Olimme hyvissä ajoin Helsingin lentokentällä huomataksemme, että lento Istanbuliin oli jo heti kättelyssä 40 minuuttia myöhässä. Heitimme tuttuun tapaan rinkat lähtöselvitystiskille ja siitä erilliseen kärryyn, jonne rinkat aina joutuu laittamaan. Janne oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin uuden passin ja virkailija varmasti arveli hänen osallistuvan “Ummikot ulkomailla” -ohjelman kuvauksiin ja oli huojentunut kun huomasi kuinka hänellä oli kuitenkin tukena ja turvana kokenut reissumies leimantäyteisellä seikkailijan passillaan.
Lopulta lento oli puolisentoista tuntia myöhässä ja matkustajien joukossa oli selkeästi havaittavissa pientä kärsimättömyyttä jatkolentojen missailujen takia. Meitä myöhästyminen ei haitannut, sillä Istanbulin kenttä ei ole erityisen kuuluisa viihtyisyydestään, vaikka pientä parantumista onkin tapahtunut. Olemme pysähtyneet useilla reissuilla Istanbulissa ja odotimme jälleen vesi kielellä jo pieneksi sisäpiirivitsiksi muotoutunutta Popeye-nimistä pikaruokaravintolaa, joka löytyy kentän perimmäisestä nurkasta. Tsekkasin Wikipediasta kyseisen ravintolaketjun historiaa ja sattumalta huomasimme, että tänään vietettäisiin sen 44-vuotis juhlia!
Olimme hyvissä ajoin Helsingin lentokentällä huomataksemme, että lento Istanbuliin oli jo heti kättelyssä 40 minuuttia myöhässä. Heitimme tuttuun tapaan rinkat lähtöselvitystiskille ja siitä erilliseen kärryyn, jonne rinkat aina joutuu laittamaan. Janne oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin uuden passin ja virkailija varmasti arveli hänen osallistuvan “Ummikot ulkomailla” -ohjelman kuvauksiin ja oli huojentunut kun huomasi kuinka hänellä oli kuitenkin tukena ja turvana kokenut reissumies leimantäyteisellä seikkailijan passillaan.
Lopulta lento oli puolisentoista tuntia myöhässä ja matkustajien joukossa oli selkeästi havaittavissa pientä kärsimättömyyttä jatkolentojen missailujen takia. Meitä myöhästyminen ei haitannut, sillä Istanbulin kenttä ei ole erityisen kuuluisa viihtyisyydestään, vaikka pientä parantumista onkin tapahtunut. Olemme pysähtyneet useilla reissuilla Istanbulissa ja odotimme jälleen vesi kielellä jo pieneksi sisäpiirivitsiksi muotoutunutta Popeye-nimistä pikaruokaravintolaa, joka löytyy kentän perimmäisestä nurkasta. Tsekkasin Wikipediasta kyseisen ravintolaketjun historiaa ja sattumalta huomasimme, että tänään vietettäisiin sen 44-vuotis juhlia!
Olimme varmoja, että ravintola viettäisi näyttävästi merkkipäiviään, aterian ostajille tarjottaisiin hauskat pahvihatut, jotka voisi kietoa kumilenksulla päähän ja itse Mr. Popeye olisi saapunut Lousianasta tervehtimään asiakkaita. Mutta mitä vielä. Ei merkkiäkään juhlallisuuksista kun ostimme hieman matkaevästä.
Istanbulin kentän suosikkiravintolamme Popeyes vietti 44-vuotis synttäreitä vaatimattomin menoin.
Nousimme Sofian koneeseen, joka ei ollut aivan tuoreinta vuosimallia. Lento oli vain puolisentoista tuntia ja saavuimme hiljaiselle Sofian lentokentälle. Rajamuodollisuudet menivät jouhevasti ja nostimme hieman käteistä. Kurssi oli n. 1EUR=2LEV.
