Tokiota ristiin rastiin ja yöksi kapselihotelliin

Eilisen kävelyn jälkeen olin varma, että uni maistuisi. Päiväunet ja vieläkin vähän vaikuttava aikaero taisi kuitenkin tehdä tepposet, sillä uni tuli vasta kello kolmen maissa yöllä. Näin ollen tänään onkin väsyttänyt aikalailla, mutta se ei kuitenkaan ole estänyt tutustumista taas uusiin osiin Tokiota.

Aamulla kävin uudemman kerran Harajukussa, koska edellisenä iltana moni paikka oli ehtinyt mennä jo kiinni. Tällä kertaa taisin olla kuitenkin liian aikaisessa, sillä valtaosa pikkuputiikeista ei ollut vielä ehtinyt avata oviaan. Harajukusta jäi näin ollen hieman hiljainen vaikutelma, jota tuki myös kiertokäynti alueen pikkukujilla asuintalojen keskellä.

Eilisen kävelyn jälkeen olin varma, että uni maistuisi. Päiväunet ja vieläkin vähän vaikuttava aikaero taisi kuitenkin tehdä tepposet, sillä uni tuli vasta kello kolmen maissa yöllä. Näin ollen tänään onkin väsyttänyt aikalailla, mutta se ei kuitenkaan ole estänyt tutustumista taas uusiin osiin Tokiota. 

Aamulla kävin uudemman kerran Harajukussa, koska edellisenä iltana moni paikka oli ehtinyt mennä jo kiinni. Tällä kertaa taisin olla kuitenkin liian aikaisessa, sillä valtaosa pikkuputiikeista ei ollut vielä ehtinyt avata oviaan. Harajukusta jäi näin ollen hieman hiljainen vaikutelma, jota tuki myös kiertokäynti alueen pikkukujilla asuintalojen keskellä.

Istahdin aamupäivällä yhdelle oluelle paikallisen näköiseen ravintolaan. Sisällä oli kova käry ja viitisen kokkia ahersi tiskin takana. Aina kun tuli uusi tilaus, tarjoilija huusi sen keittiöön ja kokit huusivat yhteen ääneen kuin jonkun sotahuudon. Hauskaa ja taas niin Japanilaista. Minulle tuotiin myös kuvan mukainen, varmasti erittäin maukas kala-annos pyytämättä pöytään, mutta jätin sen tällä kertaa syömättä. Maksaa sen kyllä joutui.

Seuraavaksi suuntasin Ikebukuroon, joka oli ihan mukava mesta, mutta ei tuottanut kokeneelle Tokion kävijälle enää mitään uutta.

Seikkailu jatkui nyt kohti keinotekoista saarta Odaiba jonne suuntasin monoraililla. Monorail ylitti hienon sillan ja kulki mm. New Yorkin vapaudenpatsaan pienoisversion ohitse. Saarella on paljon viihdepaikkoja ja kauppakeskuksia. Erikoisin taisi olla Venus Fort, jonka katto oli kuin taivas ja näyttikin kuin olisi kävellyt ulkotilassa. 

Tällä reissulla en ole tosin juurikaan kauppakeskuksissa jaksanut kierrellä, mitä nyt ihmetellyt joitain. Myöskään mitään ostoksia ei ole vielä mukaan tarttunut, joten hintatasostakaan ei ole juuri tietoa.

Illalla kävin noutamassa rinkan Shibuya City Hotellista, joka oli todella mukava paikka majoittua kaksi ensimmäistä yötä. Sitten aloin tutkimaan opaskirjaa ja pohtimaan, minne sitä seuraavaksi majoittuisi. Tarkoitus oli löytää hyvä kapselihotelli ja nyt valinta osui Akusakaan, jonne oli Shibuyasta varsin lyhyt matka. 

Ja huikea kokemus tästä tulikin! Kuljin taas totuttuun tapaan ilman karttaa ja ajattelin, että kyllä se hotelli sieltä vastaan tulee. Ja niin tulikin. Tiskillä vanha herrasmies osasi muutaman sanan englantia ja onnistuin kirjaamaan itseni sisään. Kengät piti jättää aulaan kaappiin.

