Viimeisenä aamuna Okinawalla pistäydyin vielä hotellin vieressä olevassa näyttelyssä, jossa oli paljon kuvia toisen maailmansodan ajoilta. Aika hurjia juttuja, yli 200 000 okinawalaista kuoli sodassa.
Sitten taksilla kohti lentokenttää ja paluuta Japanin pääsaarelle. Lennolla Osakaan vieressäni istui jälleen koneen ainut länsimaalainen. Jo tullessa kun vieressäni istui pari jenkkiä mietin, ettei se voi olla sattumaa ja nyt olen siitä aivan varma. Lentoyhtiö on selvästi laittanut länsituristit vierekkäin. Oli hauska jutella Iso-Britanniasta kotoisin olevan Nebin kanssa englantia pitkästä aikaa, sillä täällä Japanissa kukaan ei kerta kaikkiaan osaa yhtään englantia.
Viimeisenä aamuna Okinawalla pistäydyin vielä hotellin vieressä olevassa näyttelyssä, jossa oli paljon kuvia toisen maailmansodan ajoilta. Aika hurjia juttuja, yli 200 000 okinawalaista kuoli sodassa.
Sitten taksilla kohti lentokenttää ja paluuta Japanin pääsaarelle. Lennolla Osakaan vieressäni istui jälleen koneen ainut länsimaalainen. Jo tullessa kun vieressäni istui pari jenkkiä mietin, ettei se voi olla sattumaa ja nyt olen siitä aivan varma. Lentoyhtiö on selvästi laittanut länsituristit vierekkäin. Oli hauska jutella Iso-Britanniasta kotoisin olevan Nebin kanssa englantia pitkästä aikaa, sillä täällä Japanissa kukaan ei kerta kaikkiaan osaa yhtään englantia.
Latet naamaan ja koneeseen
Kuten aikaisemmin kerroin en ole nähnyt täällä Nokiaa missään. Ensimmäinen Nokia tuli vastaan kun Britti Neb näppäili omaa nokialaistaan koneessa. Neb on niin rakastunut puhelimeensa, että on asentanut pienen muovikartion narun päähän, jolla voi tökkiä muutamaa jo irronnutta näppäintä ;)
Saavuttuani Osakaan sain taas huomata miten hienosti Japanin junaliikenne toimii. Vailla mitään ongelmia menin ensin Osakan keskustaan ja juuri kun olin hyppäämässä Hiroshiman junaan, päätinkin käydä Koben kautta. Junat lähtevät ajoissa ja niitä menee usein. Japan Rail Passin avulla sen kun vain hyppään junaan.
Kobessa pysähdyin vain lyhyeksi hetkeksi, mutta kaupunki vaikutti todella hienolta. Tulin tänne tietysti syödäkseni Koben härkää, joka on maailman kalleinta/arvostetuinta lihaa (lue lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Kobe_beef). Pihvi ei ollut ihan ilmainen, n. 65 euroa, mutta tulihan maistettua! Pihvi oli pehmeää, hieman ”läskistä”, mutta silti mureaa. Ihan kelpo lihaa.
Kobesta jatkoin kohti Hiroshimaa. Matka kesti reilun tunnin auringon laskiessa. Junalla on ollut todella mukava matkustaa, koska ne ovat kaikin puolin hyviä, moderneja ja kulkevat kovaa. Ikkunasta voi nähdä Japanin vaihtuvia maisemia.
HIeno Koben kaupunki, joka tuhoutui pahoin 1995 maanjäristyksessä.
Seurasin junassa matkan etenemistä GPS:n avulla.
Japanissa junaliikenne toimii ja apua tarvitsee harvoin. Kun sitä tarvitsee, auttavat paikalliset mielellään.
Saavuin Hiroshimaan iltamyöhäisellä. Hotelli oli aivan juna-aseman yhteydessä. Aamulla lähden kiertämään Hiroshiman kaupunkia, joka tuhoutui täysin atomipommin voimasta vuonna 1945.
Ei tainnut siis olla elämäsi paras pihvi, vaikka todennäköisesti kallein?