Sukellus koralleihin ja uintia rauskujen kanssa

Eilinen ilta jatkui hyvässä seurassa. Juttelin pitkään australialaisen nuorenparin ja ruotsalaisen seikkailijan kanssa, joka oli ollut reissussa jo reilut kahdeksan kuukautta. Matka oli lähtenyt Kanadasta, Jenkkien kautta Väli- ja Etelä-Amerikkaan ja sieltä Tyynelle valtamerelle. Fijille hän oli saapunut Tongalta, joka oli vielä Fijiäkin rennompi paikka. Jos täällä puhutaan ”Fiji time’stä” joka tarkoittaa hyvin väljää suhtautumista aikatauluihin, niin Tongalla ”Tonga time’ssa” kyse oli enemmänkin päivistä kuin tunneista. Seuraavaksi matka jatkuu mm. Nauru –saarelle. On ollut hienoa kuulla näitä tarinoita pitkistä seikkailuista ja täällä todella jokaisella reissaajalla on mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan.

Eilinen ilta jatkui hyvässä seurassa. Juttelin pitkään australialaisen nuorenparin ja ruotsalaisen seikkailijan kanssa, joka oli ollut reissussa jo reilut kahdeksan kuukautta. Matka oli lähtenyt Kanadasta, Jenkkien kautta Väli- ja Etelä-Amerikkaan ja sieltä Tyynelle valtamerelle. Fijille hän oli saapunut Tongalta, joka oli vielä Fijiäkin rennompi paikka. Jos täällä puhutaan ”Fiji time’stä” joka tarkoittaa hyvin väljää suhtautumista aikatauluihin, niin Tongalla ”Tonga time’ssa” kyse oli enemmänkin päivistä kuin tunneista. Seuraavaksi matka jatkuu mm. Nauru –saarelle. On ollut hienoa kuulla näitä tarinoita pitkistä seikkailuista ja täällä todella jokaisella reissaajalla on mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan.

Mun bure, jossa neljä sänkyä.

Heräsin aikaisin ja huoneessani asustelevat italialainen ja saksalainen tyttö jäivät vielä nukkumaan. Hörppäsin kupin kahvia ja pohdin päivän ohjelmaa. Pian olikin aika lähteä kokeilemaan laitesukellusta ensimmäistä kertaa. Mukaan lähti myös eräs saksalainen reissaaja, jolle kerta oli myös ensimmäinen. Noin 10 minuutin täydellisen perehdytyksen jälkeen pistimme lyhythihaisen märkäpuvun päälle, happipullon selkään ja lasit kasvoille. Oli aika hypätä veteen.

Ensimmäiset testihengittelyt rantavedessä tuntuivat hieman raskailta ja hetken mieleen jopa juolahti että onko tämä minun juttu lainkaan. Hetken siinä hengiteltyäni huomasin kuitenkin, että ei tässä ollut mitään hätää ja olin valmis syvyyksiin. Lähdimme rannalta polskimaan ja hienot korallit odottivat meitä pian rannasta lähdettyämme. Laskeuduimme kymmeneen metriin ja tutustuimme erilaisiin kaloihin, pitelimme käsissämme jonkinsorttista merimakkaraa ja sinistä meritähteä. Kiersimme uponneen veneen ympäri ja pälyilimme sen sisällä piilottelevaa isompaa kalaa. Sukeltaminen oli yllättävän helppoa ja mukavaa. Tätä täytyy kokeilla tulevillakin reissuilla!

Hintaa sukellusintrolle tuli reilut seitsemän kymppiä, joka ei ollut mielestäni lainkaan paha hinta syväluotaavasta perehdytyksestä ja vajaan tunnin mittaisesta sukelluksesta.

