Uuden vuoden yö meni vähän pitkäksi, joten heräsin aamulla vasta yhdeksän aikaan. Aamiaisen jälkeen kävelin hotellin rannalle ja nukuin rantatuolissa vielä pienet unet. Olin varannut yöllä lennon pääkaupunki Hanoihin ja lento lähtisi kello 14:30. Olin joutunut ostamaan Business Class –lentolipun, sillä kaikki normaalihintaiset liput oli loppuunmyyty. Sain kentällä kouraani lipun Nha Trangin vaatimattoman lentokentän Business Loungeen, jossa kävin hörppäämässä cokiksen. Lentokoneessa istuin rivillä 1 leveillä penkeillä. Kyllä reppureissaajan kelpaa ;-)
Uuden vuoden yö meni vähän pitkäksi, joten heräsin aamulla vasta yhdeksän aikaan. Aamiaisen jälkeen kävelin hotellin rannalle ja nukuin rantatuolissa vielä pienet unet. Olin varannut yöllä lennon pääkaupunki Hanoihin ja lento lähtisi kello 14:30. Olin joutunut ostamaan Business Class –lentolipun, sillä kaikki normaalihintaiset liput oli loppuunmyyty. Sain kentällä kouraani lipun Nha Trangin vaatimattoman lentokentän Business Loungeen, jossa kävin hörppäämässä cokiksen. Lentokoneessa istuin rivillä 1 leveillä penkeillä. Kyllä reppureissaajan kelpaa ;-)
Saavuin pilviseen Hanoihin hieman kello neljän jälkeen ja otin taksin keskustaan. Minulla ei ollut vielä hotellia, joten näytin taksikuskille kartasta vain sattumanvaraisesti kiinnostavalta kuulostavan paikan. Sen verran tiesin alueesta kuitenkin etukäteen, että se olisi vanhaa ranskalaistyylistä kaupunginosaa. Matka kentältä kesti noin 45 minuuttia ja maksoi reilut 400 000 dongia (12€). Mietin miten helppoa taksikuskin olisikaan (onkaan) minua huijata. Mittariin ”turistimoodi” päälle, kiertelyä kiertoteitä pitkin jne.
Vietnamista on muuten sanottu useissa eri lähteissä, että se on Indokiinan alueen turvallisin maa ja tämän tiedon voin kyllä helposti allekirjoittaa. Vaikka olen kävellyt ympäriinsä kapeilla ja hämyisillä kujilla ilta-aikaan, en ole kokenut minkäänlaista turvattomuuden tunnettu. Toki täälläkin varmasti rikoksia tapahtuu ja taskuvarkaista on varoiteltu etenkin Ho Chi Minhissä, mutta täytyy myös muistaa näiden olevan miljoonakaupunkeja. Täällä on todella miellyttävää kulkea ympäriinsä.
Vähän videopätkää Hanoista
Pieniä kojuja ja kuppiloita on joka paikassa.
Vanhoja propagandajulisteita kaupan
Painelin sisään ensimmäiseen miellyttävännäköiseen hotelliin tiedustelemaan vapaita huoneita. Ylimmästä kerroksesta löytyi 20 eurolla pieni huone, joka oli edellisen huoneeni kylpyhuoneesta ehkä 1/4 kokoinen :-) En jäänyt kuitenkaan hotellille sen pidemmäksi aikaa vaan lähdin vilkkaalle kadulle pyörimään. Tunnelma oli jotenkin toisenlainen kuin Etelä-Vietnamissa. Sää on viileämpi ja ihmisillä on jopa toppatakkeja päällä (n. 15-18 astetta). Ravintoloiden ja suitsukkeiden tuoksut virtasivat kun poikkelehdin pitkin poikin aluetta.
Tätä tunnelmaa, tuoksuja ja vilinää on mahdotonta kuvailla tai vangita valokuviin. Ihmiset ovat kaduilla omissa askareissaan ja pienillä muovisilla tuoleilla istutaan illallista nauttien. Taksimatkan perusteella vaikuttaisi myös, että Hanoi on arkkitehtuurisesti erilainen Ho Chi Minhiin verrattuna ja kommunistinen ote näkyy täällä selkeämmin. Talot ovat vietnamissa hyvin kapeita, mutta pitkiä/syviä. Tähän puoleen tutustun kuitenkin tarkemmin huomenna.
Söin kadulla reissun ehdottomasti parhaan ruuan. Lihaa, kasviksia ja riisiä. Olin juuri ajatellut kirjoittaa, että tämä vietnamilainen keittiö ei ole ihan oma juttuni, mutta tämä annos oli kyllä täysi kymppi! Hintaa ruualle ja Sprite –tölkille tuli kolmisen euroa. Lopulta olin taas sen verran eksyksissä, että otin polkupyöräriksan, jolla matkasin 1,5 eurolla hotelille.
Kuvassa näyttää jotenkin niin synkältä, mutta tunnelma oli hieno, värikäs, äänekäs ja vilkas.
En vielä saanut selville tämän taustoja, mutta muistelisin aikaisemmiltakin reissuilta että kyse on jostain uskonnollistyyppisestä tavasta, mutta pitää vielä selvittää tarkemmin.
Päätös lähteä Hanoihin oli ehdottomasti oikea, vaikkei se alun perin ihan suunnitelmissa ollutkaan.
Uuden vuoden yö meni vähän pitkäksi, joten heräsin aamulla vasta yhdeksän aikaan. Aamiaisen jälkeen kävelin hotellin rannalle ja nukuin rantatuolissa vielä pienet unet. Olin varannut yöllä lennon pääkaupunki Hanoihin ja lento lähtisi kello 14:30. Olin joutunut ostamaan Business Class –lentolipun, sillä kaikki normaalihintaiset liput oli loppuunmyyty. Sain kentällä kouraani lipun Nha Trangin vaatimattoman lentokentän Business Loungeen, jossa kävin hörppäämässä cokiksen. Lentokoneessa istuin rivillä 1 leveillä penkeillä. Kyllä reppureissaajan kelpaa ;-)
Pieniä kojuja ja kuppiloita on joka paikassa.
