Upea Geysir, historiallinen Þingvellinr ja massiivinen Gullfossin vesiputousPerjantai 26.6.2015 - Mikko
Kävin palauttamassa huoneen avaimen ja starttasin auton, jonka olin jättänyt parin korttelin päähän parkkiin. Kiertelin hetken Reykjavikin keskustaa ja kävin syömässä maukkaan aamupalan: pannukakkuja, mustikoita, vaahterasiirappia ja kahvia. Tällä aamu lähtee hyvin käyntiin! Zimbabwelainen tyttö kolisteli neljän hengen hostellihuoneessani mennessään aamutoimille. Heräsin kolinaan ja nousin itsekin ylös. Järjestelin tavaroitani ja laitoin kännykän latautumaan. Akku on nykyään todella surkea, eikä se kestä käyttöä montaakaan tuntia. Käväisin myös suihkussa ja palattuani huoneeseen, juttelin hetken tämän Iso-Britanniassa asuvan zimbabwelaisen kanssa. Hän kehui kovasti kotimaataan ja kehotti käymään. Miksei!
Kävin palauttamassa huoneen avaimen ja starttasin auton, jonka olin jättänyt parin korttelin päähän parkkiin. Kiertelin hetken Reykjavikin keskustaa ja kävin syömässä maukkaan aamupalan: pannukakkuja, mustikoita, vaahterasiirappia ja kahvia. Tällä aamu lähtee hyvin käyntiin! Tänään olikin tiedossa puuhakas päivä, sillä lähdin ajelemaan kohti nk. ”Golden Circleä”, jonka varrella on useita merkittäviä nähtävyyksiä. Kävin kuitenkin nopeasti ostamassa autolaturin keskustan ulkopuolella sijainneesta kauppakeskuksesta. Tämä autolaturi osoittautuikin lopulta todella tärkeäksi kapistukseksi!
Ensimmäinen etappi oli Žingvellinr. Žingvellirin käräjäkivillä kokoontui vuosittain allting, yksi Euroopan vanhimmista parlamenteista. Siellä puhemies luki ääneen lakia, paikka toimi tuomioistuimena, ja tarvittaessa säädettiin uusia lakeja. Vuonna 999 tai 1000 puhemies julisti siellä kristinuskon Islannin viralliseksi uskonnoksi. Samalla paikalla julistettiin myös Islanti itsenäiseksi valtioksi 17. kesäkuuta 1944. Täällä Euraasian ja Amerikan mannerlaatat kohtaavat ja erkanevat hiljalleen toisistaan. Näky oli todella upea!
Jatkoin matkaa Geysiriin, joka on tunnettu kuumista lähteistä ja jonka nimestä on tullut jo yleisnimi tämän kaltaisille lähteille. Alueen lähettyville oli rakennettu hotellia, ravintolaa ja iso parkkialue. Turisteja pyöri alueella, mutta ei kuitenkaan aivan mahdottomasti. Pistin auton parkkiin ja lähdin kävelemään kohti lähdettä. Jo matkan varrella oli useita höyryäviä onkaloita, mutta se suurin aktiivisista geysireistä, Strokkur, oli pienen kävelymatkan päässä. Ihmisiä oli kerääntynyt geysirin ympärille ja aina noin viiden minuutin välein lähde purkautui taivaalle ihmisten huokausten saattelemana. Kuvasin purkauksen ensin ”väärältä suunnalta”, sillä tuuli painoi purkautuneen vesimassan minua ja muutamaa kymmentä muuta ihmistä kohden kastellen meidät.
Geysirejä esiintyy tuliperäisillä alueilla, joiden maaperässä on halkeamia, maanpinnalle ulottuvia onkaloita ja pohjavettä. Onkaloon valuva vesi kuumenee vulkaanisen lämmön vaikutuksesta onkalon pohjalla. Vedenpaineen takia vesi voi ylikuumentua, eli sen lämpötila voi nousta yli sata-asteiseksi. Lopulta vesi kuitenkin alkaa kiehua. Höyry työntää nyt vettä pois onkalosta ja vesipatsaan näin mataloituessa sen paino ja siis veden paine pohjalla alenee. Ylikuumentunut vesi höyrystyy tällöin nopeasti ja työntää lisää vettä pois onkalosta. Tämä ketjureaktio saa aikaan purkauksen. Jos onkalo on ylöspäin suppeneva, purkauksesta tulee näyttävä kun suuri määrä höyryä purkautuu kapeasta aukosta. Katselin muutaman purkauksen, jonka jälkeen lähdin nousemaan vielä ylös kukkulalle. Matkan varrella oli muutamia pulppuavia ja höyryäviä lähteitä, mutta ne eivät purkautuneet samalla tavalla. Ylhäältä oli upeat maisemat vehreään maastoon.
Golden Circlen viimeinen etappi oli mahtava Gullfossin vesiputous. Valtavan vesiputouksen jylinä kuului jo kaukaa kun kävelin putousta kohti. Polku kulki aivan putouksen luokse ja vesihöyry teki ilmasta kosteaa. Sateiden ja jäätiköiltä sulavan veden ansiosta Gullfossin läpi on virrannut vettä enimmillään 2000 m³/s, jolloin se on hetkellisesti ollut Euroopan suurin vesiputous. Normaalisti Islannin pohjoisosassa sijaitseva Dettifoss (jossa käyn huomenna) on kuitenkin vesimäärältään Gullfossia suurempi.
