Jälleen yksi hieno päivä on kääntymässä illaksi Fijillä. Kirjoittelen blogia rantakalliolla auringon juuri laskeutuessa horisonttiin. Olen saapunut uudelle Drawaqa -saarelle ja Barefoot –nimiseen majapaikkaan. Tämä on hyvin erilainen paikka kuin Nacula –saaren Oarsmans Bay ja tekemistä tuntuisi riittävän. Katsotaanpa ensin kuitenkin miten päivä lähti liikkeelle.
Yöllä nukkumista kymmenen hengen huoneessa on haitannut moskiitot, jotka ovat purreet jalkoihin ja käsiin. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Heräsin ensimmäisen kerran jo puoli kolmelta yöllä, mutta lopulta nousin puoli seitsemän maissa. Makoilin riippukeinussa rannalla ja odottelin muiden heräämistä. Majapaikan henkilökunta asustaa päärakennuksen takana ja he olivat jo ylhäällä valmistamassa aamiaista. Lopulta myös hollantilainen Erik kömpi ulos burestaan pienen Simon poikansa kanssa, sillä oli alkamassa jännittävä MM-kisaottelu Hollannin ja Costa Rican välillä.
Jälleen yksi hieno päivä on kääntymässä illaksi Fijillä. Kirjoittelen blogia rantakalliolla auringon juuri laskeutuessa horisonttiin. Olen saapunut uudelle Drawaqa -saarelle ja Barefoot –nimiseen majapaikkaan. Tämä on hyvin erilainen paikka kuin Nacula –saaren Oarsmans Bay ja tekemistä tuntuisi riittävän. Katsotaanpa ensin kuitenkin miten päivä lähti liikkeelle.
Bibo, yksi majapaikan nuorista asukkaista lähti kanssamme kirkkoon
Yöllä nukkumista kymmenen hengen huoneessa on haitannut moskiitot, jotka ovat purreet jalkoihin ja käsiin. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Heräsin ensimmäisen kerran jo puoli kolmelta yöllä, mutta lopulta nousin puoli seitsemän maissa. Makoilin riippukeinussa rannalla ja odottelin muiden heräämistä. Majapaikan henkilökunta asustaa päärakennuksen takana ja he olivat jo ylhäällä valmistamassa aamiaista. Lopulta myös hollantilainen Erik kömpi ulos burestaan pienen Simon poikansa kanssa, sillä oli alkamassa jännittävä MM-kisaottelu Hollannin ja Costa Rican välillä.
Kylä on hyvin alkeellinen.
Syötyäni aamiaisen ja ottelun ollessa vielä kesken, lähdin kylälle kirkkoon. Kymmenen minuutin venematkan päässä oli yksi saaren kylistä, jossa asui kuulemma reilut parisataa asukasta. Kylä oli hiljainen, mutta rauhan rikkoi kirkossa kokoontunut sunnuntaikoulu, joka oli kerännyt kylän lapset paikalle. ”Bula!” lapset huusivat yhteen ääneen kun astelin sisään kirkkoon. Kun sunnuntaikoulu oli ohi, lapset kirmasivat kirkon pihalla ja poseerasivat kameralle. Valtavaa innostusta ja mielenkiintoa valkonaamoja kohtaan. Esittelin lapsille kuvia omista lapsistani ja räpsin runsaasti kuvia.
Vedenkantoapuna jo pienestä pitäen!
Kylän Babtistikirkko
Lapset ja ihmiset ylipäänsä näyttivät tyytyväisiltä ja onnellisilta. Heillä ei käytännössä taida olla juuri tietoa ulkomaailmasta, sillä vain harva on käynyt Fijin ulkopuolella. Tämä ei totisesti ole minkäänsorttinen kulutusyhteiskunta eikä täällä ole käytännössä mitään ostettavaa. Pääsaarella toki varmasti jotain, mutta Fiji on hyvin köyhä maa eikä ihmisillä ole juurikaan tavaraa. Uskon, että he ovat kuitenkin hyvin onnellisia ja tyytyväisiä eloonsa.
