Sekalaisia huomioita Afrikan-reissulta

Reissu onnistui erinomaisesti. Näimme ja koimme paljon, vaikka "Big Five" eläinviisikosta jäikin puuttumaan Leopardi. Jannen autojuttuja oli toisinaan vaikea jaksaa kuunnella, mutta kyllä sitä kuitenkin kestää kun tietää olevansa näinkin eksoottisessa maassa keskellä kaikkea uutta. 

Tässä hieman sekalaisia huomioita reissusta.

Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, Sambiassa ja Botswanassa on kaikissa vasemmanpuoleinen liikenne. Alkuun oli hieman outoa ajaa “väärällä puolella” tietä, mutta nopeasti siihen tottui. Välillä ohittamaan lähtiessä sitä kuitenkin pisti pyyhkimet päälle vilkun sijaan :)

Rajamuodollisuudet menivät Etelä-Afrikan ja Zimbabwen välistä Beitbridgen raja-asemaa lukuunottamatta varsin jouhevasti. Jostain syystä asiat on vain tehty Beitbridgessä todella vaikeaksi. Juttelimme zimbabwelaisen Uber-kuskin kanssa asiasta ja hän sanoi, ettei hän ikinä käytä Beitbridgeä sen hitauden vuoksi. Prosessia ei kuitenkaan haluta nopeuttaa, sillä siellä kukoistaa korruptio ja paikalliset hyötyvät hitauden tuomasta mahdollisuudesta saada dollareita. Paikalliset ihmiset joutuvat kuitenkin jonottamaan raja-asemalla jopa päiviä! Mutta kuskin mukaan heitä asia ei haittaa ja he ovat vain niin tottuneita siihen.

Reissu onnistui erinomaisesti. Näimme ja koimme paljon, vaikka "Big Five" eläinviisikosta jäikin puuttumaan Leopardi. Jannen autojuttuja oli toisinaan vaikea jaksaa kuunnella, mutta kyllä sitä kuitenkin kestää kun tietää olevansa näinkin eksoottisessa maassa keskellä kaikkea uutta. 

Tässä hieman sekalaisia huomioita reissusta.

• Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, Sambiassa ja Botswanassa on kaikissa vasemmanpuoleinen liikenne. Alkuun oli hieman outoa ajaa “väärällä puolella” tietä, mutta nopeasti siihen tottui. Välillä ohittamaan lähtiessä sitä kuitenkin pisti pyyhkimet päälle vilkun sijaan :)

• Rajamuodollisuudet menivät Etelä-Afrikan ja Zimbabwen välistä Beitbridgen raja-asemaa lukuunottamatta varsin jouhevasti. Jostain syystä asiat on vain tehty Beitbridgessä todella vaikeaksi. Juttelimme zimbabwelaisen Uber-kuskin kanssa asiasta ja hän sanoi, ettei hän ikinä käytä Beitbridgeä sen hitauden vuoksi. Prosessia ei kuitenkaan haluta nopeuttaa, sillä siellä kukoistaa korruptio ja paikalliset hyötyvät hitauden tuomasta mahdollisuudesta saada dollareita. Paikalliset ihmiset joutuvat kuitenkin jonottamaan raja-asemalla jopa päiviä! Mutta kuskin mukaan heitä asia ei haittaa ja he ovat vain niin tottuneita siihen.

• Emme kokeneet matkan aikana erityisiä turvallisuusuhkia, joskaan emme myöskään liikkuneet kovin paljoa erityisen epämääräisillä alueilla. Pimeä tulee aikaisin eikä valoja juuri ole, joten pimeällä ryöstetyksi tuleminen on todennäköisempää. Meitä ohjeistettiin myös pitämään aina auton ovet lukittuina ajaessa, sillä liikennevaloissa ja esim. junan ylitystä odottaessa tulee helposti ryöstetyksi. Odotimme kovasti että joku olisi tullut nykimään ovesta, mutta ei tällä kertaa.

• Autokanta oli kaikissa maissa yllättävän hyvä. Erityisesti Botswanassa ja Etelä-Afrikassa. Toki mukaan mahtui paljon romuautojakin, mutta keskimäärin autokanta oli hyvä.

• Polttoaine (diesel) oli Zimbabwessa huomattavasti kalliimpaa kuin Etelä-Afrikassa ja Botswanassa. Esim. Botswanassa litrahinta oli n. 0,75 euroa kun se Zimbabwessa oli 1,3 euroa.

• Pimeä tulee iltaseitsemään mennessä eikä kaduilla ole valoja. Teiden varsilla on paljon aaseja, lehmiä ja vuohia, jotka vielä pimeän myötä tulevat tielle. Ajamista pimeällä on siis vältettävä!

• Botswanasa kansallispuistojen kävijämääriä kontrolloidaan ja majoituskapasiteetti on varsin maltillinen. Meidänkin olisi pitänyt etukäteen buukata majoitus ja nyt lähinnä low seasonin myötä meille oli tilaa alueella. Leirintäalueen autopaikka ei sekään ollut ihan ilmainen sillä hintaa tuli n. 50 euroa/henk/yö joka muuhun hintatasoon nähden oli korkea.

