Niukasti hopeaa rapujen juoksukilpailussa

Nyt totisesti tiedän miltä Juha Miedosta tuntui kun ruotsalainen hiihtäjä Thomas Wassberg voitti sadasosan erolla kultaa Lake Placidissa vuonna 1980. Eilen illalla järjestettiin rapujen juoksukilpailut ja jokainen paikalla ollut maa sai valita yhden ravun omaksi kilpailijakseen. Valitsin tarkan harkinnan jälkeen nopealta vaikuttavan yksilön ja olin luottavainen sen menestyksestä.

Kilpailussa oli tiedossa kolme alkuerää, joiden voittajat kohtaisivat finaalissa. Suomen rapu oli ensimmäisen erän selvä voittaja ja jatkoi suoraan finaaliin. Seuraavasta erästä voittoon ylsi sukellusvuokraamon edustus ”Under the Sea” ja viimeisen erän voittaja tuli Ruotsista. Finaali käytiin siis näiden kolmen kesken. Finaali oli jännittävä. Suomen edustaja oli selkeästi kilpailun nopein ja se johti kilpailua kunnes jostain käsittämättömästä syystä se alkoi juoksemaan väärään suuntaan! Ruotsin rapu pääsi edelle ja vaikka pidemmän reitin ottanut Suomen edustaja kiri kovasti, vei Ruotsin rapu niukan voiton ennakkosuosikin nenän edestä. Aivan kuten vuosikymmeniä sitten. Voittaja sai palkinnoksi olutta baarista.

Ämpäristä valittiin oma rapu, jonka kuoreen kirjoitettiin maan tunnus.

Maahan oli tehty ympyrä, jonka keskelle ravut laitettiin. Rapu joka ensimmäisen ylittää kokonaan rinkulan, on voittaja.

Hauska ja jännittävä kilpailu! Vähän kyllä harmittaa tappio ruotsalaiselle!
Aamu valkeni todella tuulisena ja tälle päivälle on luvattu kovaa tuulta joka lupaa epämiellyttävää parin tunnin katamaraanimatkaa South Sea Islandille. Ikkunat olivat buressani auki, joten tuuli ujelsi läpi huoneeni. Huoneessani asuva jenkkityttö taitaa olla kipeä, sillä hän on nukkunut eilisestä keskipäivästä lähtien ja jäi nyt aamullakin vielä sänkyyn. Myös suunnittelemani vierailu lähikylään peruuntui tuulen vuoksi, joten nyt olen lähinnä makoillut riippukeinussa ja ihmetellyt maailman menoa.

Päivällä sää hieman selkeni, mutta kylävierailun peruunnuttua, päivä oli hieman tylsä odotellessa laivan saapumista. Laiva saapui melkein pari tuntia myöhässä ja ilta oli jo hämärtynyt saavuttuamme South Sea Islandille. Laivamatkalla ainoa toimiva pistorasia löytyi laivan keittiöstä, jonne pääsin istuskelemaan matkan ajaksi. Henkilökunta oli rentoa ja laulu ja kitaramusiikki raikasi. Laivalla törmäsin ensimmäiseltä saarelta tuttuihin matkaajiin ja jälleennäkeminen oli kuin vanhojen hyvien ystävien näkeminen. Sain myös viestiä Pohjois-Korean reissulla tapaamaltani aussilta Gregiltä, jonka luultavasti näen Sydneyssä muutaman päivän kuluttua.

South Sea Island on todella pieni saari. Täällä asustaa kerrallaan vain 20-30 reissaajaa, jotka asuvat kaikki samassa rakennuksessa inttityylisissä kerrossängyissä. Saari on pelkkää valkoista hiekkaa ja sen kävelee ympäri parissa minuutissa. Keskellä saarta on pieni uima-allas. Tällä kertaa täällä on lisäkseni vain neljä muuta reissaajaa: kaksi jenkkiä, skotlantilainen ja britti, joka tuli samaa matkaa Barefootilta. Tämän Manchesterista kotoisin olevan Britin puheesta/aksentista ei ota kyllä erkkikään selvää ja oli todella kiusallista istua hänen kanssaan illallispöydässä. Tältä saarelta ei löydy nettiyhteyttä, joten blogin julkaisu siirtyy huomiselle illalle kun palaan Fijin pääsaarelle Nadin pikkukaupunkiin.

Majoitus South Sea Islandilla.

Pikkuhuomioita
- Sekä Oarsmans Bayssä että täällä Barefootissa huoneiden ovet ovat auki päivin öin. Barefootilla on lukollisia lokeroita, mutta niitä ei hirveästi näyttäisi olevan kuitenkaan käytössä. Huoneissa läppärit ja kamerat ovat pysyneet hyvin tallessa, vaikka eipä sitä koskaan voi tietää. Etenkin pienemmillä saarilla reissaajien osalta ainoa poispääsy on veneillä, joten varas ei kovin helposti taida pakoon päästäkään (tosin jos kävisi kähveltämässä juuri ennen katamaraanille lähtöä..). En ole tällaisesta turvallisuusasiasta hirveästi kuitenkaan jaksanut ressata. Happens if happens!

- Nettiyhteys maksoi Oarsman Bayssä 10 Fijin dollaria (4€) tunti ja täällä Barefootissa 12 Fijin dollaria tunti tai 28$ 24h. Otin 24h paketin, mutta käyttänyt nettiä vain harvakseltaan. Se toimiikin vain päärakennuksella, jossa myös matkapuhelinverkko toimii hyvin pienellä alueella. Olen lähinnä päivittänyt blogin aamulla tai illalla.

- Ihmiset ovat olleet täällä pääsääntöisesti hyvin mukavia ja ystävällisiä. Monet henkilökunnasta tuntevat asukkaat nimeltä ja jo kaukaa saatetaan huikata ”Mikhoou!”

- Sää on ollut koko reissun ajan hyvä. Brisbanessa aamut ja illat olivat viileitä, mutta päivällä aurinko lämmitti mukavasti. Fijillä lämpötila on ollut ehkä 26-28C tienoilla ja hiukan pilvistä. Missään vaiheessa lämpötila ei ole ollut tukahduttavan kuuma vaan enemminkin miellyttävä. Sadetta ei ole ollut (toisin kuin ennakkoon hieman pelkäsin sääennusteiden perusteella) ja kuulemma sadetta ei ole ollut ainakaan täällä Barefootilla pariin kuukauteen. Sitä todella odotetaan.