Kiertelyä Goalla ja loppuun pikku jännitystä MumbaissaMaanantai 29.12.2014 klo 20.54 - Mikko
Kävelin pätkän rantaa ja pohdin seuraavaa siirtoa. Hotelli piti luovuttaa kymmeneltä ja rinkka seuraisi minua päivän mukana. Lentokentälle oli matkaa reilut 40 kilometriä ja erityisesti tähän vuoden aikaan täällä on todella paljon ihmisiä liikkeellä ja tiet ruuhkaisia. Reissun viimeinen päivä käynnistyi rauhallisesti. Lähdin aamiaisen jälkeen jälleen Calanguten rantaan, jossa ei aamusta ollut kovin paljoa ihmisiä. Istahdin yhdelle rannan lukuisista pikkubaareista ja tilasin kahvin. Kahvia ei lopulta koskaan saapunut, vaikka odottelin rantatuolilla varmaan tunnin verran. Ihan hyvä, sillä siinä auringon jo paistaessa mieli teki enemmänkin kylmää juomaa.
Kävelin pätkän rantaa ja pohdin seuraavaa siirtoa. Hotelli piti luovuttaa kymmeneltä ja rinkka seuraisi minua päivän mukana. Lentokentälle oli matkaa reilut 40 kilometriä ja erityisesti tähän vuoden aikaan täällä on todella paljon ihmisiä liikkeellä ja tiet ruuhkaisia.
Neuvottelin hotellin edessä nuoren taksikuskin kanssa kokopäivän kiertoajelusta. Kaveri oli hieman velmun näköinen ja hieman arvellutti. Hän puhui kuitenkin varsin hyvää englantia ja oli kovasti innokas ottamaan minut pikku pakunsa kyytiin. Hinnaksi sovimme 3000 rupiaa eli n. 40€ joka sisältäisi erilaisia mielenkiintoisia paikkoja ja n. 8 tunnin käytettävissä olon. Luulen, että hinta oli molemmin puolin ihan ok kun pelkkä saapuminen lentokentältä maksoi virallisen hinnaston mukaan 900 rupiaa.
Lähdimme ajamaan Etelään päin ja kuljimme läpi Goan pääkaupungin Panjimiin, jossa pysähdyin ensin hetkeksi kiertelemään kaupungin katuja ja tsekkaamaan yhden kukkulan päällä olleen kirkon. Goalla kristinusko näkyy muuten selkeästi enemmän ja erilaisia Jeesus -juttuja on runsaasti. Seuraava pysähdys oli kuitenkin Hindutemppelillä, jonne kävellessäni ostin paikalliselta kukkamyyjältä asetelman temppelille vietäväksi. Asetin kukat temppelin edessä olleeseen kippoon. Yksi nuori kaveri oli temppelissä aivan kiihkossa ja palvoi Jumaliaan autuaasti.
Seuraavaksi oli vuorossa Don Paula -niminen alue, jossa sielläkin oli (yllättäen) paljon ihmisiä. Kävelin pitkähkön matkan kohti rantaa, jossa oli oikein kivan näköinen näköalapaikka, jonne nousin portaita pitkin. Monet lapset ja aikuisetkin näyttivät olevan juhlatamineissaan.
Kuski kävi syömässä ja minä juomassa olusen. Seuraavaksi aloimme hieman tutkia repaleista karttaa ja miettimään mihin matka jatkaisi seuraavan kerran. Huomasin, että kuski alkoi hieman jo nihkeillä eikä ollut kovin halukas lähtemään Etelä-Goalle, josta aluksi nimenomaan puhuimme. No, jätimme tämän asian vielä hautumaan ja suuntasimme Vanhalle Goalle, joka olikin aivan täynnä ihmisiä. Täällä oli käynnissä jonkin sortin isot kristilliset päivät ja erilaisia tapahtumia oli useamman viikon ajan.
