Heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan Varaderon Viazul bussiterminaalin läheisestä casasta, jonne olin edellisiltana saapunut. Isäntäväkeä ei näkynyt missään ja painelin hyvissä ajoin sadan metrin päässä sijaitsevalle asemalle. Onneksi olin ajoissa, sillä bussi tuli aivan täyteen enkä ole varma mahtuivatko edes kaikki halukkaat kyytiin. Viazul bussit ovat laadukkaita ja kulkevat kaikkiin merkittävimpiin kaupunkeihin suht edullisesti. Havannasta Varaderoon ja Varaderosta Santa Claraan hinnat olivat 11 CUCia per reissu.
Aamun valjetessa casa naytti talta.
Viazul bussi lahdossa kohti Santa Claraa.
Oli mukavaa katsella bussin ikkunasta Kuuban maaseutua ja pieniä kyliä, joita ohitimme. Näkymä ja tunnelma on hyvin erilainen verrattuna Aasiaan. Täällä ihmisiä on ensinnäkin vähemmän ja käytännössä kaikki talot ovat ”kunnon taloja” aasialaisten peltihökkelikyhäelmien sijaan. Kaupunkien ja kylien kaavat ovat suoria ja selkeitä. Toki valtaosa taloista on huonossa kunnossa, mutta silti mistään slummimaisesta näkymästä ei ole tosiaankaan kyse. Osa kerrostaloista on varsin Neuvostohenkisiä, mutta trooppisessa ympäristössä palmujen ympäröiminä ja pastellinvärisinä, ne eivät ole lainkaan niin synkkiä kuin entisessä Neuvostoliitossa aikanaan (ja varmaan edelleen).
Ennen reissua lueskelin Kuubassa liikkumisesta ja mm. auton vuokraamisesta. Monet varoittelivat kuoppaisia teitä ja villiä liikennettä, jossa autojen ja ihmisten lisäksi liikkuvat polkupyöräriksat ja hevosvaunut. Omasta mielestäni tämä oli kyllä hieman liioittelua, vaikka tietysti aina niin kovin suhteellista. Koska autoja on vähän ja liikennekin oikeanpuoleista, ei tätä liikennettä kovin pahaksi voi kutsua. Myös tiet ovat mielestäni kohtuu kunnossa, vaikka toki kapeita ja hieman kuoppaisia. Positiivinen yllätys kuitenkin kaiken kaikkiaan!
Olin matkalla Santa Claraan, kaupunkiin suurin piirtein keski-Kuubassa. Kaupungilla on merkittävä historia, sillä vuonna 1958 siellä käytiin ratkaiseva taistelu, jossa Castron ja Che Guevaran vallankumousjoukot ottivat niskalenkin ja rautaisen otteen maan hallinnasta.
Boulevard kavelykatu, jonka varrella mun casa sijaitsi.
Saavuin Santa Claran bussiasemalle, joka oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella. Taksikuskit tarjosivat kyytejään ja oli hieman arpapeliä tietää mikä hinta olisi sopiva, kun etäisyydestä ei ollut tietoa. Lopulta selvisin perille vanhan kaupungin Vidal aukiolle. Kaupungilla oli kova vilinä ja jotenkin tunnelma oli paljon eläväisempi kuin Havannassa. Heti ensisilmäyksellä täällä näytti olevan myös enemmän ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Pieniä kenkäkauppoja ja isompia liikkeitä, joissa oli myynnissä jopa pesukoneita, televisioita ja mikroaaltouuneja. Esimerkiksi Suomessakin tutut shampoomerkit maksoivat n. 4-8 CUCia, joka on täällä suuri raha. Liikkeet eivät olleet myöskään Havannalaiseen tapaan sellaisia, joista tuotteet annettiin tiskin takaa, vaan enemmän ”normaaleja” kauppoja, joista ainakin osan tuotteista sai itse otettua.
Tallaisiin kauppoihin en viela Havannassa tormannytkaan.
