Gibraltarilla - Euroopan eteläkärjessä

Sunnuntaina oli vuorossa vierailu Gibralttarille, tälle mannereuroopan eteläisimmällä kärjellä sijaitsevalle autonomiselle alueelle, joka on virallisesti osa Iso-Britanniaa. Noukin ensin Fuengirolasta salibandypiireistä tutut Ninnun ja Anun, jotka lähtivät mukaani tälle päiväreissulle. Yhdessä ajoimme minkä Fiatista pääsi ja saavuimme rajalle puoli yhdentoista aikaan. Korkea Gibraltarin vuori ”The Rock” alkoi näkymään horisontissa jo kaukaa. Olin ennakkoon lukenut valtavista ruuhkista ja jonotuksesta rajalla, mutta tähän aikaan vuodesta liikenne oli hyvin verkkaista ja pääsimme suoraan läpi vain passia vilauttaen.

Gibraltarilla näkyi paljon brittipubeja.

Gibraltar on sekoitus Britanniaa ja Välimeren kulttuuria Italiasta, Espanjasta ja Maltalta. Paikalliset kokevat voimakasta itsenäisyyden tunnetta, vaikka kokevat olevansa osa Britanniaa ja ennen kaikkea sekoitus Italiaa, Maltaa ja Espanjaa. Kun Gibraltarilla järjestettiin vuonna 1967 kansanäänestys Espanjaan liittymisestä, vain 44 ihmistä 12 000:sta äänesti liittymisen puolesta. Gibraltarin/Iso-Britannian ja Espanjan välit olivat varsin tulehtuneet ja kun vuonna 1969 kirjoitettiin uusi perustuslaki, sulki Espanja raja-aseman aina vuoteen 1982 asti. Kunnolla raja aukesi vasta 1985. Vielä 2002 pidettiin uusi äänestys, jossa Brittihallinto oli ehdottanut, että Gibraltar voisi olla Britannian ja Espanjan yhteisalue, mutta tämäkään ehdotus ei saanut kansalaisilta tukea.

Täällä ei tarvita kännyköitä kun on tällaisia näppäriä koppeja joista voi soitella toisille!

Maalla on oma lippu ja se osallistuu omalla joukkueella jalkapallon EM-karsintoihin. Gibraltar on n. 30 000 asukkaallaan ja 6,5 km2 pinta-alallaan yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja kun huomioidaan että vain n. puolet pinta-alasta on asutuskäytössä, on tiheys varsin suuri.

Kiersimme hetken Gibraltarin kapeita kujia parkkipaikkaa etsien. Lopulta löysimme ilmaisen parkkialueen, jonne saimme auton parkkeerattua. Lähdimme kävelemään Main Streetiä pitkin ja pysähdyimme aamupalalle pieneen kahvilaan. Aurinko alkoi paistamaan mukavasti ja tulossa oli upea päivä n. 20 asteen lämmössä.

Kaupunki vaikutti ensisilmäykseltä varsin mukavalta, mutta hieman sellaiselta sekamelskalta, jossa todella yhdistyivät erilaiset kulttuurit ja koko alue vaikutti jotenkin hieman ”keskeneräiseltä”.

Tarkoituksenamme oli nousta ylös Gibraltaria hallitsevalle vuorelle, mutta sinne nouseva kaapelivaunu on tähän aikaan vuodesta suljettu. Paikalliset taksiyrittäjät tekevät kiertoajeluita ylös vuorelle ja muutamille nähtävyyksille matkan varrella ja olimmekin jo jonossa tällaiselle puolentoista tunnin retkelle kun Ninnu otti tilanteen haltuun. Hän soitti paikalliselle ystävälleen, joka lupautui lähtemään paikallisoppaaksemme lounaspalkalla.

Aluksi minua hieman mietitytti, sillä tytöt kertoivat tämän 37-vuotiaan, äitin helmoissa asuvan Johnin hieman arvelluttavasta menneisyydestä, päämäärättömästä surffauselämästä, harittavasta katseesta, aikaisempien reissujen aikataulujen totaalisesta pettämisestä ja puhkiajetusta autosta. Lähtökohdat tämän herran ja ammattilaisen väliltä valitsemiseksi eivät olleet ihan reilut, mutta onneksi päädyimme tähän paikalliseen heppuun. Hän oli aivan loistava ja vei meidät sellaisille reiteille, joille emme itse olisi koskaan löytäneet!

Puhkiajettu Fordi ja surffilaudat, jotka estivät tehokkaasti näkymät oikealle.

Hän kertoi ammattilaisen ottein paikallisesta menosta ja mielenkiintoisista yksityiskohdista. Ja hän oli selvästi päässyt jo normaalin elämisen makuun, vaikka vielä äitin helmoissa asuikin. Puhkiajettu Fordi kulki myös sutjakkaasti vaikka surffilaudat peittivätkin näkyvyyden oikealle.

John, Ninnu ja Anu

Päivän ehdoton kohokohta oli nousu pitkin ”Mediterrenean stepsejä”, eli hyvin kapeita vuoren rinteeseen rakennettuja portaita pitkin vuoren huipulle. Aurinko porotti kuumasti ja ajoittain nousu oli todella jyrkkää. Maisemat olivat upeita oli uskomatonta ajatella ne lukuisat taistelut, jotka tämä alue on nähnyt viimeisten parin tuhannen vuoden aikana. Myös 2. maailmansodan aikaan, jolloin Gibraltar oli liittoutuneille tärkeä asemapaikka.
Katselimme horisontissa siintävää Afrikan mannerta ja Marokkoa, joka on vain 13 kilometrin päässä. Minulle oli myös uusi tieto, että Marokon rannikolla sijaitsee pieni Ceutan kaupunki, joka on Espanjan hallinnassa.

Espanja on tuossa aivan pienen matkan päässä. Ajoimme takaisin tätä puolta Gibraltaria.

Ajoittain nousu oli todella jyrkkää ja polku kapea.

Vuoren uumenissa oli upea tippukiviluola josta oli tehty areena esityksille.

Kapusimme alas vuorta ja piipahdimme katsomassa kuuluisia Gibralttarin apinoita, joita oli useita kymmeniä pienellä alueella. Apinat eivät olleet erityisen kiinnostuneita turisteista, vaikka varmasti paikan tullen käsistä ruokapussin varomattomalta turistilta varastavatkin.

Tuntien kävelyn jälkeen kävimme syömässä ja saimme näin maksettua ”oppaan” lounaspalkan. Tämä oli kyllä yksi parhaista diileistä joita reissuilla on nähty, sillä Johnin avustuksella näimme todella paljon ja säästimme myös taksin ja luonnonsuojelualueen maksun, joka meiltä kolmelta olisi ollut yhteensä 90 euroa.

Gibraltarin lentokenttä. Kuulemma pari kolme konetta per päivä. Kiitoradan poikki kulkee autotie Espanjasta Gibraltarille ja tie suljetaan aina lennon lähtiessa tai saapuessa.

Paluumatkalla heitin Ninnun ja Anun Fuengirolaan ja pysäköin autoni kämpän pihalle pysäköintikielloista välittämättä. Aamulla on lähtö lentokentälle ja kohti Suomea jo ennen kahdeksaa, joten tuskin lappuliisat ehtivät paikalle.

Hieno viikko Malagassa, Sevillassa, Fuengirolassa, Marbellassa ja Gibraltarilla päättyy tähän. Tämä oli upea reissu!