Los Angeles - pyöräillen Santa Monicassa ja Venice Beachilla

Ensimmäinen aamu Losissa alkoi aamuvarhaisesta, kun en saanut enää puoli viiden jälkeen unta. Hörppäsin Ninun ja Teron keittämät kahvit ja söin aamupalaleivän, jonka jälkeen starttasin autoni ja lähdin kohti Santa Monicaa. Törmäsin heti aamuruuhkaan, mutta luultavasti tämä kuuden kaistan (kuusi kaistaa molempiin suuntiin) ruuhka ei ollut vielä lähellekään pahinta ruuhkaa mitä kaupungista löytyy. Tero ja Ninu varoittelivat kovasti kaupungin ruuhkista, jotka olivat massiivisia etenkin aamulla ja iltapäivällä.

Täällä on kuvattu Baywatchia, mutta eipä näkynyt Pamela Andersonia..

Oltuani koko aamupäivän Santa Monicassa ja Venice Beachilla, lähdin ajamaan kohti Malibuta. Pistäydyin El Matador -rannalla ja jonka jälkeen suuntasin autoni kohti kukkuloita. Upea kiemurteleva Mulholland Road vei minut korkealle Los Angelesin ylle.
Lopulta palasin takaisin Santa Monicaan, jossa ihmisiä olikin nyt runsain joukoin liikenteessä. Pysäköin autoni ja lähdin kävelemään Santa Monican kaunista 3th Streetin kävelykatua pitkin. Ostin Converse –kaupasta uudet kengät (hinnat olivat Las Vegasia kalliimpia eikä Santa Monica varmasti muutenkaan ole niitä edullisimpia paikkoja ostella. Silti hinta Suomea edukkaampi) ja pistäydyin pizzalla Pierillä.

Airbnb -palvelusta ottamani asunto oli pieni ja talon emäntä nukkui sohvan takana lattialla, minä makuuhuoneessa.

• Airbnb on erinomainen palvelu, jonka kautta voi löytää majoitukseksi kokonaisia asuntoja tai vaikkapa vain huoneen jonkun paikallisen ihmisen kotoa. Tein ensimmäisen Airbnb reissuni reilu vuosi sitten Pariisissa ja nyt ensimmäistä kertaa varasin vain yksittäisen huoneen. Hintaa yölle tuli nelisenkymmentä taalaa, joka oli huomattavan edullinen hotellien hintoihin verrattuna, jotka olivat alueella pitkälti toista sataa taalaa. Sijainti oli varsin hyvä, emäntä mukava ja koirat.. no koiriakin oli. Homma toimi hienosti ja Susan jutteli pitkät pätkät kaikenlaista. Hänellä on ollut asukkaita eri puolilta maailmaa ja muutamaa asukasta lukuun ottamatta homma on toiminut hyvin. Näissä ”ongelmatapauksissakin” asukas oli vain hieman ymmärtänyt tilanteen väärin ja luullut voivansa asua asunnossa yksin.
  
  
• Niin Vegasissa kuin Hollywoodissakin oli kadulla paljon ”räppäreitä”, jotka tuputtivat ”ilmaista” CD-levyään ihmisille. Jos he saivat jonkun kadulla kiinnostumaan, he kysyivät heti ”mistä olet kotoisin”, ”mikä on nimesi” ja kirjoittivat levyn pintaan omistuskirjoituksen ko. henkilölle. Tämän jälkeen he alkavatkin tivaamaan käsittääkseni n. 10$ lahjoitusta ja mikäli kieltäydyt, alkavat he valittamaan että levyssä on jo nimesi eikä sitä voi enää antaa muille. Joskus rahan perintää höystetään myös useammalla isokokoisella kaverilla, jotka antavat vähintäänkin vaikutelman, että rahaa olisi paras alkaa näkymään ja pian. Muutaman kerran huomasin kuinka pahaa aavistamaton turisti jäi nalkkiin.
  
  
• Jenkeissä tippaaminen on iso osa kulttuuria. Ravintoloissa, takseissa ja lähes joka paikassa summan päälle lisätään 10-20% tippiä ja monesti vielä osavaltiokohtainen verokin lisätään hinnastossa olleen hinnan päälle. Tämä vaikeuttaa toisinaan hintojen arviointia ja tuo huomattavia lisäkuluja kun vaikkapa satasen ravintolalaskuun pitää lisätä vielä pari kymppiä tippiä! Jäin pohtimaan hieman tätä tippauskulttuuria ja se on oikeastaan kokonaan oma ”taloutensa” normaalin talouden rinnalla. Tutkin hieman asiaa ja huomasin, että esim. tarjoilijoiden palkkataso on todellisuudessa varsin alhainen ja tipit muodostavat merkittävän osan palkasta. Eli sen sijaan että virallinen hinta olisi korkeampi, maksaa ostaja tavallaan erikseen ostamansa tuotteen tai palvelun ja erikseen osan henkilökunnan palkasta. Systeemi ei ole mielestäni kovin hyvä. Voisi myös kuvitella, että iso osa käteisellä annetuista tipeistä jää ilmoittamatta verottajalle.