Ensimmäisenä tavoitteena oli kuitenkin löytää casa, eli paikallinen kotimajoitus. Eipä aikaakaan kun vanhempi mamma tuli nykäisemään hihasta ja lähdin rinkka selässäni tsekkaamaan paikkaa. Hinnaksi sovittiin 15 CUCia. Ketään ei ollut kuitenkaan ensimmäisessä paikassa kotona ja lähdimme tarkistamaan toisen paikan varaustilannetta. Sieltä löytyi vapaa huone suihkuineen ja vessoineen aivan Boulevard kävelykadun keskeltä. Hintaa tälle erinomaiselle yöpaikalle sovittiin 20 CUCia, joka oli mielestäni varsin hyvä diili näin laadukkaasta ja keskeisellä sijainnilla olevasta majoituksesta.
Uusi majapaikkani oli todella hieno.
Sain avaimen ja lähdin syömään samalla kadulla sijaitsevaan pieneen ravintolaan. Ruuan jälkeen lähdin käppäilemään kohti kaupungin ykköskohdetta Che Guevaran muistomerkkiä ja mauseleumia. Matkan varrella huomasin kuitenkin, että kaupungin ykköshotellissa oli pari internet-pistettä ja piipahdin tsekkaamaan meilit ja kuulumiset. On hassua olla jatkuvassa uutispimennossa, kun internet-yhteyksiä ei juurikaan ole. Netti toimi muuten varsin hyvin, mutta yrittäessäni hoitaa muutaman Airbnb vuokraustoimintaani liittyvän asian, ilmoitti Airbnb sivusto, ettei Kuubasta (eikä Iranista, Sudanista ja Syyriasta) voi kirjautua palveluun Jenkkien kauppasaartosääntöjen vuoksi!
Vihrea korkea rakennus on kaupungin ykkoshotelli, jonka aulasta paasin paivittamaan blogia.
Hieman Neuvostohenkiset kerrostalot on kuitenkin varikkaita ja osassa on piirroksia seinissa (esim. Che Guevara kuvia)
Kävelin reilun kilometrin matkan keskustan ulkopuolelle ja saavuin suurelle aukiolle, jota hallitsi Che Guevaran korkea patsas. Patsaan alapuolella sijaitsi museo ja memorial huone, jossa oli esitelty erinäisiä Che:n käyttämiä tavaroita kivääreistä rannekelloihin. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia. Che Guevara on kyllä noussut täällä Kuubassa ja toki sen ulkopuolellakin uskomattomaan maineeseen. Tämä argentiinalaissyntyinen sissi kuoli lopulta Boliviassa, josta hänen jäämistönsä tuotiin tänne Santa Claraan 1997. Che Guevaran kuviin törmää täällä paljon ja olipa erään opiskelijan koulupuvun hihassakin tämän sankarin kuva. Sen sijaan Castroista ei täällä juurikaan näy kuvia katukuvassa!
Che Guevaran muistomerkin suuri aukio
Legendaarinen Che Guevara
Aurinko paistoi todella kuumasti, mutta välillä tuuli vilvoitti mukavasti. Piipahdin läheiseen pikkubaariin oluselle.
Havannalaisen hostellin vuokraemäntäni oli oikeassa sen suhteen, että yksi päivä riittäisi Santa Clarassa mainiosti. Huomenna lähtisin jatkamaan kohti 1500-luvulla perustettua ja edelleen ehkä parhaiten alkuperäisellään säilynyttä Tridinadin pikkukaupunkia, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Koska bussimatkan aikana näkyi niin kiehtovia pikkukyliä, yritän saada huomenna kohtuuhintaisen (silti varmaan liki 10-kertaisen) taksikyydin, jolloin voisin myös pysähtyä maaseudun pikkukylissä.
Kirkkoja ja katedraaleja en olekaan reissuilla paljoa viela ehtinyt nakemaan ;)
Tallaisia pienia kenkakauppoja loytyy useita Santa Claran keskustasta.
