Kitara, taivas ja tähdet

Saimme alkuviikosta Jarin ja Katan kanssa hyvän idean – lähdetään lasten kanssa Nuuksioon! Löysimme Nuuksion sivuilta pienen mökin, Tikankolon, joka olisi huomattavasti telttailua parempi vaihtoehto ja suosiostaan huolimatta vapaana. Pienellä 60 euron maksulla saimme varattua mökin käyttöömme perjantaista lauantaihin. Lapset olivat aivan innoissaan tästä reissusta, joka oli sopivaa vaihtelua tavanomaiseen kiireeseen ja tekemiseen. Vilhokin oli höpöttänyt päiväkodissa koko viikon ja erityisesti koko perjantaipäivän Nuuksion reissusta, sähköttömästä mökistä, nuotiosta ja vaahtokarkkien grillaamisesta.

Kata osti tarvittavat ruuat ja juomat ja saavuimme mökille noin iltaviiden aikaan. Sää oli varsin mukava, nollan tuntumassa, joten ei ollut kylmää muttei vetistäkään. Grillasimme nuotiolla lihapiirakoita ja makkaraa ja ruuan jälkeen lasten kovasti odottamia vaahtokarkkeja. Lapset rakensivat lumiukkoja ja –hevosia ja nauttivat nuotion lämmöstä. Illan hämärtyessä Räkän kitaristinakin tunnettu Jari otti kitaransa esiin ja laulatti lapsia muutamilla biiseillä, joskaan Jarin valikoimista ei oikein tahtonut löytyä ainakaan Hillan kaipaamia Robinin kappaleita. Tosin oli sydäntälämmittävää kun Hilla lauloi Klamydian Miljoonan kilsan tennareita Jarin säestäessä :-)

Olimme varautuneet menemään myös saunaan, mutta saunavesi oli jäätynyt, joten päätimme jättää saunomisen suosiolle toiseen kertaan. Jossain vaiheessa iltaa lapset siirtyivät mökin puolelle, jossa kamina oli lämmittänyt mökin mukavan lämpöiseksi. Me jäimme vielä kolmistaan juttelemaan niitä näitä nuotion ympärille, ennen siirtymistä sisälle nukkumaan. Mökki oli sen verran lämmin, että riitti kun lisäsin kamiinaan puita yhden kerran siinä puoli kolmen maissa.

Aamulla huitastiin vielä aamupalaa naamaan, pakkasimme ja lähdimme kävelemään vajaan kilometrin mittaisen matkan parkkipaikalle.  On välillä todella virkistävää olla edes hetki pois kaiken hälyn keskeltä, nuotion ääressä ja lämmössä. Se on myös lapsille erilaista tekemistä, jota liian harvoin tuleekin tehtyä ja on mukavaa nähdä, että he osaavat nauttia myös tällaisesta tekemisestä. Todella mukava reissu, joka täytyy ottaa perinteeksi!