Lentokentän edessä oli pitkä liuta keltaisia takseja. Ensimmäisessä taksissa oli luotettavan näköinen naiskuljettaja, jonka kyytiin nousimme. Näytimme hostellin osoitetta ja kysyimme hintaa. Nainen pyöritteli osoitetta hetken mielessään ja sanoi, että hänen täytyy pyytää kolleega paikalle. Houkutuslinnuksi osoittautunut nainen hyppäsi pois taksista ja mieskolleega istahti kuskin paikalle. Hän tutki karttaa ja vastasi hieman epämääräisesti hintauteluumme, että noin 100-120 levaa, eli 50-60 euroa! Hyppäsimme samantien auton kyydistä ja kävelimme takaisin terminaalille. Poliisi sanoi, että jos haluamme oikean taksin, niin meidän tulisi hakea sisältä lappu ja mennä toiselle puolelle. Nämä olivat huijaritakseja.
Taksi jätti meidät hostellin edustalle.
Huone oli tilava ja pirteä!
Nyt hinta olikin jo paremmin kohdillaan. Noin 15 minuutin matkan hinnaksi tuli n. 7 euroa ja saavuimme todella mukavaan hostelliin, jossa viehättävä tyttö olikin meitä vastassa. Hän ohjasi meidät kolmanteen kerrokseen, jossa oli oikein mukava huone kerrossänkyineen. Hintaa hostellille tuli n. 15 euroa per naama. Heitimme rinkat huoneeseen ja lähdimme kävelemään pitkin pimeitä Sofian katuja noin 10 minuutin kävelymatkan päässä sijainneelle vesipiippupaikalle. Pienen etsinnän jälkeen paikka löytyikin ja oli erittäin hyvä. Ennen puolta yötä palasimme takaisin hostellille, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Tällä kertaa matkamme kuitenkin jatkuu auton vuokraamisen jälkeen kohti Serbiaa ja muita Balkanin maita.
Öinen Sofia oli hiljainen
Janne osti iltapalaa.
Maanantai 13.6.
Yöllä satoi ja aamu alkoi muutenkin masentavasti Jannen soittaessa jo Afrikan reissulta traumoja herättänyttä Huuhaa Innasta. Lähdimme kävelemään kohti autovuokraamoa, joka sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä. Sateinen Sofia ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta ja pohdimme miltä kaupunki on mahtanut näyttää pimeänä loskaisena marraskuisena iltana vaikkapa 30-vuotta sitten..
Kävelimme kolmisen kilometriä Sofian katuja pienessä tihkusateessa.
Aamupalaostoksilla.
Saavuimme kerrostalon alakerrassa sijaitsevaan Val & Kar autovuokraamoon, josta saimme vuokrattua auton, jolla oli mahdollista ajaa myös Kosovoon ja Albaniaan. Isompien autovuokraamojen autoilla se ei olisi ollut mahdollista. Saimme käyttöömme 130 000km ajetun Chevrolet Captivan, joka vaikutti päällisin puolin ihan ok autolta. Raapustelimme vuokrauslomakkeet kuntoon ja näytin ajokorttiani. Janne ei ollut luonnollisesti muistanut omaa ajokorttiaan ottaa mukaan, mutta sovimme sen toimittamisesta skannattuna myöhemmin. Tuskin Janne reissun aikana kuitenkaan riittävän selvinpäin ajamista varten olisikaan.
Hintaa hieman vajaan viikon vuokraukselle, navigaattorille, lisävakuutuksille ja rajanylitysmahdollisuudelle tuli 510 euroa. Pienemmän auton olisi saanut luonnollisesti edullisemmin.
Paikallinen autovuokraamo, jonka auton voi viedä myös Albaniaan!
Tällä me huristellaan!
