Aamu valkeni ja edessä oli mielenkiintoinen päivä Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa. Hörpin aamiaiskeitot ja lähdin metsästämään polkupyöräriksaa. Olin päättänyt vaihtaa hotellia kaupungin toiselle puolelle ja rinkka selässä matka taittuisi parhaiten riksan kyydissä. Etsin hetken hotellia, sillä ensimmäinen vastaan tullut oli täysi. Lopulta löysin hyvän hotellin, joka oli kyllä hieman tavoitehintaani korkeampi, 35 euroa.
Aamu valkeni ja edessä oli mielenkiintoinen päivä Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa. Hörpin aamiaiskeitot ja lähdin metsästämään polkupyöräriksaa. Olin päättänyt vaihtaa hotellia kaupungin toiselle puolelle ja rinkka selässä matka taittuisi parhaiten riksan kyydissä. Etsin hetken hotellia, sillä ensimmäinen vastaan tullut oli täysi. Lopulta löysin hyvän hotellin, joka oli kyllä hieman tavoitehintaani korkeampi, 35 euroa.
Hanoissa näkyy paljon naisia, joitka myyvät hedelmiä ja vihanneksia tällä tavalla. Luin jostain, että monet näistä naisista tulevat maaseudulta pariksi viikoksi kerrallaan ja tienaavat n. 14 dollaria, jonka vievät mukanaan perheelleen.
Suomalaisiin Tallinnan turisteihin törmää sitten joka paikassa
Kun hotelli oli löydetty, kävelin Hoa Lon vanhaan vankilaan, jossa on aikanaan Ranskan vallan aikana pidetty vietnamilaisia vankeja ja Vietnamin sodan aikaan amerikkalaisia pudotettuja lentäjiä. Vankilaa kutsutaan leikkisästi ”Hanoi Hiltoniksi” ja jokunen vuosi sitten Amerikkalais-Singaporelainen yritys rakennutti vankilan tilalle korkeat Hanoi Towerit, jättäen kuitenkin osan vankilaa museoksi. Vankila oli aika synkkä, eikä siellä olo kidutuksineen ole varmasti ollut herkkua. Vankilassa virui muutaman vuoden myös Jenkkien entinen varapresidentti John McCain.
Giljotiini
Vankilan jälkeen yritin ottaa taas polkupyöräriksan matkatakseni Ho Chi Minhin mauseleumiin, jossa tämä Vietnamin lähihistorian ehdoton suurmies lepää. Yleensä riksoja on paljon tarjolla, mutta tietysti juuri kun sellaista tarvitsee, ei yhtään ollut näköpiirissä. Kävelin useiden kilometrien matkan, mutta harmikseni mahtipontisen mauseleumin sisällä lepäävä Ho Chi Minh oli nyt päivälevolla eikä sisään ollut enää tältä päivältä pääsyä. Tämä oli todella harmillista ja matkaopaskirjan mukaan paikan olisi pitänyt kyllä olla auki. Pistäydyin suuressa Ho Chi Minh museossa, mutta se ei oikein uponnut ja surffasin museon läpi melko nopeasti.
Ho Chi Minhin mauseleumi on todella jykevä. Tänään herra ei ollut enää tavattavissa.
Jatkoin kävelyä, jota tänäänkin tuli mittariin varmasti lähes parisenkymmentä kilometriä. Saavuin kaupungin keskellä olevalle pienelle järvelle. Olin lähellä eilistä hotelliani ja nappasin jälleen riksan, jolla lähdin pienelle iltapäivälevolle omalle hotellille. Matka riksalla maksoi kolmisen euroa.
Hääpari kuvattavana
Kaunis järvi keskellä Hanoita
Illalla lähdin vielä takaisin järvelle, jonka ympärillä oli paljon elämää.
Huomiseksi on Hanoihin luvattu sateita ja lennän niitä karkuun takaisin Ho Chi Minh Cityyn. Ajattelin sieltä lähteä bussilla tai jollain kulkuneuvolla hieman maaseudulle, sillä vaikka Hanoin liikenne ei ihan yhtä paha ollutkaan kuin Ho Chi Minhissä, niin tämä pakokaasujen määrä alkaa jo riittämään. Nämä pakokaasut ovat kyllä ehdottomasti tämän reissun miinuspuoli ja on uskomatonta, miten ihmiset elävät täällä joka päivä näiden saasteiden keskellä - vauvasta vaariin.
Mausoleumi oli ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta ei sitä kannata jäädä murehtimaan. Jonossa mentiin, pysähtyä ei saanut, eikä kuvia luonnollisesti ottaa. Klassinen turistipyydys.
Vietin itse vuodenvaihteen 2009-2010 HCMC:ssä, mutta kävin reissun aikana myös mm. Hanoissa. Pidin parhaimpana kaupunkina Hoi Ania rannikolla, jossa tuli vietettyä ei-niin-perinteistä-joulua.