Pesunkestävä hipsteri vai ohimeneviä oireita?

Helsinki on upea kaupunki etenkin näin kesäaikaan. Etelä-Helsingin upeat kadut, vanhat rakennukset, Kaivopuisto ja rannalla olevat kahvilat ovat parasta Helsinkiä. Tuntuu, että Barcelonat, Roomat ja Tukholmat tuntee huomattavasti paremmin kuin oman kotikaupunkinsa kulmat. Olenkin nyt pyörinyt kesän aikana pitkin Etelä-Helsinkiä niin kävellen kuin hienolla Angry Birds –fillarillani – silleen Jäbä Leissön tyyliin olkalaukku olalla roikkuen. Helsinki on todella yllättänyt positiivisesti!

Asun osan ajastani Kampissa Eerikinkadulla, jossa pyöritän myös Airbnb:n kautta pienimuotoista kämpänvuokrausta harrastuksen omaisesti. Samalla Helsingin kadut ovat tulleet myös itselle tutummiksi ja polkupyörällä paikasta toiseen liikkuminen sujuu todella kätevästi. Työmatkaankin menee fillarilla vain pari minuuttia (Eerikinkadulta Bulevardille).

Minusta, vantaalaisen lähiön asukista, taitaa siis olla kuoriutumassa pesunkestävä hipsteri. Näiden ensimmäisten oireiden ilmaannuttua naputtelin Googleen ”hipsteri” ja katsoin tarkemmin, mitä tämä hipsteri sitten oikein tarkemmin ottaen tarkoittaa. Paras kuvaus löytyi Urbaanista sanakirjasta:

Engl. hipster. Hipsterit ovat ihmisiä jotka yrittävät poiketa nk. massasta pitämällä (tai esittämällä pitävänsä) kaikesta - musiikista, elokuvista, vaatteista, hiustyyleistä, harrastuksista - mikä ei vielä ole noussut massan laajempaan tietoisuuteen tai ns. muotiin.

Koska hipstereiden halu poiketa on niin suuri, tapahtuu hyvin usein myös niin että hipsterit diggailevat jotakin ei vain undergroundia, vaan undergroundia ja paskaa, sillä hipsterit eivät tee päätöksiään sen perusteella onko jokin laadukasta, eettistä, kestävää, edullista tai mukavan tuntuista, vaan onko se valtavirtaa vai ei. Tämä on ehkä merkittävin yksittäinen hipstereitä yhdistävä ominaisuus.

Lisäksi tein Ilta-Sanomien Hipteri-testin ja sain tulokseksi vaatimattomat 30%.

Huh! Ehkä tämä on sittenkin vain ohimenevää!