Lähdimme ajamaan kohti Serbian rajaa, jonne saavuimme noin 10:30 jälkeen. Rajamuodollisuudet menivät sujuvasti eikä ruuhkaa juuri ollut. Heti rajan jälkeen pistäydyimme pienessä Dimitrovgradin kylässä, joka oli varsin eläväinen. Kävelimme pääkadun päästä päähän ja tilasimme lihakaupan yhteydessä olevasta grillistä pekonivartaat. Myyjä ei puhunut sanaakaan englantia, mutta lopulta ymmärsimme, että niiden grillaukseen menisi puolisen tuntia. Lähdimme ottamaan yhdet oluet odotellessamme. Nostimme automaatista hieman paikallista rahaa. Kurssi näytti olevan 100 dinaaria = 0,80 euroa.
Bulgarian ja Serbian raja-asema Bulgarian puolella.
Dimitrovgradin pikkukylä
Lihakaupan tiskit notkuivat ja valkkasimme pari pekoniin pyöritelty kanapötkylää, joita grillailtiin puolisen tuntia. Hintaa tuli reilun euron verran.
Saavuimme Nis’in kaupunkiin, joka on Konstantin Suuren synnyinkaupunki. Yritimme pistäytyä "pääkallotornissa", jossa on Serbian ja Turkin 1800-luvun alun yhteenottojen jäljiltä serbitaistelijoiden pääkalloja. Se oli kuitenkin kiinni maanantaina, joten päätimme piipahtaa siellä huomenna. Meillä ei ollut vielä majapaikkaa varattuna, mutta aloimme seuraamaan Marvel Hostelin kylttejä. Pyörimme aikamme pikkukujilla, kunnes saavuimme lopulta hostellin pihaan. Janne hyppäsi autosta kyselemään olisiko hostellissa tilaa. Ketään ei kuitenkaan kuulunut. Lopulta vanha herra tuli ovelle ja kertoi hinnaksi 25 euroa yöltä. Ei ihan edullisimmasta päästä, mutta mukavalla paikalla ja saimme auton porttien taakse yöksi.
Hostelimme Nisissä.
Näkymä ikkunasta.
Heitimme rinkat huoneeseen ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Nis on lähes 400 000 asukkaan viihtyisä kaupunki. Kävelimme sen ytimessä sijainneelle 1700-luvulla rakennetulle linnoitukselle. Söimme keskustassa maukkaat paikalliset ruuat, joiden nimi jäi arvoitukseksi. Istahdimme vielä sivukadulle katsomaan Ruotsin ja Irlannin välistä futismatsia. Paikka oli jonkinlainen vedonlyöntipiste, jossa porukka laittoi betsejä sisään fudista ja tennistä samalla katsellen.
Hieman lasten lelulta näyttänyt vesipiippu jätti hieman kylmäksi, mutta hintaakaan ei ollut kuin 4 euroa.
Lasten ja Jannen kanssa reissaaminen on toisinaan aika samanlaista. Kaikki leikkipaikat ja possujunat on pakko käydä kokeilemassa.
Nisin linnoitus.
Valtaosa taloista on varsin neuvostohenkisiä.
Otimme keskustasta taksin takaisin hostellille ja sille tuli hintaa 1,20 euroa (tosin annoimme 2,40 reiluina kavereina)! Mukava päivä takana ja aamulla lähtisimme ajamaan Serbian eteläosaan ja myöhemmin ylittäisimme Makedonian rajan.
Tuli tuosta taksi jutusta mieleen, että miltä kuulostaa mobiilisovellus, joka näyttää mikä on luotettava taksi turistille. Asiakkaat ottaa kuvan taksin rekisterikilvestä ja laittaa appiin ja sitten pisteyttää palvelun. Hyvät ja luotettavat taksit saa näkyvyyttä palvelulleen ja turisti välttyy huijareilta.
"Making the world a better...eikun safer place."
PS. Etelä-Suomessa oli tänään hieno +20 astetta lämpöä :) Ehkä teillekin suodaan jonain päivänä se 30 asteen helle.