Kaupustelijoita oli jälleen runsaasti ja kojuissa myytiin sitä tavanomaista: paitoja, intialaisia naisten asuja ja hirveästi kaikenlaista krääsää, koju kojun perään. Kävin muutamassa kojussa vähän pällistelemässä, mutta mitään erityisiä ostotarpeita ei nyt ollut, joten jatkoin matkaa läpi väentungoksen.
Kävin tsekkaamassa jälleen yhden kirkon, jonne vyöryi ihmisiä toisesta ovesta sisään. Kun hetkeä myöhemmin kävelin kirkon ulkopuolella, näin satojen metrien (luultavasti vähintään 500m) jonon, tai oikeastaan kaksi vierekkäistä jonoa, jotka jonottivat kyseiseen kirkkoon sisään. Jututin muutamaa nuorta sälliä, jotka kertoivat odottaneensa jo pari tuntia ja jonostusaikaa oli jäljellä vielä ainakin kolmisen tuntia. Perheet seisoskelivat jonossa joka ei näyttänyt etenevän lainkaan. No, kukin tavallaan!
Vanhassa Goassa vierähtikin tovi kunnes lähdin kävelemään takaisin taksille. Pidin koko päivän rinkkaa huoletta taksissa, sillä siellä ei ollut käytännössä mitään erityisen arvokasta. Läppäri ja kamera kulkivat koko ajan mukanani. Kuski veteli autossa sikeitä kun nousin kyytiin pehmeälle takapenkille, jossa istuminen ei ollut mitenkään erityisen helppoa. Ilmastoimaton pakettiauto oli kuskin oma ja vaikka se olikin varmasti nähnyt jo parhaat päivänsä, täytti se tehtävänsä kiitettävästi.
Lentokentälle saapumisen arvioiminen oli ruuhkien vuoksi hieman haastavaa ja kuskin mukaan eilen yksi kaveri myöhästyi lennoltaan kun liikenne oli aivan jumissa. Lentoni oli lähdössä vasta iltakymmenen jälkeen, joten tarkoitus oli tähdätä kentälle hieman kahdeksan jälkeen. Lähdimme ajamaan Vanhasta Goasta jo lentokentän suuntaan ja pistäydyimme vielä yhdelle rannalle, jossa olikin paljon ihmisiä viettämässä sunnuntai-iltapäivää. Pyörähdin hetken rannalla ja etsin baarin, jossa oli internet-yhteys tarjolla. Hoidin pari asiaa kotiin ja huomasin, etten ollutkaan vielä varannut seuraavan yön hotellia, sillä varauksen yhteydessä oli aikaisemmalla kerralla jokin ongelma. Etsin edullisinta hotellia aivan Mumbain lentokentän tuntumasta, sillä lentoni saapuisi vasta puolen yön jälkeen ja takaisin lentokentällä pitäisi olla jo puoli viideltä aamulla. Löysin sopivan hotellin 20 euron hinnalla, mutta saapuessani lentokentälle kuulin lennon olevan ainakin kaksi tuntia myöhässä. Aloin pohtimaan, jäänkö kentälle odottelemaan muutamaksi tunniksi ennen lähtöselvitystä.
