Säbähörhön terveiset

Olen erikoinen säbähörhö. Olen ollut lajin parissa aktiivisesti jo 18 vuotta, mutta en ole pelannut ainuttakaan liiton sarjaottelua. Tarkoitus oli liittyä 14-vuotiaana Martin Pääskyihin, mutta jengi oli täysi. Yläasteella Kilterin ZSKA:ssakin pelit katkesivat kolottaviin polviin. Yrittäjä ei kuitenkaan lannistu tällaisista vastoinkäymisistä vaan perustaa oman salibandyseuran.

Olen erikoinen säbähörhö. Olen ollut lajin parissa aktiivisesti jo 18 vuotta, mutta en ole pelannut ainuttakaan liiton sarjaottelua. Tarkoitus oli liittyä 14-vuotiaana Martin Pääskyihin, mutta jengi oli täysi. Yläasteella Kilterin ZSKA:ssakin pelit katkesivat kolottaviin polviin. Yrittäjä ei kuitenkaan lannistu tällaisista vastoinkäymisistä vaan perustaa oman salibandyseuran.

Muistan vielä kun päätin 14-vuotiaana lentokoneessa matkalla joltain reissulta, että haluan perustaa oman salibandyseuran. Laitoin lehteen ilmoituksen, jossa haettiin -85 syntyneitä poikapelaajia (tuolloin siis 10-vuotiaita) Länsi-Vantaan alueelta uuteen Etelä-Vantaan Viikinkien joukkueeseen. Kaverina minulla oli sittemmin Liigassakin pelannut koulukaveri Jani Karonen, jonka kanssa hommia runnottiin läpi.

Joukkue pärjäsi mukavasti, vaikkei nyt ehkä ikäluokkansa ykkösryhmäksi noussutkaan. Myöhemmin sain ilolla huomata, että muutama joukkueessa pelannut pelaaja saavutti mm. nuorten MM-kultaa.

Turnausjuliste (esittelytekstit puuttuvat tästä versiosta)

Etelä-Vantaan Viikinkien aikakauteen liittyy monia hienoja muistoja ja projekteja. Yksi hienoimmista oli suuri junioriturnaus Myyrmäki-hallissa, jossa oli salibandyotteluiden lisäksi paljon muuta ohjelmaa ja esiintymässä mm. Nylon Beat. Tuolloin 20 000 markkaa maksanut bändi ja noin 100 000 markan kokonaisbudjetti oli 19-vuotiaalle yrittäjälle kovan luokan investointi.

SB Vantaan perustamiseen liittynyt tiedotustilaisuus

Seura kasvoi vajaan kymmenen joukkueen seuraksi kunnes vuonna 2000 Hämeenkylän Pyrinnön puuhamiehet Teba ja Ebo (vähänku Rane ja Zuge) ottivat yhteyttä ja ehdottivat yhteistyötä. Tästä syntyi SB Vantaa, joka on sittemmin noussut yhdeksi Suomen suurimmista salibandyseuroista.

Toimin pitkään seuran toiminnanjohtajana, 87-syntyneiden tyttöjen ja naisten liigajoukkueen joukkueenjohtajana. Homma oli kivaa. Sain tutustua mukaviin ihmisiin ja puuhastella kaikenlaista. Oli unohtumattomia turnausmatkoja, Uppsalan reissuja ja leiriviikonloppuja. Pelillistä menestystäkin tuli.

87-tyttöjen Johanna Sandqvist ja Elina Patovirta 90-luvun loppupuolella
 

SB Vantaan 87-tytöt Hangossa 2004 tai jotain.

Naisten joukkue ja armeijamaista kuria. Tai sitten vain vierailu Dragsvikissä

Järjestimme valokuvaukset parkkihallissa.

Sitten 25-vuotiaana tuli täys stoppi.