• Ajomatkaa tuli yhteensä vähän reilut 3500 kilometriä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että päätiet olivat hyvässä kunnossa. Erityisesti Etelä-Afrikassa ja Botswanassa tiet olivat hyviä, Zimbabwessa toisinaan vähän heikompia. Kansallispuistoissa hiekkatiet olivat mutkittelevia ja ajoittain vaikeakulkuisia. Sateella voisi olla todellisia haasteita joissakin kohdin. Liikennekulttuuri oli odotettua parempi ajamillamme alueilla (vaikka toki Suomeen verrattuna aivan jotain muuta), toki pääkaupungit Harare (Zimbabwe) ja Lusaka (Sambia) voivat olla aika mielenkiintoisia paikkoja.

• Puhelinverkkoa saatika nettiä ei ollut tarjolla juurikaan Botswanassa ja Zimbabwessa kansallispuistojen alueilla tai kaupunkien väleillä. Joku verkko siellä kyllä on, mutta ainakaan meidän puhelimet eivät päässeet siihen kirjautumaan. Jos jotain olisi käynyt kansallispuistossa, ei apua olisi siis kovin helposti saanut.

• Kaikissa vierailemissamme maissa puhutaan laajasti englantia ja toisin kuin monissa muissa maissa täällä pärjää erinomaisesti englannilla.

• Luottokorttien kanssa oli hieman ongelmia. Jostain syystä mun Mastercard ei useinkaan toiminut ainakaan ilman useampaa yritystä. Jannen debit-kortti puolestaan toimi yllättäen paremmin. Lisäksi kansallispuistoissa piti ainakin pääsääntöisesti maksaa käteisellä, joten käteistä on hyvä pitää mukana. Automaatteja löytyi kaupungeista hyvin.

• Länsimaalaisia tai valkoihoisia ei juurikaan matkan aikana nähty Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta. Oli myös mielenkiintoista jutella zimbabwelaisen Uber-kuskin kanssa Zimbabwen tilanteesta. Zimbabwessa pieni valkoinen vähemmistö piti aikaisemmin sortaen yllä valtaa, mutta Mugabe jakoi valkoihoisten maat mustille. Aluksi tämä ajoi maan täydelliseen katastorfiin, mutta tilanne parani myöhemmin hieman. Zimbabwelaisen kuskimme mukaan maa kuitenkin tarvitsee valkoihoisia, sillä monet mustat paikalliset eivät halua perustaa yrityksiä, vaan olla töissä.

• Leirintäalueet olivat pääosin varsin siistejä ja hyviä. Hintaa tuli n. 9 eurosta sinne 50 euroon yöltä/henk. 

• Zimbabwessa on nykyään käytössä Yhdysvaltojen dollari, joka juontaa juurensa hyperinflaation jälkimaininkeihin, jolloin miljardien seteleillä ei voinut ostaa juuri mitään. Ostin muistoksi muutamia hyperinflaation aikaisia seteleitä. Juttelimme paluumatkalla kentälle zimbabwelaisen Uber kuskin kanssa siitä, miten valuutan vaihto dollareihin kävi. Käytänössä kaikki Zimbabwen raha oli arvotonta eikä sitä siis juuri pystynyt vaihtamaan dollareihin. Ihmiset menettivät siis käytännössä kaiken rahallisen omaisuutensa. Jotenkin asiat kuitenkin sitten etenivät ja erilaisen vaihdanta talouden ja mustanpörssin toimet kukoistivat.

• Erityisesti Zimbabwessa, mutta jonkin verran myös Botswanassa oli teiden varsilla poliisien pysäytyspisteitä. Monissa paikoissa vain avattiin ikkuna ja päästiin jatkamaan samantien. Botswanan puolella oli myös muutamia pisteitä, joissa autoa hieman tarkistettiin ja ajettiin desinfiointiaineen yli autolla tautien leviämisen estämiseksi

• Victoria Fallsilla kuivin ajankohta on marraskuu ja nyt joulukuussakin vettä oli melko vähän. Muutamasta kohdasta sitä syöksyi maahan reippaasti, mutta iso osa putouksesta oli kuivana. Toukokuu on puolestaan vetisin ajankohta, mutta silloin vesihöyry käytännössä estää kokonaan putouksen näksemisen, joten ehkä paras aika on aikaisin keväällä.

• Meillä oli tärkeimmät rokotukset kunnossa ja lisäksi otimme keltakuumerokotuksen. Keltakuumetta esiintyy käsittääkseni Sambiassa, mutta ei aivan rajalla kuitenkaan. Jossain kuitenkin luki, että maahantulo Sambiasta voidaan estää, ellei rokotuksesta ole todistusta, joten se on hyvä olla mukana. Meiltä todistusta ei kysytty.