Sainkin kuulla, että aikaisempi Mumbain kone oli myös useita tunteja myöhässä ja sain vaihdettua lippuni tälle lennolle. Näin pääsin lähtemään alkuperäistä suunnitelmaa jopa tunnin etuajassa ja saapuisin Mumbaihin klo 23:00 jälkeen. Lento sujui hyvin ja sain rinkan suht ripeästi hihnalta. Kävelin ulos terminaalista ja laskeuduin P4 -tasolle, jossa oli taksien prepaid tiski. Systeemi on sikäli hyvä, että kun turisti saapuu ekaa kertaa kaupunkiin, voivat taksikuskit höynäyttää oikein kunnolla. Kuskit huutelivat kävellessäni kohti tiskiä ja aivan muutaman kilometrin päässä olleelle hotelilleni he tarjosivat 500 rupian, eli 6€ hintaa. Tämä törkyhinta ei miellyttänyt, vaan sain tiskiltä taksin puolella tästä. Se on jännä miten täällä tulee tarkaksi tietyistä asioista eikä halua tulla mielellään kovin paljon huijatuksi, vaikka kyse olikin vain muutamasta eurosta. Taksikuski oli vanha mies ja hänen ilmastoimaton pakettiautonsa oli kyllä tämän reissun heikoin kulkupeli. Auto pysyi hädintuskin käynnissä ja kuskilla oli suuria vaikeuksia löytää hotellille. Kohdetta ihmeteltiin yhdessä monien riksakuskien kanssa ja käytiinpä kokeilemassa Holiday Inn hotelliakin. Lopulta kuski osoitti sormella hienohkoa rakennusta ja sanoi, että tuossa on. Epäröin hetken, mutta kun myös riksakuskit nyökyttelivät, nousin pois taksista. Tämä ei ollut oikea paikka, mutta muutaman kyselyn jälkeen minut ohjattiin sivukadulle, jonka varrella hotellin pitäisi löytyä. Kello oli 1:00 yöllä, slummit rehottivat tien toisella puolella ja oli todella pimeää. Hotellia ei näkynyt missään ja käännyin takaisin. Samassa huomasin hotellin nimen talon seinässä, mutta ylösnostettava peltiovi oli 75%:sesti kiinni jättäen vain pienen raon sisään menolle. Ryömin sisään pieneen aulatilaan, jossa kaksi henkilökuntaan kuuluvaa jamppaa nukkuivat sikeästi.
Huutelin heille hetken ja kun mitään ei tapahtunut, aloin tökkimään toista miehistä. Ei mitään reaktiota vaikka tökin jo varsin kovaa. Lopulta toinen kavereista nousi pystyyn ja aloimme tsekkaamaan varaustani, jonka olin tehnyt 7 tuntia aikaisemmin. Varausta (josta minulla oli sähköpostissa vahvistusviesti) ei löytynyt mistään ja hotelli oli täynnä - yhtään huonetta ei ollut vapaana! Kello on yksi yöllä ja nukkumisaikaa jäljellä reilut kolme tuntia. Suihkussakin olisi ollut kiva käydä ennen pitkää lentoa Helsinkiin.
Hetken asiaa ihmeteltyämme kaverit tarjosivat minulle yösijaa samalta respan sohvalta, jossa toinen kavereista edelleenkin nukkui sikeästi. Nyt hänet revittiin ylös ja hän lähti jatkamaan uniaan jonnekin muualle. Sain lakanan ja tyynyn ja yritin nukkua. Silloin tällöin puhelin soi tai peltiovi rämähti auki kun asukkaita tuli sisään hotelliin. Hyttyset (tai ehkä ne olivat jotain kirppuja koska ininää ei kuulunut) pistivät jalkaan, selkään ja otsaan sen verran tiuhaan, että nukkumisesta ei tullut mitään. Luultavasti en juuri nukkunut sohvalla ja lopulta hieman aamuneljän jälkeen lähdin yhden respan pojista kanssa etsimään taksia, joka löytyikin muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen.
Lopulta olin jälleen Mumbain lentokentällä valmiina nousemaan Instanbulin koneeseen. Olipahan lopetus tälle reissulle! |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
Reissun viimeinen päivä käynnistyi rauhallisesti. Lähdin aamiaisen jälkeen jälleen Calanguten rantaan, jossa ei aamusta ollut kovin paljoa ihmisiä. Istahdin yhdelle rannan lukuisista pikkubaareista ja tilasin kahvin. Kahvia ei lopulta koskaan saapunut, vaikka odottelin rantatuolilla varmaan tunnin verran. Ihan hyvä, sillä siinä auringon jo paistaessa mieli teki enemmänkin kylmää juomaa.
