Olin reilu vuosi sitten lasten kanssa katsomassa Jokereiden jääkiekkojoukkueen vieraspeliä Riikassa. Muutaman päivän reissu meni mukavasti ja lapset tykkäsivät. Niinpä päätimme lähteä uudelleen pelireissuun ja tällä kertaa yhdistimme samalle matkalle pelit Zagrebissa ja Bratislavassa.
Lensimme sunnuntaiaamuna Budapestiin, jossa olen itse käynyt viimeksi yli 15 vuotta sitten. Otimme bussin lentokentältä ja jatkoimme metrolla kaupungin keskustaan. Jokeripipoiset lapset Hilla (10v) ja Vilho (7v) kulkivat kaupungilla kuin vanhat tekijät eikä kirpsakka seitsemän asteen pakkanenkaan tuntunut missään. Suomesta lähtiessämme maahan oli satanut vasta ensimmäiset lumet, mutta täällä lunta oli enemmänkin.
Olin reilu vuosi sitten lasten kanssa katsomassa Jokereiden jääkiekkojoukkueen vieraspeliä Riikassa. Muutaman päivän reissu meni mukavasti ja lapset tykkäsivät. Niinpä päätimme lähteä uudelleen pelireissuun ja tällä kertaa yhdistimme samalle matkalle pelit Zagrebissa ja Bratislavassa.
Lensimme sunnuntaiaamuna Budapestiin, jossa olen itse käynyt viimeksi yli 15 vuotta sitten. Otimme bussin lentokentältä ja jatkoimme metrolla kaupungin keskustaan. Jokeripipoiset lapset Hilla (10v) ja Vilho (7v) kulkivat kaupungilla kuin vanhat tekijät eikä kirpsakka seitsemän asteen pakkanenkaan tuntunut missään. Suomesta lähtiessämme maahan oli satanut vasta ensimmäiset lumet, mutta täällä lunta oli enemmänkin.
Heitimme kamat Airbnb kämpällemme ja lähdimme kaupungille. Kämppä oli oikein mukava ja erinomaisella sijainnilla aivan St. Stephen’s Basilican vieressä. Kiertelimme kaupungilla ja kävimme syömässä Pasta Carbonarat. Piipahdimme myös keskustassa sijainneessa maailmanpyörässä, josta oli upeat maisemat kaupungin ylle.
Seuraavana aamuna lähdimme hakemaan autoa Europcarin toimistolta. Luottokortin kanssa oli hieman ongelmia, sillä kortin siru on mennyt rikki ja vuokraamo halusi ottaa kortilta varauksen vakuudeksi. Onneksi lopulta toinen kortti toimi ja pääsimme matkaan.
Ajoimme 3,5 tuntia Zagrebiin. Ajokeli oli paikoin varsin huono lumisateen vuoksi, vaikka tiet muuten olivatkin hyvässä kunnossa. Saavuimme Zagrebiin, jossa sielläkin olen käynyt muutama vuosi sitten, tosin kesäaikaan. Parkkeerasimme auton Airbnb kämppämme vastapäätä sijainneen Sheraton hotellin parkkihalliin, heitimme kamat asunnolle ja lähdimme samantien kävelemään sporttibaariin, jonne oli kokoontunut noin 80 Jokerit-fania katsomaan Suomen ja Ruotsin välistä nuorten MM-kisojen välieräottelua. Tunnelma oli katossa kun Suomi hallitsi ottelua ja vei sen lopulta nimiinsä 2-1 lukemin. Hilla pääsi haastattelemaan videolle myös Jokereiden toimitusjohtajaa.
Ottelun jälkeen oli edessä vielä toinen matsi, sillä lähdimme samantien jatkamaan kohti vanhaa Dom Sportova -hallia, jossa Jokerit kohtaisi Medvesackin joukkueen. Liput otteluun maksoivat vaivaiset viisi euroa ja muutenkin hintataso oli edullinen. Olut 2 euroa ja popcornit n. 1,5 euroa. Vaikka lippumme olivat B-katsomoon, ohjasi järjestyksenvalvoja meidät samaan katsomoon muiden Jokerifanien kanssa, jossa olikin hyvin tilaa. Ottelu oli vauhdikas ja fanit huutelivat hyvässä hengessä keskenään välillä Jokerifanien huutaessa Medvesackia ja paikallisten huutaessa Jokereiden nimeen.
Jokerit voitti ottelun 2-4. Lähdimme hallilta muun porukan mukana vielä hallin toisessa päässä sijainneeseen baariin, jossa paikalliset odottivat pelaajien nimmareita. Me päätimme kuitenkin jatkaa takaisin kämpille ja matkalla taksille huomasimmekin Jokeripelaajien kävelevän kohti bussia, joten saimme heitettyä parit yläfemmat pelaajien kanssa.
Aamulla kiertelimme hetken Zagrebissa, mutta ehkä tällainen kilometrien kaupungillakävely etenkin pakkasella ei ole aivan lasten lempipuuhaa, joten pienen lenkin jälkeen jatkoimme autolla takaisin Budapestiin. Jääkiekon täyttämä reissu jatkui vielä illalla kun löysin kivan sporttibaarin, josta tuli Nuorten MM-kisojen finaaliottelu suorana. Paikalla oli myös muutamia muita suomalaisia ja juhlat pääsivät käyntiin kun Kasperi Kapanen niittasi jatkoajalla kiekon Venäjän reppuun!
