Jokerifanit Riikassa

Olen ollut Jokerifani suurin piirtein vuodesta 1988, jolloin pelasimme paljon lätkää Rajatorpan koulun kentällä. Muistan kuinka Jokerit oli aikamoinen heittopussi, mutta toisinaan onnistui kuitenkin napsimaan voittoja muista keskikastin ja sitä heikommista joukkueista. Ensimmäisen matsin kävin katsomassa vuonna 1991, joka sattui olemaan Boris Majorovin ensimmäinen ottelu Jokerien peräsimessä ja tuloksena oli 1-1 tasapeli kovasta JYPistä. Silloin kylvettiin siemenet Jokereiden huikealle menestykselle.

Kävin 90-luvulla seuraamassa matseja ja jollain kaudella minulla oli jopa kausikorttikin. Myös Antin kanssa tapasimme Jokerimatsien tuoksinassa joskus 90-luvun puolivälissä. Mieleen on jäänyt erityisesti pelaajat kuten Markus Ketterer, Keijo Säilynoja, Valtteri Immonen, Otakar Janecky ja monia muita kovia pelaajia.

Viime vuosina olen käynyt katsomassa pelejä ehkä keskimäärin kerran kaudessa. Olin erittäin innoissani kun ensimmäiset huhut Jokereiden siirtymisestä KHL:ään alkoivat pyörimään mediassa. En edelleenkään ymmärrä sitä vastustusta, joka projekti sai aikaan. Tuntuu samalta kuin kansainvälistymistä hamuaville yrityksille sanoisi, että älkää missään nimessä kansainvälistykö vaan jääkää tänne Suomeen pyörimään pieniin ympyröihin. Jos KHL projekti epäonnistuisi niin mitä sitten? Sitten voidaan todeta että ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia ja varmasti Suomi-kiekko on mennyt taas monta askelta ammattimaisempaan suuntaan. Onnistuessaan taas Suomi-kiekkoa, fanikulttuuria ja medianäkyvyyttä voidaan viedä aimoharppauksin eteenpäin. Ja näin on totisesti myös käynyt!

Vein lapset katsomaan Jokereiden KHL-matsia Helsingissä ja molemmat olivat pelistä todella innoissaan. Itsekin olen löytänyt hyvän KHL-pöhinän myötä lätkän seuraamisen uudelleen ja pelit ovat olleet viihdyttäviä. Nyt olemme käyneet katsomassa jo useammankin pelin ja päätimme lähteä Riikaan asti katsomaan, kuinka Jokerijoukkueen vieraskiertue etenee. Joukkue saapui Latvian pääkaupunkiin suoraan Zagrebista, jossa Jokerit nappasi arvokkaan voiton.

Sirkuksessa oli paljon erilaisia eläimiä, mutta vähän tuntui eläinrääkkäykseltä se meininki..

Tällaisten urpojen kanssa olin liikenteessä. 

Lähdimme reissuun sunnuntaina ja suuntasimme heti ensimmäisenä Riikan keskustassa sijaitsevaan Sirkukseen. Sirkus oli ehkä hieman kämänen ja alligaattorishow oli enemmän eläinrääkkäystä kuin huikeaa esiintymistä, mutta lapset tykkäsivät. Maanantaina koitti kuitenkin pelipäivä ja suuntasimme hyvissä ajoin hallille aistimaan tunnelmaa. Joulupukki hauskuutti lapsia ja muutenkin hallin käytävillä oli erinomainen tunnelma. Jokerifaneja oli paikalla toistasataa, ehkä jopa satoja ja valtaosa aikamoisessa tuiskeessa. Tuttuja näkyi myös runsaasti: pari joiden paikallaolosta tiesin etukäteen, mutta myös aivan sattumalta törmäsin useisiin tuttuihin kavereihin.

Tunnelma ottelussa oli monta astetta parempi kuin Hartwall Areenalla. Myös pelaajien sisään tuntoon oli panostettu, kuten alla olevasta videosta huomaa. Aina kotijoukkueen tehdessä maalin, yleisö räjähti huutamaan. Kotijoukkueiden fanien harmiksi Jokerit nousi kuitenkin 3-1 tappioasemasta 3-4 voittoon ja riisti pisteet Suomeen.

Reissu oli todella onnistunut, lapset olivat varsin kiltisti (okei, kaupunkiloma ei ole ehkä muilta osin ihan tämän ikäisten lasten mieleen ja etenkin Vilho oli aivan kypsä kun Hilla olisi halunnut kierrellä vaatekauppoja) eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt matkalla. Tuli jopa mieleen, että olisiko sitä lähtenyt vielä tammikuussa Moskovaan peliä katsomaan, mutta ehkäpä se jää kuitenkin nyt väliin.

Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla Riikan vanhassa kaupungissa.