Sunnuntaikoulu käynnissä
Lähetyssaarnaaja Mikko on saanut taas käännytettyä kasan alkuasukkaita uskoon!
Lopulta ihmiset kokoontuivat kirkkoon. Sisällä oli lapset ja kuoro mukaan lukien arviolta viitisenkymmentä ihmistä. Laulu raikui ja pappi messusi ankarasti. Yksi kuoron jäsenistä pahoitteli meille, että messu pidettäisiin vain Fijiksi, mutta oli todella iloinen ja onnellinen, että olimme saapuneet paikalle. Laitoin kolehtiin 10 Fijin dollaria, joka on n. 4 euroa.
Lähdimme kirkosta hieman ennen ohjelman päättymistä, joka oli hyvä asia, sillä messu tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Jatkoimme veneellä takaisin majapaikkaamme, jossa kuulimme Hollannin voittaneen rankkareilla.
Kirkossa laulu raikui
Lounaalla kuuntelin sveitsiläisen pariskunnan huikeaa, jo seitsemättä kuukautta kestänyttä reppureissumatkaa, joka alkoi Afrikasta jatkuen Etelä-Amerikkaan, Japaniin, Etelä-Aasiaan, Australiaan ja Fijille. Finanssialalla uraansa tehneet olivat päättäneet irtisanoutua ja lähteä seikkailulle. Näitä tarinoita kuunnellessa omat reissut kuulostavat kovin lyhyiltä pyrähdyksiltä ja voi vain kuvitella miten syvälle kulttuuriin useiden viikkojen pysähdykset eri kohteissa vie. Pohdin asiaa hieman omalta kannaltani ja tällä hetkellä en itse olisi halukas heittäytymään useiden kuukausien mittaiselle reissulle, vaikka se noin teoriatasolla kuulostaakin kivalle. On kuitenkin kiva olla myös kotona, pyörittää bisnestä ja lasten harrastuksia. Ja sitten aika-ajoin käydä reissaamassa eri puolilla maailmaa. That is my way of doing it!
Ärsyttää, että kameran rungossa on joku roska tms ja joka kuvaan tulee inhottava raita..
Syötyämme lounaan odottelimme katamaraanin saapumista ja siirtymistä kohti uutta Drawaqa saarta ja Barefoot –nimistä majapaikkaa. Saavuimme saarelle ja saimme kattavan esittelyn. Huoneeni on pieni bure aivan rannan tuntumassa ja huoneessa näyttäisi olevan 4-5 henkilöä, joista saksalainen Nina saapui samalla laivalla. Majapaikka on huomattavasti edellistä laajempi ja tänne mahtuu n. 80 matkaajaa. Molemmin puolin niemeä on rannat, joissa on kuulemma hyvä snorklailla ja sukellella. Kävinkin heti varaamassa itselleni sukellusintron seuraavaksi aamuksi, joten jännä päivä huomenna tiedossa! Lisäksi huomenna on tarkoitus mennä snorklailemaan rauskujen kanssa, joita hotellin edustalla näkyy päivittäin. Siksi rantaa kutsutaankin ”Mantaray beachiksi” – rauskujen rannaksi.
Sveitsiläiset kuukausien mittaisella reissulla.
Barefootin ranta on myös upea.
Auringonlasku
Tätä blogia kirjoittaessani, rantakivellä istuessani, on aurinko painunut horisontin taakse ja pian on pilkkopimeää. Aivan rannassa on katettuna illallainen, jonka alkamisesta ilmoitetaan rumpujen pärinällä. Sama tapa näyttäisi olevan kaikissa Yasawa-saarten paikoissa. Illalla yritän selviytyä vielä suihkuun, mutta lämmintä vettä ei tule kuten ei edellisessäkään paikassa.
Tästä on hyvä jatkaa taas huomiseen huikeaan päivään!