Sukelluksen jälkeen odotimme koska päärakennuksen luona oleva rumpu pärähtäisi sen merkiksi, että jättiläisrauskut olisivat tulleet rantaan. Lopulta rumpu pärähti ja joukko snorklailijoita ryntäsi rantaan. Vene kuljetti meidät aivan majapaikan edustalle, jossa tähyilimme rauskujen sijaintia. Hyppäsimme veteen ja aloimme seurata näitä valtavia ihmiselle äärimmäisen vaarallisia planktonia syöviä rauhallisia otuksia. Virta oli varsin voimakas ja ajoittain uiminen räpylät jalassa oli varsin raskasta. Lopulta näin valtavan rauskun lipuvan edessäni. Kovasta virtauksesta johtuen näkyvyys ei ollut aivan huippuluokkaa, mutta sain kuvattua rauskusta pienen videon (kuvat kamerassa jonka saan tyhjennettyä vasta kotona).

Huikean aamuohjelman jälkeen lounas maistui ja ruuan jälkeen hain tyynyn huoneestani ja lähdin rannalle riippukeinuun lötköilemaan. Varasin vielä hotellin yhdeksi yöksi Fijin pääsaarelle Nadiin ja kahdeksi yöksi Sydneyhin. Loppupäivälle ei ollut tiedossa mitään ohjelmaa. Tällaiseen rötväilyyn on toisinaan jopa hieman vaikea suhtautua ja tottua kun yleensä reissuilla olen liikkeellä aamusta iltaan. On kuitenkin hyvä ottaa aivan rauhassa ja nauttia hetkestä.

Huomenna siirryn puolenpäivän maissa South Sea Islandille, joka on pienen pieni saari lähellä Fijin pääsaarta. Saari on niin pieni, että sinne mahtuu kerrallaan vain parisenkymmentä reissaajaa eikä siellä ole lainkaan pysyvää asutusta. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa.

Uponnut vene

Tän otuksen imukupit tarttuivat hieman käsiin kiinni

Pikkuhuomioita:
- Yksi Fijin dollari on n. 0,40€

- Fijillä käyttämissäni majapaikoissa ei ole ollut omaa kylpyhuonetta tai vessaa ja suihkuvesi on ollut kylmää. Nadiin varasin kuuden kympin hintaisen hotellihuoneen, josta nämä mukavuudet taas löytyvät.

- Yasawa-saarten konsepti on kohtuullisen hyvin tuotteistettu. Valittavana oli useita eri mittaisia paketteja, jotka sisälsivät majoitukset, katamaraanikuljetukset ja ruokailut (poikkeuksena Oarsmans Bay jossa ruoka ei sisältynyt hintaan). Katamaraani lähtee aamulla 8:30 pääsaaren Nadista ja pysähtyy eri saarten kohdalla. Majapaikkojen moottoriveneet ajavat alukselle, jättävät edelliset asukkaat pois ja nappaavat uuden porukan sisään. Saavuttuaan saariryhmän päähän, alkaa paluumatka takaisin Nadiin. Tämä homma jatkuu päivästä toiseen. Valittavana on yhden kookospähkinän taso (yhteismajoitus), kahden kookospähkinän taso (pääasiassa oma huone tai jaettu pienempi huone) tai kolmen kookospähkinän taso. Minulla oli kahden kookospähkinän taso.

- Yasawa-saaret ovat reppureissaajien suosiossa eikä täällä ole sellaisia huippuluokan hotelleja, joita löytyy isommilta saarilta. Eräs australialainen reissaaja oli jopa kovin yllättynyt siitä kuinka paljon täällä on reppureissaajia kun Australiassa Fijiä mainostetaan pääasiassa juuri perheille sopivana luksuslomakohteena. Olen törmännyt täällä mm. australialaisiin, britteihin, hollantilaisiin, islantilaisiin, sveitsiläisiin, saksalaisiin sekä ruotsalaiseen, norjalaiseen ja jenkkiin.

- Tätä blogipostausta kirjoittaessani istun jälleen majapaikan edustalla rantakalliolla. Lämmin tuuli puhaltaa ja aurinko on laskeutunut kirjoittamisen aikana. Kuulokkeissa soi Juha Tapion uusi Lapislatsulia –albumi. Kohta lähden illalliselle terasille aivan tuohon viereen. Moro!