Kapselini olisi rakennuksen toisessa kerroksessa. Kuudennesta kerroksesta löytyi lukollinen kaappi, seiskasta oleskelutila televisioineen, vessoineen ja maksu-interneteineen. Kahdeksannesta kerroksesta löytyi vielä sauna, kylpyammeet ja suihkut. Tämä lienee kapselihotellien aatelia ja luultavasti moni kapselihotelli ei yllä tällaiseen tasoon.

Vein kamat kaappiin ja suuntasin suihkuun. Sekin oli aika mielenkiintoinen kokemus. Suihkutilassa oli todella kuuma ja 40-asteiset kylpyammeet huokuivat lämpöä. Kävin ensin suihkussa ja pulahdin hetkeksi ammeeseen. Kurkkasin saunan, jossa istuttiin pehmeillä matoilla. Sitten suihkun kautta ulos ja japanilainen kylpytakki päällä vielä lokeron kautta omaan kapseliin.

Kapseli on kohtuullisen tilava, ehkä vajaan metrin leveä ja kaksi pitkä. Sisällä on erilaisia namiskuukkeleita joita räpläämällä sai päälle mm. radion ja säädettyä valaistusta. Televisio ei toiminut tai en osannut käyttää. Ohjeet oli Japaniksi. Kapselissa ei ole lukittavaa ovea, vain alas vedettävä verho. Vaikuttaisi olevan aika hiljaista, mutta voin kuvitella millainen meteli tästä syntyy kun porukkaa lappaa sisään ja ulos eikä mitään äänieristystä käytännössä ole.

Majoituttuani kapselihotelliin, piipahdin tosin vielä hetkeksi kaupungilla. Löysin jälleen hämyisen ja savuisen pikkubaarin, jossa kokki grillasi pystypöytien keskellä mitä eriskummallisimpia ruokia. Mm. maksaa, vatsalaukkua, niskaa, rektumia jne. Sain luultavasti tilattua jotain porsaan tapaista ja ruoka olikin erittäin hyvää.

Nyt yritetään saada paremmin unta kuin viime yönä, jotta jaksaa vaihtaa Tokion vähän erilaiseen ympäristöön. Tarkoitus on käydä Hakonen kylpyläkaupungissa ja jatkaa siitä illalla kohti Mishimaa ja Nakamuran perhettä. Viime tapaamisesta on jo reilut 10 vuotta!


Muutamia pieniä huomioita
Metron käyttö sujuu jo varsin hyvin ja lippujen hinnat eri paikkoihin on helppo selvittää. Pari kertaa on kuitenkin tullut tilanne, jossa olenkin kesken matkan päättänyt jatkaa matkaa toiseen paikkaan. Tämä ei ole ongelma, sillä pääteasemalla voi sitten käyttää toista automaattia, jossa hinta täsmäytetään oikeaksi. 

Metrossa ja kaupungilla kävelee paljon ihmisiä hengityssuojat kasvoilla. Tätä näkee kaikenikäisillä ihmisillä.

Paikalliset puhuvat todella huonosti englantia. Tämä oli toki etukäteen jo tiedossakin, mutta silti se jaksaa hieman ihmetyttää. Olen yrittänyt kysellä lisätietoja erinäisistä asioista, mm. kadulla menneestä pitkästä kulkueesta joka oli varmasti jonkinmoinen mielenosoitus. Kukaan ei kuitenkaan osannut auttaa. 

Toisin kuin alkuvuoden reissulla Singaporessa ja Bruneissa, täällä en ole törmännyt vielä kertaakaan Angry Birdsiin. Se on hieman yllättävää etenkin kun ottaa huomioon miten ylitsepursuavasti ne näkyivät Singaporessa. Myöskään Nokiasta ei ole täällä näkynyt merkkiäkään! Ei edes pikakierroksella isohkossa elektroniikkaliikkeessä.


Shibuya City Hotel, jossa vietin kaksi yötä