Sinistä mokkapalaa ja savunhajua

Olen pyrkinyt hoitamaan kaiken kiireen keskellä lasten ruokailut mahdollisimman terveellisesti. Terveellinen ruoka tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että pyrin välttämään eineksiä ja mäkkäreitä, vaikka niihinkin toki välillä joutuu sortumaan. Bravuureitani ovat mm. jauhelihakastike ja perunamuussi/spaghetti, pasta carbonara, uunimakkara, kanaa ja riisiä, pizza sekä lasagne. Ongelmaksi on ehkä saattanut muodostua hieman se, että nämä ruokalajit toistuvat arjessa varsin usein ja esimerkiksi kalan syöminen on jäänyt hieman vähemmälle. Torstai on kiireinen ilta ja silloin suhataan Hillan haitari- ja Vilhon säbäharrastuksen tiimoilta niin tiukasti, että ellei edelliseltä päivältä ole ruokaa valmiina, on yleensä tarjolla ollut jotain helppoa kuten pinaattilettuja.

Ruokaa laittaessani en käytä käytännössä suolaa lainkaan. Mausteista tulee suolaa riittävästi. Myös sokerin käyttöä on rajoitettu ja esim. mehuja tulee juotua tai makujugurtteja syötyä todella harvoin. Yhdessä jugurttipurkissa on jopa 16 palaa sokeria, joka on ihan uskomaton määrä. Tuntuu hassulta, että kun joskus ripottelee puuron päälle hieman sokeria, tulee heti huono omatunto, mutta samaan aikaan lapset saattavat syödä jugurttia, jossa sokeria on valtavasti enemmän. Jännä juttu.

Hillan tekemiä pikkuleipiä.

Ruokahuollon suhteen valoa on kuitenkin selvästi tunnelin päässä nähtävissä. Hilla on osoittanut erinomaisia kokin taitoja ja on ollut erittäin innostunut leipomisesta. Viime viikolla Hilla leipoi yksin muffinseja äitinsä luona ja tällä viikolla koulun jälkeen on syntynyt mm. pikkuleipiä ja sinistä(!) mokkapalaa ja torstaina mokkapalasta syntyi Matiaksen ja Odessan kanssa uusi päivitetty versio.

Mokkapaloja. Sinisestä versiosta ei tullut kuvaa.

Keittiö on kokkailuiden jälkeen sekasortoisessa tilassa.

Sitä on hieman ollut mietteliäs olo iltapäivällä duunissa kun saa soittoja, joissa mm. tiedustellaan, että haittaako jos mokkapalan päällinen on sinistä (elintarvikevärin hieman lorahdettua) tai kun tulee illalla kotiin ja kämpässä leijuu messevä savu pikkuleipien kärvähdettyä hieman uunissa. Keittiökin oli kuin ydinräjähdyksen jäljiltä.

Joskus tämä innostus saattaa hieman kiristelläkin, mutta innostusta on ehdottomasti syytä tukea. Myös Vilho on osoittanut kiinnostusta ruuanlaittoa kohtaan ja auttaa mielellään ainesten lisäämisessä yms.

Olemme ottaneet myös käyttöön tavan, jossa lapset vastaavat omalta osaltaan keittiön siivouksesta ja tyhjentävät & täyttävät tiskikoneen. Homma on sujunut mallikkaasti eikä napinoitakaan ole juuri tullut (no pikkasen..).

Jäljet kaapinovissa kertovat tekemisen meiningistä.

Tässä tulee myös mieleen vuoden takainen Timantit Master Chef –iltamme, jossa Hillan silloinen Timantit säbäjengi laati ammattikokkien kanssa maittavan illallisen jälkiruokineen.

Lisäksi usean vuoden takainen ”Välimeren viikko” muistui mieleen ja olemme hieman puhuneet, että johonkin väliin voisimme tehdä lasten kanssa ”Aasia viikon” ja keskittyisimme aasialaisiin ruokiin. Vilho tosin suhtautuu (edelleen) ideaan vähän nihkeästi, Hilla puolestaan innokkaasti :) Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Vinkkejä hyvistä ja kohtuu helposti toteutettavista aasialaisista ruuista otetaan vastaan!