämä kauhuissaan kieltäytyvät marjoista, viskaa karkit huuleen ja katso reaktioita!

- Kannattaa ottaa oma geigermittari mukaan alueelle ja seurata säteilyarvoja eri alueilla. Toisinaan arvot ovat hyvin matalia, mutta joissakin paikoissa ne voivat nousta todella korkeiksi.

Upea reissu hyvässä seurassa! Kiova on ihan mielenkiintoinen paikka, vaikkei siellä mitään kovin erikoista olekaan. Tsernobylin alue on puolestaan todella mielenkiintoinen ja pysäyttävä kokemus, jossa kannattaa todellakin vierailla. Alueen rakennukset ovat jo pahoin ränsistyneitä ja on todennäköistä, ettei rakennuksiin enää voi mennä sisään ehkä 10 vuoden kuluttua. Myös räjähtäneen reaktorin päälle liu’utettava uusi sarkofagi muuttaa kohteen luonnetta ja nyt on viimeiset hetket käydä tutustumassa alueeseen sellaisena, kuin se nyt on.

Kustannukset:
- SoloEast Travel tour: $360 / henkilö. Sis. majoitus Prypjat hotellissa Tsernobylissä, ruokailut, matkat Kiovasta Tsernobyliin ja paikallisopas.
- Airbnb asunto: Kiovassa on paljon tarjontaa. Meidän asunto oli erinomaisella sijainnilla ja hinta palvelumaksuineen 62€/yö/4henk. Edullisempiakin löytyy.
- Lennot: AirBaltic 165€/henk.