Heräsimme myöhään Rozbehin luota. Edellisilta oli mennyt pitkäksi istuskeltuamme huoneemme lattialla Rozbehin perheen kanssa vesipiippua poltellen ja ”vesisnapseja” juoden. Niitä taisi illan aikana mennäkin toistakymmentä. Naiset puuhailivat keittiössä ja valmistivat meille aamiaista. Joimme jälleen hyvät kahvit ja söimme kananmunia. Meillä ei ollut kiire mihinkään.
Ennen puolta päivää lähdimme tutustumaan hieman tähän Esfahanin ulkopuolella olevaan Shahin Shahrin pikkukaupunkiin, jossa Rozbeh perheineen asustelee. Rozbehin isä on jo eläkkeellä öljy-yhtiöstä, mutta nyt molemmat pojat työskentelevät samassa paikassa tehden töitä kahden viikon pätkissä.
Heräsimme myöhään Rozbehin luota. Edellisilta oli mennyt pitkäksi istuskeltuamme huoneemme lattialla Rozbehin perheen kanssa vesipiippua poltellen ja ”vesisnapseja” juoden. Niitä taisi illan aikana mennäkin toistakymmentä. Naiset puuhailivat keittiössä ja valmistivat meille aamiaista. Joimme jälleen hyvät kahvit ja söimme kananmunia. Meillä ei ollut kiire mihinkään.
Ennen puolta päivää lähdimme tutustumaan hieman tähän Esfahanin ulkopuolella olevaan Shahin Shahrin pikkukaupunkiin, jossa Rozbeh perheineen asustelee. Rozbehin isä on jo eläkkeellä öljy-yhtiöstä, mutta nyt molemmat pojat työskentelevät samassa paikassa tehden töitä kahden viikon pätkissä.
Kaupunki on siisti ja ehkä täkäläisen mittapuun mukaan modernikin. Talot ovat täällä usein vankkarakenteisen oloisia verrattuna moniin muihin Aasian maihin. Vaikka jälleen suomalaisen mittapuun mukaan paikat näyttävät ränsistyneiltä ja välillä sotkuisiltakin, on täällä varsin siistiä. Piipahdimme tietysti kaupungin parhaassa vesipiippupaikassa.
Palasimme takaisin kotiin, jossa meille oltiin jo valmisteltu maittavaa lounasta. Tarjolla oli kalaa, katkarapuja, leipää, riisiä ja salaattia. Koko perhe oli kasassa ja ruoka maistui. Erikoinen yksityiskohta oli se, että pöydälle oli laitettu kertakäyttöpöytäliina. Ruokailun jälkeen lautasille jääneet ruuantähteet kaadettiin pöytäliinalle, joka sitten kannettiin roskiin. Kätevää!
Ruuan jälkeen haimme Rozbehin parhaan ystävän Amirin (eri Amir kuin eilen) matkan varrelta mukaan. Olimme aluksi liikkeellä kahdella autolla, sillä illalla palautimme lainassa olleen Saipan takaisin omistajalleen. Olin rikkonut takaoven kahvan, mutta se oli kuulemma ”no worries”.
Uuden vuoden loma oli päättymässä. Joidenkin ennakkotietojen mukaan Newruuz eli uusi vuosi on huono aika matkustaa Iranissa. Emme tietysti osaa sanoa millaista olo olisi ollut muuna aikana, mutta meille tämä oli varmasti ihan hyvä juttu (tosin myöhemmin Teheranissa ja Kaspianmeren rannalla huomasimme, että monet paikat olivat kiinni ja ihmisiä liikenteessä melko vähän). Rozbeh kavereineen oli lomilla ja he pystyivät hengailemaan kanssamme kaupungilla. Toisaalta bussit ja junat ovat tähän aikaan hyvin täysiä ja ilman apua Shirazissa ja täällä Esfahanissa olisi lippujen hankinta ollut kyllä kovan työn takana.
Rozbeh oli onnistunut varaamaan edellisenä päivänä meille bussiliput Teheraniin. Lähtö olisi ensi yönä 1:20 ja saapuminen Teheraniin aikaisin aamulla. Yöbussi sopii meille hyvin, sillä se säästää aikaa eikä majapaikasta tarvitse huolehtia. Noukimme liput terminaalista ja jatkoimme matkaamme.
Esfehanin läpi kulkevan joen ylitse kulkee useita siltoja, joista muutama on erityisen upeita ja historiallisesti merkittäviä. Kävelimme Pol-e Si-o-Seh ja Pol-e Chubi silloilla, jotka on rakennettu joskus 1600-luvun tienoilla. Vierailimme myös Saint Jospeh of Arimathea kirkossa, jossa oli upeita seinä- ja kattomaalauksia. Oli jälleen mielenkiintoista nähdä, että vastoin yleistä mielikuvaa Iranista, täällä on myös muiden uskontojen edustajia ja he elävät rauhanomaisesti keskenään. Iranissa on jopa juutalaisvähemmistö.
Illalla pistäydyimme vielä suuressa kauppakeskuksessa, mutta se oli hieman turha keikka, sillä emme olleet aikaisessa ostaa mitään eivätkä kauppakeskukset ole erityisesti meidän mieleemme. Kello oli jo melko paljon ja nälkä kurni vatsassa. Söin palan suklaata.
Matkan varrella pysähdyimme mielenkiintoiseen katukuppilaan, josta tilasimme todella hyvät falavelileivät. Ruoka todella maistui tässä kohtaa päivää, sillä kello lähenteli jo ilta kymmentä. Saavuttuamme takaisin kämpille keräilimme kamamme kasaan ja hengailimme vielä hetken näiden uusien ystäviemme kanssa vesipiipun kiertäessä ringissä. Kyselimme vinkkejä Teheraniin ja tiedustelimme hyviä paikkoja Teheranin lähialueilla. Saimme vinkin lähteä tutustumaan Kaspianmeren rannalla sijaitseviin Chalusiin, Namakabrudiin, Tonekaboniin ja Ramsariin.
Näiden kahden päivän aikana olimme heittäneet paljon hyväntahtoista vitsiä iranilaisesta Saipa-automerkistä, jota voi kuulemma juuri ja juuri kutsua autoksi. Kerroin, että Suomessa meillä on jääkiekkojoukkue nimeltä Saipa ja soitin Youtubesta Saipan perinteikkään kannatuslaulun, joka sai kaikki nauramaan. Kaupungilla näkee runsaasti Peugeoteja, jotka valmistetaan Iranissa lisenssillä.
Lopulta oli aika sanoa hyvästit ja kiittää uskomattomasta vieraanvaraisuudesta. Mitä reissumme täällä Esfehanissa olisikaan ollut ilman tätä perhettä ja mahtavaa kaveriporukkaa. Toivottavasti samanlainen onni jatkuisi myös seuraavassa kohteessamme, eli Teheranissa.
Bussi oli hieman myöhässä. Sain melko nopeasti unenpäästä kiinni, sillä bussissa oli leveät penkit ja runsas jalkatila. Oli aika aloittaa seuraava vaihe tässä upeassa seikkailussamme Iranissa!
