Temppeleitä ja Punakhan linnoitusPerjantai 10.7.2015 klo 16.19 - Mikko
Nousimme ylös välillä melko jyrkkääkin rinnettä ja juttelimme Bhutanin brutto-onnellisuus indeksistä, josta Suomessakin on uutisoitu. Kyse on filosofiasta, jossa pyritään säilyttämään tasapaino neljän ”peruspilarin” kautta. Onnellisuutta ei mitata yksilöiden kautta, vaan katsotaan kokonaisuutta. Käytännössä kaikki Bhutania koskevat kehitysasiat, uudet projektit yms. arvioidaan näiden neljän pilarin ja niiden ”alamittareiden” kautta. Eilen illalla ja yöllä satoi vettä melko rankasti, joten Punakhan heikkokuntoiset tiet olivat entistäkin huonommassa ja mutaisemmassa kunnossa. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeksältä ja tarkoituksena oli nousta pienellä kukkulalle sijaitsevalle temppelille. Pysäköimme auton Punakhaa halkovan joen varrelle ja lähdimme kävelemään pitkin riippusiltaa toiselle puolelle. Kävelimme läpi riisipeltojen, jossa paikalliset maanviljelijät olivat hommissa.
Nousimme ylös välillä melko jyrkkääkin rinnettä ja juttelimme Bhutanin brutto-onnellisuus indeksistä, josta Suomessakin on uutisoitu. Kyse on filosofiasta, jossa pyritään säilyttämään tasapaino neljän ”peruspilarin” kautta. Onnellisuutta ei mitata yksilöiden kautta, vaan katsotaan kokonaisuutta. Käytännössä kaikki Bhutania koskevat kehitysasiat, uudet projektit yms. arvioidaan näiden neljän pilarin ja niiden ”alamittareiden” kautta. Arvioidaan, tuoko uudistus hyvää mahdollisimman tasaisesti kaikille, ottaako se huomioon kestävän kehityksen periaatteet jne. Lopulta plussien ja miinusten jälkeen päätetään uudistuksen kohtalosta. Keskustelu ja päätökset ovat julkisia. Onnellisuutta pönkitetään mm. panostamalla koulutukseen ja terveydenhuoltoon, jotka ovat täällä käytännössä ilmaisia, joskin opiskelijat joutuvat ostamaan koulupuvun ja ilmeisesti myös tarvikkeet. Sen sijaan armeijan ylläpitoon ei täällä kulu juurikaan rahaa ja vahvat siteet Intiaan takaavat maan turvallisuuden.
Esimerkiksi kun hallitus halusi lisätä turismia, se arvioi uuden lentoyhtiön perustamisen hyötyjä ja vaikutuksia näillä mittareilla. Lopulta uudistus katsottiin hyväksi ja hallitus antoi luvan uuden lentoyhtiön perustamiseksi. Tämän jälkeen kuka tahansa sai hakea lupaa liiketoiminnan käynnistämiseksi ja näin syntyi lopulta maan toinen lentoyhtiö Bhutan Air. Se miksi näin pieni maa tarvitsee kahta erillistä lentoyhtiötä ei kuitenkaan ihan auennut. Bhutaniin ei muuten lennä mitkään muut lentoyhtiöt kuin nämä Bhutanin kaksi omaa lentoyhtiötä. Bhutan Air tekee tällä hetkellä tappiota, mutta sen omistaja on yksi Bhutanin rikkaimmista ihmisistä. Hallitus pyrkii kuitenkin politiikallaan tasaamaan tuloeroja. Esimerkiksi jos halutaan rakentaa jokin tieosuus, sen urakat jaetaan useamman yrityksen kesken. Yksi hoitaa x kilometriä tietä ja toinen seuraavat x kilometriä tietä. Näin tilaukset eivät kasaudu vain harvoille yrityksille. Aikaisemmin yksi iso este maahan tehtäville ulkomaisille sijoituksille oli juuri näihin pilareihin perustuva ajatus, että kansainvälinen sijoittaja ei voinut viedä liiketoiminnan voittoja pois maasta. Nyt tätä pointtia on kuitenkin lievennetty ja se on mahdollistanut ulkomaisten sijoitusten kasvun – joskin aika pientä se edelleenkin on.
Temppeli kukkulan huipulla.
Laskeuduimme takaisin alas. Tallensin reitin puhelimellani ja matkaa tuli n. 3,5 kilometriä. Ilma oli hiostavan kuuma. Kohta on tulossa varmasti päivän sadekuuro. Matka jatkui Punakhan merkittävimpään paikkaan: Punakhan linnoitukseen. Se on pääosin 1600-luvulla rakennettu linnoitus, joka on nykyään puoliksi virkamiesten ja puoliksi luostarin käytössä. Kävelimme linnoitukseen siltaa pitkin ja kiertelimme sen muurien sisällä. Jälleen sisällä temppeleissä ei saanut kuvata, mutta kaikki ne ovat pääpiirteissään samanlaisia. Iso Buddha-patsas ja pari muuta hemmoa lukuisten kippojen ja kuppojen ja erilaisten lahjojen ympäröiminä.
Iltapäivällä kävimme vielä pienessä kylässä, joka sijaitsee kukkulan päällä sekä ”nunnien yliopistolla”, jossa kymmenet nunnat opiskelevat. Temppelin takana oli luokkahuoneita ja majoitustilaa. Kylässä talsiessa sitä taas pohti miten erilaista se elämä täällä onkaan verrattuna vaikkapa Suomeen.