Keskiviikkoaamuna lähdimme taksilla Budapestin rautatieasemalle, jossa hyppäsimme Bratislavaan menevään junaan. Kahden ja puolen tunnin junamatka kului mukavasti lasten näpytellessä kännyköitään ja välillä maisemia katsellen. Bratislavassa sijainneen Airbnb asuntomme isäntä oli meitä vastassa ja kuljetti meidät asunnolle. Hetken aikaa luulin meidän saapuneen väärälle asemalle, mutta lopulta näimme nimilapulla varustetun kaverin meitä vastassa.
Kaikki Airbnb kämpät olivat reissussa todella hyviä, myös täällä Bratislavassa vaikkei se aivan muiden tasoon yltänytkään. Hintaa majoituksille hyvällä sijainnilla tuli 30-50 euroa yöltä, joten olimme erittäin tyytyväisiä.
Lähdimme tutustumaan Bratislavan vanhaan kaupunkiin ja törmäsimme heti useisiin Jokeripipoisiin faneihin, joista osa oli tuttuja jo Zagrebista. Kävimme syömässä (joo, Mäkissä..) ja jälkiruuaksi ostimme vohvelit jäätelöllä ja suklaalla. Herkuteltu on tällä reissulla aivan riittämiin ja kotona saakin sitten alkaa herkkutauko!
Päätimme lähteä hallille hyvissä ajoin ja nappasimme nelosratikan. Kävelimme Jokeri- ja Slovan-fanien letkassa puolen kilometrin matkan hallille ja menimme sisään. Lipun tarkistusjonossa järjestyksenvalvoja kuitenkin pysäytti meidät ja kielsi viemästä järjestelmäkameraa sisään. Jouduimme hetken pohtimaan mitä voisimme tehdä, sillä mitään säilytyspaikkaa ei myöskään tarjottu. Lopulta saimme vietyä kameran alakerrassa sijainneeseen kahvilaan ja pääsimme vihdoin sisään.
Jokerifanit olivat siellä täällä ympäri hallia, joten siinä mielessä samanlaista tunnelmaa ei ainakaan meidän kohdalla hallia päässyt syntymään kuin Zagrebissa. Toisaalta täällä yleinen meininki oli varsin erilaista kuin Zagrebissa: halli oli täynnä, möykkä kovaa ja puitteet kaikinpuolin kohdillaan. Silti jotenkin Zagrebin autenttinen tunnelma Jokerikatsomossa oli jotenkin mieleenpainuvampi. Kuvasin alkumatsista reilut kymmenen minuuttia suoraa lähetystä Periscopella: välillä pelitilanteita ja välillä Hillan kannustustanssia kuvaten. Katsojia lähetykselle ehti tulla kuutisenkymmentä!
Peli oli Jokereilta laiskanlaista, vaikka se matsia hieman hallitsikin. Slovan iski taululle 4-2 voittolukemat laittamalla vielä viimeisen tyhjiin ja vaikka Jokerit pääsi pelaamaan loppuhetkillä neljä minuuttia ylivoimaa. Pisteet jäivät siis tällä kertaa Slovakiaan. Matsin jälkeen näimme vielä Hillan ja Vilhon vanhaa päiväkotiopea Tuomoa, jonka tiesimme tulleen myös katsomaan matsia. Vaihdoimme kuulumiset ja lähdimme talsimaan ravintolan kautta kohti majapaikkaamme.
Vauhdikkaan ja jääkiekontäyteisen reissun viimeinen päivä oli kauniissa Wienissä, jonne menimme junalla aamupäivällä. Kiertelimme vanhaa kaupunkia kävellen ja hevoskyydillä, kävimme syömässä ja tutustuimme upeaan katedraaliin. Kiertelyn jälkeen menimme lentokenttäjunalla kentälle ja lensimme useiden Jokerifanien kanssa samalla koneella Helsinkiin, jonne saavuimme puoli yhdeltätoista illalla.
Upea reissu. Kaikki meni hyvin, lapset käyttäytyivät keskimäärin todella hyvin ja tuntuivat tykkäävän vauhdikkaasta reissaamisesta. Vaikka menoa ja meninkiä riitti, ei reissu tuntunut kuitenkaan liian raskaalta. Näimme paljon eri paikkoja neljässä eri maassa ja tämän reissun jälkeen olemme taas mahtavan kokemuksen rikkaampia!
Matkanne näytti olevan täynnä menoa ja meininkiä. Kai joku matkustusgeeni, a.k.a matkabugi, periytynyt iskältä lapsille :)
Vieläkö on IN kerätä pelaajakortteja niin kuin 90-luvulla? Koulunpojat vaihtoi ala-asteella NHL-liiga kortteja sormet sauhuten. Taitaa olla tuokin harrastus siirtynyt digimuotoon.
Hienoimmat ottelut, joita on tullut katsottua kotisohvalta, ovat ehdottomasti Canada-Venäjä ja Tsekki-Venäjä ja Slovakia-Venäjä. Noiden joukkueiden pelitekniikka ja -taktiikka ovat yleensä olleet huippulaatua.