Vesiputoukset ovat uskomattomia. Veden voima on täysin käsittämätön ja niiden vieressä tuntee itsensä todella pieneksi. Kello oli hieman yli viisi kun Golden Circle oli käyty läpi. Tarkoituksenani oli lähteä ajelemaan illaksi kohti pohjoista ja päätin koukata ensin Snaefellsnesin kautta. Snaefellsnesin on Länsi-Islannissa sijaitseva kansallispuisto ja sinne oli matkaa parisataa kilometriä. Automatka oli jälleen uskomattoman upea. Täällä Islannissa maisemat vaihtuvat nopeasti ja välillä ajellaan tasaisella kun hetkeä myöhemmin ollaankin kapuamassa vuorenrinnettä ylös. Horisontissa näkyy lumihuippuisia vuoria ja välillä maisemat ovat kuin vieraalta planeetalta.
Täällä ajellessa oikeastaan turtuu näihin kauniisiin maisemiin. Olin ehkä odottanut Snaefellsnesiltä hieman enemmän, mutta toisaalta auringon paistaessa taivaalta ja näitä upeita maisemia katsellen ei voinut olla kuin tyytyväinen. Ja totta puhuakseni tämä on alue, jonne pitäisi mennä ajan kanssa patikoimaan ja löytämään ne upeat paikat. Mutta jääpähän jotain seuraavaakin Islannin reissua varten! Jatkoin matkaa läpi kansallispuiston ja ajoin Olavsvikin pikkukylän ohi. Kävin kahvilla paikallisessa kuppilassa ja pohdin mitä tällaisen pikkukylän asukkaat mahtavat tehdä työkseen. Ilmeisesti kalastus on alueen tärkein elinkeino.
Olin ajatellut alun perin majoittua jonnekin näillemain riippuen siitä, missä päin Islantia sitä ollaankaan illan hämärtyessä. No, iltahan ei oikeastaan täällä tähän aikaan vuodesta hämärry ja upeassa aurinkoisessa ilmassa ajaminen maistui ja painelin menemään eteenpäin välillä upeita maisemia kuvaamaan pysähtyen. Yhdellä taukopaikalla törmäsin saksalaiseen valokuvaajaan, joka oli ollut Islannissa nyt kolme viikkoa yhteensä viiden kuukauden mittaisella reissullaan. Hän harmitteli hieman kirkasta auringonpaistetta ja kaipasi kuviansa varten hieman lisää pilviä. Hän tarjosi minulle retkikeittimestään nuudeleita, mutta minulla ei ollut minkäänlaista lautasta, joten illallinen jäi nyt väliin. Kuvaaja kehui kameraani ja kerroin hieman nolostellen, että olen vain amatöörikuvaaja joka käyttää pääasiassa automaattiasetuksia. Saksalainen järkyttyi ja kehotti minua menemään kuvauskouluun. Ehkäpä menenkin! Laitoin navigaattoriin kohteeksi jo Islannin toiseksi suurimman kaupungin Akukyerin. Sinne oli kuitenkin matkaa satoja kilometrejä, joten ajattelin ajaa sen aikaa kun jaksan ja pysähtyä sitten johonkin majataloon yöksi. Minua ei kuitenkaan väsyttänyt ja jatkoin matkaa vielä tovin. Lopulta aurinkokin alkoi jo painumaan hieman horisontin taakse ja kello oli jo puolen yön. Ajattelin, että voisin nyt pysähtyä seuraavaan majapaikkaan. Sellainen löytyikin pienen ajomatkan päästä, mutta valitettavasti se oli täyteen buukattu. Niinpä päätin ajaa tienvarteen ja nukkua ”tilavan” Huyndai autoni takapenkillä. Parkkeerasin auton ja nostin reput takapenkiltä. Laitoin hupparin päälle ja sullouduin ohueen makuupussiin. Ahtaasta tilasta huolimatta sain unen päästä kiinni, mutta yö viileni nopeasti. Kaivoin puoliunessa repusta fleecepaidan ja vedin vielä pyyhettäkin päälle, mutta ehkä viiteen asteeseen laskenut lämpötila tuntui luissa ja ytimissä. Sain kuitenkin nukuttua, vaikka heräsin muutaman kerran aivan jäässä.
Aamulla aurinko alkoi kuitenkin jälleen lämmittää ja aurinko paistoi suoraan auton ikkunasta. Herätyskelloni soi aamukahdeksan jälkeen ja nousin hieman tokkurassa autosta. Oli aika jatkaa matkaa kohti Akukyeriä! |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
Zimbabwelainen tyttö kolisteli neljän hengen hostellihuoneessani mennessään aamutoimille. Heräsin kolinaan ja nousin itsekin ylös. Järjestelin tavaroitani ja laitoin kännykän latautumaan. Akku on nykyään todella surkea, eikä se kestä käyttöä montaakaan tuntia. Käväisin myös suihkussa ja palattuani huoneeseen, juttelin hetken tämän Iso-Britanniassa asuvan zimbabwelaisen kanssa. Hän kehui kovasti kotimaataan ja kehotti käymään. Miksei!
