Olemme nähneet reissun aikana mahtavan kattauksen villieläimiä. Osa eläimistä on nähty hyvinkin läheltä ja jopa meinattu törmätä niihin. Pohjois-Botswanan kansallispuistojen jälkeen suuntasimme automme kohti etelää. Pysähdyimme Maun-kaupungissa, josta jatkoimme edelleen kohti pääkaupunkai Gaboronea. Meillä oli vielä yksi varsinainen kohde, sillä halusimme ehdottomasti nähdä sarvikuonoja. Maunista n. 300 kilometrin päässä sijaitsi puisto, jossa olisi mahdollista törmätä useisiin sarvikuonoihin ja myös leopardeihin.
Saavuimme alueelle ja ajoimme ensimmäisenä varsin kelvollisen ravintolan pihaan. Huomasimme pihalla kaksi vaaleaa naista, jotka olivat syömässä ravintolan pihalla. Pysäköimme automme, kävimme tilaamassa aamupalaa ja kävelimme naisten luokse. “Where are you from?”, kysyin. Naiset vastasivat reippaasti että “We are from Finland” johon tokaisin, että “Sittenhän voisimmekin jatkaa tästä Suomeksi!”.
Olemme nähneet reissun aikana mahtavan kattauksen villieläimiä. Osa eläimistä on nähty hyvinkin läheltä ja jopa meinattu törmätä niihin. Pohjois-Botswanan kansallispuistojen jälkeen suuntasimme automme kohti etelää. Pysähdyimme Maun-kaupungissa, josta jatkoimme edelleen kohti pääkaupunkai Gaboronea. Meillä oli vielä yksi varsinainen kohde, sillä halusimme ehdottomasti nähdä sarvikuonoja. Maunista n. 300 kilometrin päässä sijaitsi puisto, jossa olisi mahdollista törmätä useisiin sarvikuonoihin ja myös leopardeihin.
Saavuimme alueelle ja ajoimme ensimmäisenä varsin kelvollisen ravintolan pihaan. Huomasimme pihalla kaksi vaaleaa naista, jotka olivat syömässä ravintolan pihalla. Pysäköimme automme, kävimme tilaamassa aamupalaa ja kävelimme naisten luokse. “Where are you from?”, kysyin. Naiset vastasivat reippaasti että “We are from Finland” johon tokaisin, että “Sittenhän voisimmekin jatkaa tästä Suomeksi!”.
Oli uskomatonta törmätä täällä suomalaisiin ja vieläpä ennen kuin ehdimme törmätä sarvikuonoihin tai leopardiin! Kumpi olisi todennäköisempää. Juttelimme siinä pitkän tovin ja he kertoivat tulleensa juuri reilun kuukauden mittaiselle reissulle ja olevansa vapaaehtoistöissä alueella mahdollisesti parisen viikkoa. Siitä he jatkaisivat myöhemmin Namibian puolelle. Kun aamupala oli syöty, päätimme lähteä ajamaan puiston hiekkateitä ja pyysimme Emmiä ja Suvia mukaan matkaan.
Siivosimme automme takapenkin ja lähdimme matkaan. Eikä aikaakaan kun huomasimme aukealla alueella ensimmäiset sarvikuonot! Pari yksilöä makoili puun varjossa ja toinen lähellä poikasensa kanssa. Alueella oli runsaasti muitakin eläimiä, seeproja, pahkasikoja, antilooppeja jne. Aurinko porotti kuumasti ja kuvasimme innoisamme näitä mahtavia otuksia.
Lopulta lähdimme jatkamaan matkaa ja hetken ajettuamme huomasimme lisää sarvikuonoja. Nyt pusikossa aivan tien vieressä oli jälleen isompi sarvikuono poikasensa kanssa. Pääsimme ajamaan aivan lähelle, mutta ne eivät olleet moksiskaan meistä. Myöhemmin törmäsimme vielä muutamaan yksilöön, joista pääsimme kuvaamaan aivan muutaman metrin päästä.
Palasimme takaisin ravintolalle syömään. Istuimme hetken ulkona, kun yhtäkkiä huomasimme yhden sarvikuonoista kävelevän alueelle. Lähipöydässä istuneet ryntäsivät kauemmaksi ja me tietysti hyökkäsimme kuvaamaan löntystelevää sarvikuonoa. Sarvikuono käveli kohti pientä uima-allasta, jonka päällä oli pressu. Alueen työntekijälle tilanne oli kuitenkin tuttu ja hän raotti pressua, jotta sarvikuono pääsi juomaan altaasta. Kuvasimme otusta hyvin läheltä eikä se tuntunut lainkaan vaaralliselta. Se oli varmasti tottunut alueella oleviin ihmisiin.
Hetkeä myöhemmin huomasimme myös toisen sarvikuonon, joka tuli juomaan altaalta ja peläsytti altaalla olleen pariskunnan (vesi oli kyllä sen näköistä, etten siihen olisi itse uimaan mennyt..). Kuvasimme tätä hieman tummempaa sarvikuonoa myös hyvin läheltä.
Taivas tummeni nopeasti ja hetkessä alueelle tuli voimakas myrsky, joka viskoi tuolit pitkin pihaa. Sade vihmoi voimakkaasti ja katselimme sisältä puiden huojumista. Tämä oli vasta toinen sadekuuro koko reissun aikana, joten säät ovat olleet kyllä mitä parhaimmat.
Sateen tauottua lähdimme nelistään vielä uudelle kierrokselle auringon laskiessa. Ajoimme pitkiä hiekkateitä ja löysimme jälleen useita sarvikuonoja, jotka söivät rauhallisesti ruohoa auringonlaskussa. Lopulta palasimme telttapaikalle, pysäköimme automme ja laitoimme leirin pystyyn. Huikea päivä, josta puuttui vain leopardin bongaaminen.
Alla kuvia parilta aikaisemmalta päivältä