Seuraduuni jäi totaalisesti kymmenen vuoden puuhastelun jälkeen eikä kahdeksaan vuoteen ollut pienintäkään kiinnostusta seurahommia kohtaan. Jatkoin kuitenkin lajin parissa auttamalla Salibandyliigan ja –liiton markkinoinnissa. Se oli hienoa, sillä sai olla samaan aikaan lajin parissa, mutta kuitenkin kaupallisesta kulmasta. Toteutimme Salibandyliigan ja kansainvälisen liiton logouudistukset ja monia hienoja kampanjoita. Tänä keväänä sain kunnian päästä Suomen Salibandyliigan hallituksen jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi ja Naisten MM2015 –kisojen järjestelytoimikuntaan.

Tämän vuoden alussa kuitenkin heräsi pieni kiinnostus seurahommia kohtaan kun salibandyharrastus nousi esiin Hillan kanssa. SB Vantaalla oli tarjota Hillan ikäisille seuran kerhoryhmä, joka harjoitteli kerran viikossa. Hilla innostui ja niin innostuin minäkin! Ryhdyin joukkueenjohtajaksi ja lähdimme Hillan kanssa yhdessä kehittämään joukkueen toimintaa aktiivisesti.

7-9 –vuotiaiden joukkueen kanssa touhutessa pitää muistaa leikinomaisuus ja se, ettei menestyminen ole tärkeintä. Periaatteessa tämä on hieman luonteeni vastaista, mutta olen melko sopeutuvainen ja toteutan itseäni sitten muista lähtökohdista. Haluan tarjota joukkueen pelaajille ja myös vanhemmille mahdollisimman hyvin hoidetun joukkueen, joka voisi toimia esimerkkinä myös seuran ja koko Suomen muille joukkueille. Samanaikaisesti myös pelillisiin asioihin tulee kiinnittää sopivasti huomiota, jotta pelaajat kehittyvät ja ne jotka haluavat lajilta jatkossa enemmän, saavat hyvän pohjan tulevaisuutta varten. Siksi onkin hienoa, että joukkueessamme on erinomainen valmentaja Erika, jonka harteille voi jättää pelilliset asiat, niistä toki yhdessä myös sparraten.

Olemme lähteneet toteuttamaan joukkueelle omaa identiteettiä ja ilmettä. Joukkueen nimeksi tuli SB Vantaa Timantit ja SB Vantaan muuten mustavalkoinen ilme on saanut nyt rinnalleen pinkin teeman, jota tullaan jalkauttamaan myös seuran muihin tyttöjoukkueisiin. Tätä identiteettiä ja joukkuehenkeä rakennamme niin toiminnan kautta (leirit, joukkueen leffaillat jne.) kuin erilaisilla oheistuotteillakin. Olemme toteuttaneet säbähörhö Timpan kanssa joukkueelle mm. Timanttipipot, -otsapannat, -kasvopyyhkeet, -mukit, -verkka-asut, -faniliput, -roll upit jne. Pyrimme myös viestimään joukkueen tekemisistä aktiivisesti kuvien ja videoiden kera.

SB Vantaan Timanttinen F-tyttöjoukkue Kisakalliossa 2013


Uusi kausi starttaa

Kausi on taas ovella. Aloitamme 22.8. harjoitukset Rajatorpan kalliosuojassa. Osa mahtavasta viime kauden joukkueestamme siirtyi E-tyttöjen ikäluokkaan, mutta uusia pelaajia on tulossa. Vaikka salibandy on Suomen suosituimpia lajeja, on tyttöjunioreiden määrä harmillisen alhainen. Tätä ongelmaa olemme lähteneet ratkomaan toisaalta aktiivisella ja laadukkaalla oman joukkueen toiminnan kehittämisellä, mutta erityisesti järjestämällä syyskuulle huikeaa Tytöt mukaan –salibandytapahtumaa Myyrmäen Urheilutalolle.

Lauantaina 7.9.2013 järjestettävässä tapahtumassa on tarjolla mm. ohjattua harjoittelua, tarkkuusammuntaa, kasvomaalausta, piirustuspiste, kynsistudio, hevosajelua ja TV:stä tuttu artisti Jooa Salminen (eräästä MTV3:n suosikkiohjelmasta).

Toivotaan että saamme paikalle paljon lajista kiinnostuneita tyttöjä ja suuren määrän uusia innokkaita pelureita!

Teimme Tytöt mukaan -tapahtuman mainosvideon Hillan, Emmin ja Sinin kanssa