Maalta kaupunkeihin muutto on täällä kasvava ongelma ja tulee väistämättä muuttamaan Bhutania tulevaisuudessa. Valtaosa nuorista ei halua maanviljelijäksi kuten aikaisemmat sukupolvet, vaan muuttavat opiskelemaan pääkaupunki Thimphuun. Mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa tulevien vuosikymmenien aikana, sillä jo nyt nämä Bhutanin maaseudun pikkukylät ovat hyvin pieniä ja niiden väestö ikääntyy kovaa vauhtia. Samoja haasteita toki löytyy varmasti myös Suomestakin.
Hallitus rohkaisee nuoria tulemaan opintojen jälkeen takaisin maaseudulle perustamaan esimerkiksi pienyrityksiä. Tällaisille paluumuuttajille on tarjolla mm. edullisempaa lainaa (korko n. 6% kun se muuten on 12%). Lisäksi maaseudulla sähkö on kaikille ilmaista ja talon rakentamiseen tarvittavat raaka-aineet annetaan myös ilmaiseksi. Kun ihminen suunnittelee rakentavansa talon, hän laatii siitä ensin suunnitelman ja hyväksyttää sen kaupungin virkamiehillä. Mikäli mitään esteitä rakentamiselle ei ole, suunnitelma hyväksytään ja suunnitelman pohjalta arvioidaan tarvittavien rakennustarvikkeiden määrä ja ne toimitetaan rakentajalle. Vaikka välillä kaikkiin tietoihin kannattanee suhtautua hieman varauksella, niin tämä pointti on sikäli helppo uskoa, että rakennukset ovat täällä hyvin laadukkaita ja hyväkuntoisia. Ne on selvästi tehty hyvin, ovat tyyliltään samanlaisia eikä aaltopeltihökkeleitä ole juuri näkynyt.
Bhutanilla on vahvat siteet Intiaan. Sen sijaan Kiinaan sillä ei ole välejä ja kaikki Bhutanin ja Kiinan välinen kauppa tapahtuu kolmannen osapuolen kautta. Bhutanin ja Tiibetin historiat liittyvät vahvasti myös toisiinsa ja aikaisemmin maiden rajat Pohjois-Bhutanissa olivat aika häilyvät eikä tarkkaa rajaa edes ollutkaan. Tästä syntyi sittemmin pieniä ongelmia Kiinan otettua Tiibet haltuunsa 1950-luvulla. Mailla on edelleenkin epäselvyyksiä rajasta joillakin alueilla. Kirjoittelin aikaisemmassa blogissa siitä, miten valtio kontrolloi ja tavallaan rajoittaa tänne suuntautuvaa turismia. Turisteja toki kaivataan lisää, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Maahan pääsee vain paikallisen matkanjärjestäjän kautta ja päivähinta on hallituksen kontrolloima. Sesonkiaikaan hinta on $250 ja sesongin ulkopuolella $200 per päivä. Tämä hinta pitääkin sitten sisällään käytännössä kaiken erikseen tilattavia juomia yms. lukuun ottamatta. Tämä 250 dollarin päivämaksu jakautuu sitten valtion ja matkatoimiston kesken siten, että valtio ottaa välistä 65 dollaria ja loppusummalla matkanjärjestäjä maksaa oppaan, autonkuljettajan, neuvottelee hotelli- ja ravintolahinnat jne. Kaikkien matkanjärjestäjien reissut ovat kuitenkin keskenään käytännössä identtisiä ja ilmeisesti siis valtion näin kontrolloimia. Ennen viisumin hakemista koko reissun maksu on pitänyt maksaa valtion hallinnoiman matkailuosaston tilille ja vasta tämän jälkeen viisumin saaminen on mahdollista. Kun turisti saapuu maahan, maksaa matkailuosasto matkanjärjestäjän osuuden.
Maahan tulee paljon turisteja Nepalin kautta ja lennot Katmandusta ovat kuulemma paljon edullisempia kuin esimerkiksi Bangkokista tai Delhistä. En itse asiassa itse katsonutkaan Katmandun hintoja, sillä löysin edullisen Finnairin suoran lennon Delhiin ja saattaa olla, että tällä hetkellä Katmanduun lentäminen ei onnistu ihan entiseen malliin. Tämä onkin näkynyt Bhutanin turistivirroissa ja vaikka nyt onkin low season, niin todella hiljaiselta on näyttänyt. Saavuimme takaisin hotellille vähän ennen neljää. Pienen levon jälkeen pyysin opasta kuljettamaan minut vielä Punakhan ”keskustaan”, jossa pyörin tunnin verran kuvia napsien.
|
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
Eilen illalla ja yöllä satoi vettä melko rankasti, joten Punakhan heikkokuntoiset tiet olivat entistäkin huonommassa ja mutaisemmassa kunnossa. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeksältä ja tarkoituksena oli nousta pienellä kukkulalle sijaitsevalle temppelille. Pysäköimme auton Punakhaa halkovan joen varrelle ja lähdimme kävelemään pitkin riippusiltaa toiselle puolelle. Kävelimme läpi riisipeltojen, jossa paikalliset maanviljelijät olivat hommissa.
